Tämä on lupaava artikkeli.

Kongon tasavalta

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kongon tasavalta
Repubilika ya Kôngo
Republiki ya Kɔ́ngɔ
République du Congo
Kongon tasavallan lippu Kongon tasavallan vaakuna
lippu vaakuna

Kongon tasavallan sijainti

Valtiomuoto tasavalta

Presidentti Denis Sassou Nguesso

Pääkaupunki Brazzaville
4°14′S, 15°14′E

Pinta-ala
– yhteensä 342 000[1] km² (sijalla 62)
– josta sisävesiä 500 km²[1]

Väkiluku (2014) 4 662 446[1] (sijalla 125)
– väestötiheys 13,6 / km²
– väestönkasvu 1,94 % (2014)

Viralliset kielet ranska[1]

Valuutta CFA-frangi (XAF)

BKT
– yhteensä 20,26 miljardia USD (PPP) (sijalla 41)
– per asukas 4 800 USD

HDI (2014) 0,591[2] (sijalla 136)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 3,3 % [1] %
– teollisuus 73,9 % [1] %
– palvelut 22,9 % [1] %

Aikavyöhyke UTC+1
– kesäaika ei käytössä

Itsenäisyys
Ranskasta

15. elokuuta 1960

Lyhenne CG

– ajoneuvot: ?
– lentokoneet: ?

Kansainvälinen
suuntanumero
+242

Motto Unité, Travail, Progrès (Yhtenäisyys, Työ, Edistys)

Kansallislaulu La Congolaise

Kongon tasavalta (kongoksi Repubilika ya Kôngo) on valtio Keski-Afrikassa. Kongon tasavalta sijaitsee alueella, jonka Ranska valloitti itselleen vuonna 1875 Teken ja Luangun kuningaskunnista. Maa itsenäistyi vasta vuonna 1960. Kongon tasavalta oli marxilais-leniniläinen yksipuoluevaltio vuosina 1970–1991.

Maan väkiluku on nykyisin vajaat viisi miljoonaa [3]. Kongon tasavallan pinta-ala on 342 000 neliökilometriä.

Kongon tasavallan pääkaupunki on Brazzaville ja rajanaapureita Kongon demokraattinen tasavalta, Keski-Afrikan tasavalta, Kamerun, Gabon ja Angola (Cabindan eksklaavi). Maasta on käytössä myös nimet Brazzavillen Kongo ja Kongo-Brazzaville. Kongon tasavallan kansalaista kutsutaan Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen mukaan nimellä kongolainen tai brazzavillenkongolainen.[4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kongon tasavallan alueen ensimmäiset asukkaat olivat pygmejä. Pohjoisesta tulleet bantut syrjäyttivät heidät suuressa kansainvaelluksessa. 1300-luvulta alkaen heimokunnat muodostivat suurempia kuningaskuntia, joista suurimpia olivat Kongo, Luangu ja Teken kuningaskunta.[5]

Ensimmäinen todistettu yhteys länsimaalaisiin tapahtui 1400-luvun lopulla, jolloin portugalilaiset tutkimusmatkailijat purjehtivat Kongojoen suulle.[6] Diplomaatti- ja kauppasuhteet solmittiin välittömästi. Eurooppalaiset ostivat rannikolta orjia Amerikkaan vietäväksi. Kun orjakauppa loppui 1800-luvulla, bantukuningaskuntien mahti heikkeni.[6]

Brazzavillen rautatieasema 1932

Kongon tasavallan alue joutui Ranskan vallan alle vuodesta 1875 lähtien, jolloin ranskalaiset tekivät Teken ja Luangun kuninkaiden kanssa sopimuksen, jossa tunnustettiin Ranskan ylivalta[7][6]. Toisen lähteen mukaan Ranskan joukot hyökkäsivät maahan valloittaen sen[8]. Ranska vuokrasi maan edelleen yksityisyrityksille, joiden liiketoiminta perustui ihmisten sieppaamiseen, vangitsemiseen ja orjuuttamiseen. Naisia ja lapsia saatettiin viedä keskitysleireille, joista heidät vapautettiin vasta, kun heidän orjaksi otetut miehensä olivat maksaneet yrityksille riittävästi ”veroja” poimimalla kumia, hankkimalla norsunluuta tai kaatamalla ja kuljettamalla puita. Keskitysleireillä oli niin epäinhimilliset olot, että naisia ja lapsia kuoli suurin joukoin muun muassa nälkään.[9]

