Ystävyys

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ystävyyteen liittyy usein läheisyys ja samankaltaiset mielenkiinnon kohteet.

Ystävyys on kahden ihmisen välinen ihmissuhde, joka on tuttavuutta läheisempi mutta seurustelusuhdetta etäisempi. Ystävyys on vapaaehtoinen ja tasa-arvoinen suhde, jonka osapuolet viettävät usein vapaa-aikaansa yhdessä ja keskustelevat henkilökohtaisista asioistaan.

Etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhden selityksen mukaan ystävä olisi partisiippimuoto oletetusta verbistä ystää tai yskätä, joka juontuu germaanisperäisestä lainavartalosta wunskja- 'haluta, toivoa'. Selitys ei ole saanut yksiselittäistä kannatusta tieteen piirissä.[1]

Piirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ystävyyssuhteen määrittäviä piirteitä ovat:[2]

  • kahdenkeskisyys eli kahden toisilleen tutun yksilön välinen vuorovaikutus
  • ystävyyssuhteen molemminpuolinen tunnustaminen ja vastavuoroisen kiintymyksen muodostama side
  • molemminpuolinen vapaaehtoisuus ja ystävyyssuhteen aloittamisen vapaus
  • tasa-arvoisuus, osapuolten yhtäläinen valta ja auktoriteetti
  • kumppanuus ja yhteiset aktiviteetit

Ystävyyssuhteen synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kahden ihmisen välisen ystävyyden syntyminen on tutkijoiden mukaan monimutkainen tapahtumasarja, jossa useiden ehtojen täytyy toteutua samanaikaisesti.[3]

Ystävystyäkseen osapuolten täytyy ensinnäkin voida kohdata toisensa. Ystävyyssuhteita syntyy sen vuoksi useimmin sellaisten ihmisten välille, jotka asuvat lähekkäin naapureina tai samassa opiskelijakylässä, tai jotka työskentelevät samassa paikassa tai käyvät koulussa samaa luokkaa. Nykyaikana ystävyyssuhteeseen johtavia kohtaamisia tapahtuu myös internetissä.[3]

Osapuolilla täytyy kohdatessaan olla mahdollisuus kanssakäymiseen. Mitä useammin he tapaavat toisensa ja olettavat tapaavansa toisensa myös tulevaisuudessa, sitä todennäköisemmin heistä tulee ystäviä.[3]

Kummallakin osapuolella täytyy olla elämässään tilaa uudelle ystävälle, sillä ystävä vie aikaa, energiaa ja joskus rahaakin.[3]

Miellyttäväksi koetut ihmiset saavat helposti ystäviä. Tutkimusten mukaan kauneus, hyvät sosiaaliset taidot ja reagoivuus tekevät ihmisestä suositun. Ystävyksillä täytyy myös olla keskinäistä ”kemiaa”, eli heidän täytyy pitää toisistaan, ja heillä on hyvä olla paljon yhteistä. Tutkimusten mukaan niin aikuisia kuin nuoriakin ystävyksiä yhdistää usein etenkin samankaltainen ikä, terveys, koulutus, uskonto, sukutausta, asuinalue, sosiaalinen asema ja ulkonäkö. Myös samanlaiset asenteet, arvot ja mielipiteet lähentävät ystävyksiä toisiinsa. Toisaalta persoonallisuuksien samankaltaisuus ei tutkimusten mukaan näyttäisi olevan ystävyyden edellytys. On myös havaittu, että aggressiiviset lapset ystävystyvät helposti toisten aggressiivisten lasten kanssa, ja nuoret ystävystyvät samalla tavalla päihteitä käyttävien ja koulusta lintsaavien kanssa.[3]

Samankaltaisten ihmisten kanssa ystävystymistä selitetään useimmin sillä, että samalla tavalla ajatteleva ystävä antaa toisen osapuolen ajatuksille vahvistuksen.[3]

Ihmiset ystävystyvät myös paremmin sellaisten ihmisten kanssa, jotka paljastavat heille omia asioitaan ja ajatuksiaan, sillä se kertoo tykkäämisestä ja halusta olla ystäviä. Yksityisasioiden paljastelun täytyy ystävyyssuhteen alkuvaiheissa olla molemminpuolista, jotta ystävysten välille syntyy luottamussuhde.[3]

Ystävyyssuhteen ylläpito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ystävykset ylläpitävät ystävyyssuhdettaan esimerkiksi jakamalla kiinnostuksensa kohteet, viettämällä vapaa-aikansa yhdessä sekä antamalla toisilleen tukea ja neuvoja. He käyvät usein henkilökohtaisia keskusteluja yksityisasioistaan, toisista ihmissuhteistaan ja elämänsä tapahtumista.[2]

Ystävysten välille kehittyy läheinen tunneside. Konfliktit ovat suhteen alkuvaiheessa harvinaisia mutta voivat yleistyä myöhemmin. Konfliktien ratkaiseminen on tärkeää suhteen ylläpitämiseksi.[2]

