Kauneus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Intialainen Taj Mahal -monumentti on tunnettu esimerkki kauniina pidetystä rakennuksesta.

Kauneus on ominaisuus, jonka tarkastelu antaa mielihyvän tunnetta. Kauneutta tutkiva tieteenala on nimeltään estetiikka. Kauneus on yksilökohtainen kokemus ja kauneuskäsitykset vaihtelevat ajallisesti, mutta tietyt piirteet esimerkiksi ihmiskasvoissa tai luonnonympäristöissä ovat kauniita useimpien ihmisten mielestä kaikissa kulttuureissa.

Ihmisen kauneus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauneuskäsitysten historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jules Joseph Lefebvre (1836-1911), Nymfi ja päivänsinet. Nuoren naisen kuva on ihmisen kauneudentuntemuksen perinteinen symboli, ja sitä käytetään paljon taiteessa.

Eri kulttuurien kauneuskäsitys on saattanut vaihdella laajasti. Nykyinen miesihanne on peräisin antiikin Rooman taiteesta, jossa pitkät, lihaksikkaat, jykevärakenteiset ja tasasuhtaiset miehet hallitsivat.

Naisten kauneusihanteet ovat muuttuneet jyrkemmin. 1800-luvulla aatelisten kauneusihanne oli riutuva, kalpea, laiha ja pienirintainen nainen vastakohtana pulskalle ja päivettyneelle maalaistytölle. Kenties tästä syystä ranskalainen kauneusihanne suosii edelleen pienirintaisia naisia, kun taas yhdysvaltalainen kauneusihanne suosii rintojen suurentamista jopa leikkauksilla. Hoikka vyötärö kauneusihanteena ei sen sijaan ole nykyajan keksintö, vaan se on ollut kauneusihanteena eri puolella maailmaa jo pitkään. Siitä on kirjallisia viitteitä länsimaista 1500–1700-luvulta, Kiinasta 400–600-luvulta ja Intiasta 100–300-luvulta.

Kauneusihanteet eri kulttuureissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauneusihanteet vaihtelevat nykyisinkin eri puolilla maailmaa. Maissa joissa ruoasta on usein pulaa ja nälänhätää voi esiintyä, lihava naistyyppi on usein kauneusihanne. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi Afrikan Mauritania ja Nigeria. Itä-Aasiassa arvostetaan erityisesti virheetöntä ihoa, ja kaikenlaiset ihonhoitotuotteet ja -hoidot ovat hyvin suosittuja. Kauniin ihon tavoittelu kuuluu oleellisesti myös miesten kauneudenhoitoon esimerkiksi Etelä-Koreassa. Maissa joissa etenkin ulkotyötä tekevillä ihmisillä on tumma iho voimakkaan auringonvalon seurauksena, vaaleaa ihoa pidetään kauniina. Esimerkiksi Intiassa käytetäänkin paljon ihonvalkaisutuotteita. Islamilaisissa maissa naiset peittävät usein päänsä osittain tai lähes kokonaan hunnulla. Tämä on korostanut silmien merkitystä islamilaisten kulttuurien kauneuskäsityksissä.[1]

Kasvojen kauneus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasvojen kauneus on yksilön kannalta merkittävä asia, sillä kasvot ovat yleensä ensimmäinen asia joka ihmisestä tavattaessa huomioidaan, ja se vaikuttaa siihen, miten häneen suhtaudutaan. Käsitys siitä, millaiset kauniit kasvot ovat, on melko samankaltainen eri puolilla maailmaa; jo kuusikuukautiset vauvat katselevat mieluiten samanlaisia kasvoja kuin aikuiset.[2]

Evoluutiopsykologisen näkemyksen mukaan kasvot heijastavat yksilön terveydentilaa, geenejä ja luonnetta. Kasvojen kauneus on osoitus näiden pariutumisen kannalta tärkeiden ominaisuuksien edullisesta esiintymisestä: ihmiset ovat evoluution myötä jalostuneet arvostamaan kasvonpiirteitä, jotka kertovat yksilön soveltuvuudesta suvunjatkamiseen.[2]

Ihmiset pitävät symmetrisiä kasvoja kauniimpina kuin epäsymmetrisiä. Evoluutiopsykologian mukaan tämän arvostuksen aiheuttaa se, että symmetrisen ihmisen terveys ja geenit ovat yleensä paremmat kuin epäsymmetrisen.[2]

Toinen kauneuteen vaikuttava piirre on keskimääräisyys. Ihmiset joilla on keskimääräiset kasvonpiirteet kantavat geeneissään muita epätodennäköisemmin haitallisia mutaatioita, ja heillä esiintyy enemmän heterotsygoottisuutta, mikä on hyödyllistä tautien vastustuskyvyn kannalta. Keskimääräisten kasvojen arvostuksen on arvioitu johtuvan myös siitä, että prototyyppisinä ne on helpompi käsitellä aivoissa kuin epätavalliset kasvot.[2]