Ranska lähetti vuonna 1908 tutkimusmatkailija Pierre Savorgnan de Brazzan ottamaan selvää huhuista, joiden mukaan yritysten toimintaan liittyisi laittomuuksia.[10] Ranskan hallitus julisti Brazzan raportin salaiseksi, vaikka yksittäiset kansanedustajat vaativat raportin julkistamista. Yritykset kykenivät jatkamaan rikollista toimintaansa aina 1930-luvulle asti, ja Brazzan kollega arvioi vuonna 1935, että 90 prosenttia Ranskan Kongon väestöstä kuoli vuoden 1911 ja 1930 välillä.[11] Pelkästään vuonna 1921 aloitetun Pointe-Noiren ja Brazzavillen välisen rautatien rakentajia kuoli noin kaksikymmentätuhatta[12][6].

Kongon tasavalta itsenäistyi vuonna 1960. Ensimmäisen presidentin Fulbert Youloun valtakausi päättyi levottomuuksiin, joiden seurauksena armeija otti vallan hetkeksi. Alphonse Massamba-Débat valittiin vuonna 1963 presidentiksi viisivuotiskaudelle, mutta hänet syöstiin vallasta ennen kauden loppumista 1968. Vallankaappaukseen osallistunut marxilainen Marien Ngouabi tuli presidentiksi samana vuonna ja hän julisti Kongon Afrikan ensimmäiseksi kansantasavallaksi.[13]

Maan poliittinen elämä oli myrskyistä, mutta valta pysyi marxilaisten käsissä. Neuvostoliiton romahdettua maa siirtyi monipuoluejärjestelmään. Pascal Lissouba kukisti Denis Sassou Nguesson vapaissa vaaleissa 1992.[6] Kilpailevat poliittiset ryhmittymät alkoivat koota yksityisiä armeijoita, mikä johti vuonna 1997 sisällissotaan, jossa Sassou-Nguesso otti uudelleen vallan Angolan tuella. Hän voitti vuonna 2002 pidetyt presidentinvaalit 90 prosentin äänisaaliilla,[14] kun päävastustajat Lissouba ja André Kolelas suljettiin pois vaaleista tekaistujen verukkeiden varjolla.[15] Heinäkuussa 2009 oppositio boikotoi vaaleja, ja Sassou-Nguesso valittiin uudelleen.[16]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kongo on presidentillinen tasavalta. Pääministerin virka lakkautettiin syyskuussa 2009. Presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla seitsemän vuoden kaudelle, sama henkilö korkeintaan kahdelle kaudelle. Parlamentti on kaksikamarinen ja muodostuu 72-paikkaisesta senaatista ja 137-paikkaisesta kansalliskokouksesta.[1]

Kongon politiikkaa hallitsee vastakkainasettelu eri etnisten ryhmien välillä, pääasiassa pohjoinen–etelä-akselilla. Vallanpitäjiä on syytetty vaalivilpistä sekä presidentin- että parlamenttivaaleissa.[17]

Hallinnollinen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kongon alueet

Kongon tasavalta jakautuu kymmeneen alueeseen (départements) ja yhteen erilliseen kuntaan;[18]

Kongon hallintoalueet[18]
Hallintoalue Pääkaupunki Pinta-ala (km²) Väkiluku (28.4.2007)
Buenza Madingou 12 266 309 119
Brazzaville (kunta) 100 1 375 237
Cuvette Owando 42 850 156 136
Cuvette Ouest Ewo 32 000 73 011
Kouilou Pointe-Noire 13 694 803 134
Lekumu Sibiti 20 950 96 424
Likouala Impfondo 66 044 154 154
Niari Loubomo 25 941 231 297
Plateaux Djambala 38 400 174 617
Pool Kinkala 33 955 236 616
Sangha Ouésso 55 800 85 834


Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Congo Republique carte.gif

Kongon tasavalta sijaitsee päiväntasaajan molemmin puolin. Sillä on 169 kilometriä pituinen kaistale Atlantin rannikkoa.[1] Kongojoki muodostaa osan maan itärajasta ja pääkaupunki Brazzaville on joen varrella. Korkein piste on Mount Berongou 903 metrissä.[1]