Jotkin ystävyyssuhteet ovat pysyviä, mutta toiset loppuvat aikanaan. Eron syitä voivat olla toisen osapuolen muuttaminen pois, ylitsepääsemätön riita, tai vaiheittainen etääntyminen. Lähellä toisiaan asuvien ihmisten on helpompi pitää yllä ystävyyttään kuin etäällä asuvien.[2]

Eri elämänvaiheissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkulapsi osoittaa jo kaksivuotiaana suosivansa tiettyjä leikkikavereitaan ja käyttäytyy heidän seurassaan eri tavoin kuin muiden lasten seurassa. Selkeitä ystävyyssuhteita on muodostunut jo esikouluikään mennessä. Aluksi lapsi kuvaa niitä sanomalla, ”leikimme yhdessä”, ja suhteen tarkoitus on kumppanuus. Esikouluikäisillä mukaan tulee enemmän keskinäistä juttelua, tunnetta, läheisyyttä, joskus konfliktiakin. Ystävysten eroa voi seurata suru. Epätasa-arvoiset ystävyyssuhteet ovat pienillä lapsilla paljon yleisempiä kuin varttuneemmilla.[2]

Kouluiässä ystävyyssuhteita muodostetaan etenkin itsen kanssa samankaltaisten lasten kanssa. Ystävyyssuhteet syvenevät, monimutkaistuvat ja muuttuvat vakaammiksi, ja ne ovat vähemmän riippuvaisia lasten vanhempien vaikutuksesta kuin aiemmin. Ystävykset alkavat jakaa salaisuuksia keskenään, ja tärkeäksi nousevat uskollisuus, arvot, yhteiset säännöt, empatia ja keskinäinen ymmärrys. Itsekkyys on kuitenkin yhä tavallista ystävyyssuhteessa.[2]

Nuoruudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuorten ystävyyssuhteissa on enemmän kiintymystä ja läheisyyttä kuin lasten suhteissa. Nuoret alkavat tukeutua ystäviinsä entistä enemmän ja viettävät näiden kanssa enemmän aikaa kuin lapsena. Ystävyyssuhteista voi tulla erikoistuneita, eli esimerkiksi eri harrastuspiireissä on eri ystävät. Useimmat ystävät ovat yhä samaa sukupuolta. Joskus ystävyys voi johtaa seurustelusuhteeseen, tai seksiin ilman seurustelua.[2]

Aikuisiällä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opiskelijoilla on usein paljon ystäviä, sillä he viettävät aikaansa kaltaistensa seurassa opiskelijapiireissä. Seurustelusuhteessa olevilla opiskelijoilla on usein vähemmän ystäviä kuin sinkuilla. Opiskeluajan jälkeen avioituminen ja vanhemmuus voivat vähentää ystävien määrää. Vanheneminen ja siihen liittyvät elämänmuutokset voivat yhtäältä tuoda uusia ystäviä tai toisaalta vähentää ystävien määrää.[2]

Sukupuolierot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miehet korostavat ystävyyssuhteissaan usein asioiden yhdessä tekemisen tärkeyttä. Naiset kertovat useasti ystävyydessä olevan tärkeää läheisyys ja tunneside. Nämä sukupuolierot syntyvät jo lapsuudessa ja saattavat voimistua iän myötä.[2]

Ystävyys ihmisen ja eläimen välillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Richard Ansdellin maalaus Hyvät ystävät.

Ihmiset kokevat usein ystävyyttä myös lemmikkieläimiään kohtaan. Monet eläinlajit kykenevätkin kiintymään ihmiseen ja viihtymään ihmisen seurassa, mutta varsinaisesta ystävyydestä ei voida puhua siinä mielessä kuin miten ihmisten välinen ystävyys määritellään – ainakaan ihmisen ja eläimen suhde ei voi olla yhtä tasavertainen kuin kahden ihmisen välinen ystävyyssuhde. Monilla eläinlajeilla on havaittu ystävyyttä muistuttavaa käyttäytymistä, jossa yksilöt ilman pariutumisaikeita hakeutuvat toistensa läheiseen seuraan ja luottavat toisiinsa keskimääräistä enemmän.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Reis, Harry T. & Sprecher, Susan (toim.): Encyclopedia of Human Relationships, Volume 1. SAGE Publications, 2009. ISBN 9781412958462.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja (2007), s.v. ystävä. WSOY, Helsinki. ISBN 978-951-0-27108-7
  2. a b c d e f g h i Lauren Berger & Wyndol Furman & Lisa Hohmann: Friendship Encyclopedia Britannica. Viitattu 9.2.2021.
  3. a b c d e f g Fehr, Beverley: ”Friendship Formation and Development” (teoksessa Encyclopedia of Human Relationships, Volume 1, 2009, s. 706–710.)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo.svg
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Ystävyys.