Uskonrauhan rikkominen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee oikeudellista suojaa. Uskonrauha tarkoittaa myös sopimusta.

Uskonrauhan rikkominen on Suomen rikoslain 17 luvun 10 §:n määrittämä rikos, josta voidaan tuomita sakkoihin tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Laki tuli voimaan vuonna 1999. Uskonrauhan rikkomiseen syyllistyy mikäli[1]:

»julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä, tai meluamalla, uhkaavalla käyttäytymisellään tai muuten häiritsee jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta, muuta sellaista uskonnonharjoitusta taikka hautaustilaisuutta.»

Uskonnonvapauslain 2 §:n mukaisesti uskonnollisella yhdyskunnalla tarkoitetaan evankelis-luterilaista tai ortodoksista kirkkoa tai rekisteröityä uskonnollista yhdyskuntaa.[2]

Kriminalisoinnin perustelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1997 lakiehdotuksesta antamassa lausunnossa perustuslakivaliokunta totesi, että lain ”suojelukohteina ovat kansalaisten uskonnolliset vakaumukset ja tunteet sekä uskonrauha yhteiskunnassa”. Valiokunnan mukaan lain tulkinnanvaraisuutta vähentää teon rangaistavuuden vaatima loukkaamistarkoitus ja se liittyy vain julkisuudessa tehtävään herjaukseen tai häpäisyyn.[3]

Rikosoikeuden professori Kimmo Nuotion mukaan oikeudellinen perustelu siihen, miksi teko on nykyisin voimassa olevassa laissa kriminalisoitu, liittyy yleiseen järjestykseen ja yhteiskuntarauhaan: julkinen uskonnon pyhien arvojen pilkkaaminen kenenkään siihen puuttumatta voisi herättää vihaa erilaisia uskontoja ja vakaumuksia edustavien ryhmien välille ja johtaa yleisen järjestyksen vaarantumiseen. Suojeltavana oikeushyvänä ei siten nykyisin ole enää jonkin uskonnon tai jumalan kunnia, vaan olennaisesti yhteiskuntarauha, jonka lainsäätäjä on pelännyt vaarantuvan, jos toisten uskonnollisten käsitysten tai uskonnonharjoittamisen loukkaaminen sallittaisiin. [4]

Arvostelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rikosnimike on toisinaan herättänyt yhteiskunnallista keskustelua: Poliittisista puolueista Piraattipuolue on kannattanut uskonrauhan suojaa koskevan säännöksen lieventämistä, [5] Vapaa-ajattelijain liitto puolestaan kannattaa sen lakkauttamista, koska sen mukaan muut lait suojelevat uskonnon harjoittamista häiritsemiseltä.[6] [7]

Oikeuskäytäntöä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uskonrauhan rikkomistapauksia on ollut poliisitutkinnassa vuoden 1999 jälkeen. Syyttäjä voi jättää syytteen nostamatta, jos esimerkiksi teko on vähämerkityksinen.[8][9]

Syksyllä 2009 Helsingin kaupunginvaltuutettu Jussi Halla-aho sai uskonrauhan rikkomisesta 30 päiväsakkoa blogikirjoituksestaan, jossa hän muun muassa nimitti islamia ”pedofiiliuskonnoksi”.[10]

Vuonna 2006 yksityishenkilö teki tutkintapyynnön kristinuskoaiheisten pilakuvien julkaisemisesta Vapaa-ajattelijain liiton nettisivuilla. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske päätti vuonna 2007 olla nostamatta syytteitä. Hänen mukaansa liiton puheenjohtaja Robert Brotherus ja pilakuvien piirtäjä Osmo Tammisalo eivät syyllistyneet sen enempää kiihottamiseen kansanryhmää vastaan kuin uskonrauhan rikkomiseenkaan. Vastavetona tutkintapyyntöön Vapaa-ajattelijain liitto teki evankelisluterilaisesta kirkosta rikosilmoituksen vuonna 2006. Rikosilmoituksen mukaan kirkkoa oli syytä epäillä kiihotuksesta kansanryhmää vastaan, koska kirkon nettisivuilla on julkaistu Raamattu. Liiton mielestä Raamatussa panetellaan ja solvataan ateisteja. Poliisin mukaan rikoksen tunnusmerkistö ei täyttynyt.[11]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rikoslaki 19.12.1889/39 Finlex. Edita. Viitattu 8.9.2009.
  2. I-SHO:2008:6 Uskonrauhan rikkominen – Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate 3.7.2008. Suomen Asianajajaliitto. Viitattu 8.9.2009.
  3. Valtiopäivät 1997: Perustuslakivaliokunnan lausunto 23 Suomen eduskunta. Viitattu 8.9.2009.
  4. Nuotio, Kimmo: Jumalanpilkasta viharikoksiin Haaste. Oikeusministeriö. Viitattu 2.7.2010.
  5. Helsingin Sanomat 15.5.2010
  6. Hartikainen, Erkki: Tieteellinen maailmankatsomus. Liite: Vapaa-ajattelijain liiton kannanotto. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto, 1980.
    Vainio, Janne: Jumalanpilkan maallinen paluu Vapaa ajattelija. 4/2005. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto ry. Viitattu 8.9.2009.
  7. Vapaa-ajattelijain liitto ry:n säännöt 11.12.2008. Viitattu 7.12.2009.
  8. Toivonen, Raimo: Uskonnottoman oikeusopas. Jämsä: R. Toivonen, 1997.
  9. Päätös syyttämättä jättämisestä jumalanpilkasta 15.1.1999 Uskonnonvapaus.fi / Vapaa-ajattelijain liitto ry. Viitattu 8.9.2009.
  10. Halla-aholle tuomio uskonrauhan rikkomisesta Yle. Viitattu 8.9.2009.
  11. Kerkelä, Lasse: Kirkkoa netissä pilkkaavat kuvat eivät riko lakia. Helsingin sanomat, 2.2.2007.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]