Itsesensuuri
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Itsesensuuri on julkaisijan itsensä harjoittamaa sensuuria tai pidättymistä ilmaisemasta valtiollisesti arkaluonteisia mielipiteitä.[1] Laajempi itsesensuurin määritelmä on omien tekojen tai lausuntojen rajoittaminen, jotta vältyttäisiin muiden loukkaamiselta tai ärsyttämiseltä ilman, että sitä olisi virallisesti ilmoitettu välttämättömäksi.[2]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Carl-Gustaf Liliuksen Kanava-lehdessä vuonna 1977 julkaistu kirjoitus käsitteli suomalaista viestintäilmastoa. Kirjoituksessaan Lilius väitti itsesensuurin estävän vähimmäisinformaation. Sosiaalipsykologian professori Antti Eskola polemisoi Liliusta vastaan. Eskolan mielestä itsesensuuri on sama asia kuin ihmissuhteissa yleisesti hyväksytty hienotunteisuus, joka kuuluu rehelliseen ystävyyteen.[3]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
- ↑ Cambridge Advanced Learner's Dictionary Cambridge University Press. Viitattu 10.6.2010. (englanniksi)
- ↑ Tarkka, Jukka: Karhun kainalossa. Suomen kylmä sota 1947-1990, s. 269. Otava, 2012. ISBN 978-951-1-25796-7.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Esko Salminen: Suomalaisen sensuurin läpileikkaus. Helsingin yliopiston kirjasto 2003.
- Journalistin artikkeli toimittajien sensuurista ja itsesensuurista