Vastavuoroisuus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vastavuoroisuus on suhde, jossa osapuolet suhtautuvat toisiinsa ja kohtelevat toisiaan samalla tavoin.[1]

Vastavuoroisuudessa niin toiminta kuin hyötykin kohdistuvat sekä itseen että toiseen. Altruismissa sen sijaan toiminta ja hyöty kohdistuvat vain toiseen.[2] Vastavuoroinen altruismi on altruismia, jonka vaikuttimena on saada vastavuoroisesti altruismia toiselta yksilöltä auttamalla ensin tätä.[3]

Kultainen sääntö korostaa vastavuoroisuutta, ja se esiintyy kaikissa suurissa uskonnoissa, esimerkiksi Jeesuksen vuorisaarnassa muodossa: "Kaikki minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille” (Matt. 7:12).[4]

Italialainen Luigino Bruni jakaa vastavuoroisuuden kolmeen eri lajiin. Varovainen vastavuoroisuus on osapuolille riskitön ja järkevä yhteistyömuoto. Se on mahdollista sopimuksellisissa tiloissa eli perustuu osapuolten sopimukseen tehdä yhteistyötä. Rohkeaan vastavuoroisuuteen liittyvät sellaiset piirteet kuin tasavertaisuus, vapaus, valikoivuus, ehdollisuus ja toistuvuus. Kolmas laji on vastikkeeton vastavuoroisuus. Tässä yksilön vaikuttimena ei ole minkäänlainen vastapalvelus, vaan sisäinen palkkio, kuten mielihyvä teosta. Juuri vastikkeeton vastavuoroisuus on yhteiskuntien kannalta tärkeä laji, koska se takaa yhteistyön synnyn myös ympäristöissä, joissa vastavuoroisuuden dynamiikka on heikkoa. Pelkkä vastikkeeton vastavuoroisuuskaan ei ole yhteiskunnalle hyvästä, vaan se tarvitsee myös kahta muuta lajia, jotta yhteistyön mahdollisuus säilyisi itsekkäiden yksilöidenkin eläessä yhteiskunnan osana.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Dawkins, Richard: The Selfish Gene. 30th Anniversary edition. Oxford: Oxford University Press, 2006. 0-19-929115-2. (englanniksi)
  • Heikkilä, Seppo: Altruismi, vastavuoroisuus ja hyvinvointivaltio. Pro gradu -tutkielma. Kuopio: Kuopion yliopisto, Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Sosiaalipolitiikan ja sosiaalipsykologian laitos, 2009. Verkkoversio (PDF) (viitattu 17.3.2010).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen kielen perussanakirja. Hakusana: vastavuoroinen. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1994. ISBN 951-37-1088-2.
  2. Heikkilä 2009, s. 14.
  3. Dawkins 2006, s. 166.
  4. Heikkilä 2009, s. 17–18.
  5. Heikkilä 2009, s. 47–50.
Tämä yhteiskuntaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.