Valtionuskonto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vahvoja valtionuskontoja eri maissa.
  islam
  šiialaisuus (islam)
  sunnalaisuus (islam)

Valtionuskonto on valtion virallinen, lainsäädännössä määritelty uskonto, esimerkiksi buddhalaisuus, kristinusko, juutalaisuus.

Valtionkirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtionkirkko on valtiosta hallinnollisesti ja taloudellisesti riippuvainen kirkkokunta.[1]

Kansankirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansankirkoksi on kutsuttu valtakunnallista paikallisseurakuntien järjestelmää, johon kuuluu suuri osa kansasta. Kansankirkon jäsenet liitetään kirkkoon lapsena kasteen yhteydessä ja he maksavat kirkollisveroa. Käsitteen kansankirkko esitteli saksalainen teologi Friedrich Schleiermacher vuonna 1822/23. Käsitteellä kansankirkko haluttiin korostaa kirkon tehtävää kansan moraalisena ja uskonnollisena selkärankana ja korostaa kristillisiin arvoihin pohjautuvaa kulttuuria ja yhteiskuntaa. Käsite on suosittu saksalaisessa ja pohjoismaisessa protestanttisuudessa. Kansankirkon tavoitteena on ”kansan kristillistäminen”.[2]

Kansallissosialismin aikaisessa Saksassa kansankirkon käsite sovellettiin kansallismielisiin poliittisiin tarkoituksiin. Esimerkiksi kristinuskoon kääntyneitä kastettuja juutalaisia ei hyväksytty kansankirkon jäseniksi.[2] Teologi Miikka Ruokasen mukaan Etelä-Afrikan rotuun perustuva kirkkokuntajako tai Venäjän ortodoksisen kirkon tukea isovenäläiselle kansallismieliselle politiikalle voidaan pitää kansankirkkokäsitteen vääristyminä.[2]

Kirkon ja valtion suhde Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virallisesti Pohjoismaissa valtionkirkko on Tanskassa, Islannissa ja aikaisemmin virallisesti myös Ruotsissa, Suomessa ja Norjassa.[3] Suomessa evankelis-luterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkko ovat Tilastokeskuksen mukaan valtionkirkkoja,[4][5] vaikka Suomen evankelis-luterilainen kirkko kutsuukin itseään ja ortodoksista kirkkoa epävirallisesti kansankirkoksi.[6] Kirkon ja valtion suhdetta voidaan kuitenkin luonnehtia valtiokirkolliseksi, koska valtion ja kirkon väliset liitokset ovat niin voimakkaita[7]. Suomalaiset ihmisoikeusjuristit katsovat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon aseman olevan yksiselitteisesti valtiokirkollinen. Myös vähmmistökirkkojen mielestä Suomessa on valtionkirkko.[8][9] Norjassa valtio ja kirkko erotettiin toisistaan vuoden 2013 alussa. [10]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. a b c Ruokanen, Miikka: ”Kansankirkko” ei ole ongelmaton käsite. Kotimaa, 13.8.2009, nro 32, s. 8.
  3. Norjassa ja Tanskassa on valtionkirkko. Helsingin sanomat, 23.1.2000.
  4. Valtionkirkko Tilastokeskus, käsitteet ja määritelmät. Viitattu 29.6.2009.
  5. Scheinin, Martin: Koulujen uskonnonopetus ihmisoikeuksien näkökulmasta (PDF) Teologinen aikakauskirja. 2002. Helsinki: Teologinen julkaisuseura. Viitattu 30.6.2009.
  6. Valtiokirkko purettu kansankirkoksi Evl.fi. Viitattu 3.7.2009.
  7. Sakaranaho, Tuula: Kansankirkon varjossa: Uskonnollisen tasa-arvon toteutuminen Suomessa – vähemmistöjen näkökulma (PDF) (Pro gradu -työ. Sanatarkka lainaus) 2008. Helsinki: Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, uskontotieteen laitos. Viitattu 3.7.2009. Viittaus teokseen Heikkilä, Markku (toim.): Uskonto ja nykyaika: Yksilö ja eurooppalaisen yhteiskunnan murros, s. 128–156. Sitra 217. Jyväskylä: Atena, 1999. ISBN 951-796-162-6.
  8. Kirkkona valtiossa Kirkon tutkimuskeskus
  9. Vapaa-ajattelijat kiittävät kirkkoa rehellisyydestä – Suomessa on valtionkirkko 17.2.2015 Vapaa-ajattelijat
  10. Norja lakkauttaa valtionkirkon Yle. Viitattu 16.5.2012.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä uskontoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.