Maassa vallitsee trooppinen ilmasto, sadekausi kestää maaliskuusta kesäkuuhun ja kuiva kausi kesäkuusta lokakuuhun.[1] Noin 60 prosenttia Kongosta on trooppisen sademetsän peitossa. Nouabal-Ndokin kansallispuisto on Afrikan suurimpia suojeltuja koskemattomia metsäalueita.[19]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuinen Kongon tasavalta satelliittikuvassa

Yhdysvaltain ulkoministeriön taustamuistion mukaan Kongon talous perustuu nykyisin ennen kaikkea öljyyn. Sitä hyödyntävät ranskalaisyhtiö Total, italialainen ENI ja yhdysvaltalaiset Chevron ja Murphy Oil[6]. Pohjoisosien laajoista sademetsistä tuotetaan puutavaraa, joka oli ennen öljyn löytymistä Kongon pääasiallinen vientituote. Vastikään on löytynyt suuri potaskaesiintymä, jonka hyödyntäminen tekee Kongosta Afrikan suurimpia potaskantuottajia vuoteen 2013 mennessä.[6]

Kongon maatalous on pääosin omavaraisviljelyä. Se tuottaa 4,7 prosenttia bruttokansantuotteesta. Maataloustuotteita ovat kassava, sokeri, riisi, maissi, maapähkinät, vihannekset, kahvi ja metsäteollisuuden tuotteet.[1] Oman maatalouden tuotteet eivät riitä, vaan maahan tuodaan ulkomailta paljon elintarvikkeita.[20]

Väestöjakauma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kongon suurimmat etniset ryhmät ovat kongot 48 %, sanghat 20 %, teket 17 %, mbošit 12 %, eurooppalaiset ja muut 3 %.[1]

Väestö on maantieteellisesti epätasaisesti jakautunut. Noin 70 prosenttia väestöstä maan eteläosassa: rannikolla, Kongo-joen varrella ja Brazzavillestä rannikolle vievän rautatien varrella.[1] Suurimmat kaupungit ovat Brazzaville (yli miljoona asukasta) ja Pointe-Noire (yli 700 000 asukasta), joihin on keskittynyt yli 60 prosenttia koko maan väestöstä. Muita suurehkoja kaupunkeja ovat Dolisie (entinen Loubomo) (yli 80 000 asukasta) ja Nkayi (entinen Kayes, yli 40 000 asukasta).[18]

Kongo valtion virallinen kieli on ranska, jota osataan melko laajasti. Lisäksi kahdella Keski-Afrikan lingua francalla, kituballa ja lingalalla, on virallinen asema kansallisina kielinä. Kitubaa puhutaan maan taajaan asutussa eteläosassa ja se on Kongon puhutuin kieli. Lingalaa puhutaan harvaan asutussa pohjoisosassa, Brazzavillesta ylävirtaan.[21]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kongon tasavalta on yksi Afrikan kaupungistuneimpia valtioita, yli kaksi kolmasosaa väestöstä elää Brazzavillen ja sen lähikuntien muodostamalla kaupunkialueella.[5]

Kansantarinat ovat tärkeä osa kongolaista kulttuuriperintöä. Kongolaiset ovat tunnettuja myös lauluistaan.[5]

Valtion omistamat televisio- ja radiokanavat tukevat yleensä hallituksen linjaa.[22]

Kongon koulujärjestelmään kuuluu vapaaehtoinen esikoulu, kuusivuotinen ala-aste, yläkoulu, lyseo ja korkeakoululaitos. Ala-asteen lopuksi on tasokoe, jonka perusteella valitaan oppilaat jatkokoulutukseen.[23] Kongon korkeakoululaitos sai alkunsa siirtomaa-aikana vuosien 1958 ja 1960 välillä. Vuonna 1977 silloinen Brazzavillen yliopisto nimettiin uudelleen Marien Ngouabi -yliopistoksi (Université Marien Ngouabi). Se on Kongon ainoa valtionyliopisto.[24] Yksityisiä korkeakouluja on kolme.[23]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kongon tasavallan ehkä suosituin urheilulaji on jalkapallo[25], jota harrastaa noin 200 000 maan asukasta[26]. Maan miesten edustusjoukkue ei ole selviytynyt kertaakaan MM-kilpailujen lopputurnaukseen, mutta se voitti Afrikan-mestaruuden vuonna 1972[27]. Joukkue on ollut FIFA-rankingissa parhaimmillaan sijalla 57.[28]

Jalkapallon lisäksi myös koripallo ja lentopallo ovat suosittuja Kongon tasavallassa.[25] Maan miesten koripallomaajoukkue on selviytynyt Afrikan-mestaruuskilpailuihin viidesti, mutta ei ole ollut kertaakaan mitaleilla. Kongon tasavalta on osallistunut olympialaisiin yhteensä kymmenen kertaa vuoden 1964 kisoista lähtien, mutta yksikään maan edustaja ei ole voittanut olympiamitalia.[29]

Uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin 85% väestöstä on kristittyjä, katolilaisen kirkon (noin 50%) lisäksi maassa on kaksi protestanttista (noin 22%) ja kaksi itsenäistä afrikkalaista kirkkoa (noin 13%). Maassa on myös perinteisten uskontojen kannattajia ja islaminuskoisia.[30]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n The World Factbook: Congo, Republic of CIA. (englanniksi)
  2. Human Development Report 2015. Work for Human Development Maiden HDI-sijaluvut ja indeksiarvot englanninkielisen PDF-julkaisun sivuilla 208–211 (arvot sivustolla myös Excel-taulukkona), 14.12.2015, YK:n kehitysjärjestö (UNDP) (arabiaksi, englanniksi, espanjaksi, kiinaksi, ranskaksi)
  3. The World Factbook — Central Intelligence Agency www.cia.gov. Viitattu 27.4.2017. (englanniksi)
  4. Maat, pääkaupungit ja kansalaisuudet Kotimaisten kielten tutkimuskeskus
  5. a b c David Matuskey: Republic of Congo Countries and Their Cultures. Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)
  6. a b c d e f g Background Note: Kongo (Brazzaville) (01/03/12) US Department of State
  7. On track to stop malaria: Congolese railroad helps UNICEF deliver 300,000 bednets Unicef. Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)
  8. Tiededokumentti HIV:n salaisuus (The Bloody Truth). Ohjaus Carl Gierstorfer. Julkaisupäivä: 28. marraskuuta 2014, Suomen ensi-ilta 1.12.2016 21.00 Yle Teema.
  9. Le raport Brazza – une texte d’importance pour l’histoire de deux Congos.http://www.congoforum.be/upldocs/1905%20-%20Le%20Rapport%20Brazza.pdf
  10. Le raport Brazza – une texte d’importance pour l’histoire de deux Congos. http://www.congoforum.be/upldocs/1905%20-%20Le%20Rapport%20Brazza.pdf
  11. Le raport Brazza – une texte d’importance pour l’histoire de deux Congos. sivu 25. http://www.congoforum.be/upldocs/1905%20-%20Le%20Rapport%20Brazza.pdf
  12. On track to stop malaria: Congolese railroad helps UNICEF deliver 300,000 bednets Unicef. Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)
  13. Congo Lonely Planet
  14. Congo (Brazzaville) - News Archive Elections Guide
  15. Congo-Brazzaville Rights and Liberties Report Freedom House
  16. Timeline: Congo BBC News
  17. Row rages over Congo presidential poll AfricaAsia 2009
  18. a b c Regions and Principal Cities Citypopulation
  19. Congo BioDiversity: Description Congo to United Nations
  20. Congo-Brazzaville: Seeking a Way Out of Food Insecurity IRIN 2009
  21. Lewis, M. Paul (ed.): Ethnologue: Languages of the World, Sixteenth edition. Dallas, Tex.: SIL International, 2009. Teoksen verkkoversio (viitattu 11.9.2010). (englanniksi)
  22. Republic of Congo country profile BBC News
  23. a b Education in Congo
  24. High education profile
  25. a b Republic of the Congo - Sports and recreation -- Britannica Online Encyclopedia Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)
  26. FIFA.com - Congo: country information FIFA. Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)
  27. African Nations Cup 1972 Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)
  28. FIFA.com - Congo: FIFA/Coca-Cola World Ranking Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)
  29. Congo (Brazzaville) - Olympics at Sports-Reference.com Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)
  30. Republikken Kongos befolkning Store norske leksikon. Viitattu 19.12.2014. (norjaksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]