Miehekkäät ja naiselliset kasvot koetaan myös kauniiksi. Mieskasvojen ja naiskasvojen ihanteet poikkeavat toisistaan hormonaalisista syistä. Miesten kasvoissa kauniiksi mielletään tutkimusten mukaan sellaiset piirteet, jotka kertovat korkeasta testosteronitasosta, kuten vahva leuka ja silmäkulmien luusto sekä pitkä kasvojen alaosa. Naisilla kauniiksi mielletään korkeasta estrogeenitasosta kertovat piirteet, kuten nuorekkuus, suuret silmät, pieni nenä ja korkea otsa. Naiset suosivat miehekkäitä mieskasvoja etenkin sinä aikana kuukautiskiertoa jolloin raskaaksi tulemisen todennäköisyys on suurin. Miehille naiskasvojen kauneudella on yleensä suurempi merkitys kuin miesten kasvoilla naisille. Miesten päätöksentekokyvyn on tutkimuksissa havaittu heikentyneen kun heille näytetään kauniita naiskasvoja. Sukupuolihormonien korkean tason näkyminen kasvoista kertoo tutkijoiden mukaan vahvasta vastustuskyvystä, sillä sellainen yksilö on vahvalla terveydellään korvannut korkeasta hormonitasosta aiheutuneen vastustuskyvyn heikkenemisen.[2]

Hymyn ja naisilla ehostuksen on tutkimuksissa havaittu lisäävän kasvojen viehättävyyttä huomattavasti. Toisaalta esimerkiksi unenpuute vähentää kasvojen kauneutta.[2]

Luonnon kauneus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aatami ja Eeva Eedenin puutarhassa; yhdysvaltalainen kortti vuodelta 1906. Tämänkaltainen puoliavoin, vehreä ja vaihteleva paratiisimaisema on tutkimusten mukaan monien mielestä erityisen kaunis.

Ympäristöpsykologisen habitaattiteorian mukaan ihmistä miellyttävät intuitiivisesti maisemat, jotka tarjoavat mahdollisuuksia, näköaloja ja suojapaikkoja. Tällaisen maiseman peruspiirteisiin kuuluvat etenkin vesi, vehreys, näkösuoja ja samalla hyvä näkyvyys, monimuotoisuus kuten kumpuileva maasto, kirkkaat värit, luonnontilaisuus sekä tuttuus. Sen sijaan esimerkiksi kuivuus, liiallinen avoimuus tai näkyvyyden puute vähentävät maiseman mieluisuutta. Tällaiset preferenssit ovat tutkimusten mukaan yhteisiä ihmisille kulttuurista riippumatta.[3] Näitä ihmiselle lajiominaisia ympäristömieltymyksiä noudattavia ympäristöjä ovat etenkin kertomusten paratiisit.[4]

Ihmisen luoma kauneus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puutarha on ihmisen kesyttämää luontoa, rakennetun ja luonnollisen maiseman välimuoto, jonka osat on järjestelty tarkoituksellisen kauniisti.[5] Käsityöt kuten puusepäntyöt sekä arkkitehtuuri, suunnitellaan käytännöllisyyden lisäksi usein myös kauniiksi.[6] Jokapäiväiseen kauneuteen kuuluvat muun muassa ihmisen juhlapukeutuminen, kodin siivoaminen ja ruokapöydän kattaus, joissa tavoitellaan esteettistä vaikutelmaa.[7]

Tyyli hyödyntää sosiaalisesti syntyneitä esteettisiä normeja. Muoti on jonkin ihmisyhteisön yhteisesti hyväksymä tyyli, esimerkiksi pukeutumisen suhteen.[8]

Taide on ollut kauneuden merkitävimpiä ilmenemismuotoja, joskin kauneus on etenkin nykyaikana vain yksi taiteen tavoitteista.[9] Moni merkittävimmistä nykyajan taideteoksista on jopa tarkoituksellisen ruma, kuten Pablo Picasson Guernica.[10]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Närhi, Jani: Paratiisien synty: Ihmismieli, evoluutio ja taivaalliset puutarhat. Helsinki: Art House, 2009. ISBN 978-951-884-462-7.
  • Scruton, Roger: Beauty. Oxford: Oxford University Press, 2009. ISBN 9780191567940. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Weber, Claire: Geography of Beauty About.com. Viitattu 23.9.2013. (englanniksi)
  2. a b c d e f Observer: Beauty is in the Mind of the Beholder 4/2011. Association for Psychological Science. Viitattu 21.9.2013.
  3. Närhi 2009, s. 75–79.
  4. Närhi 2009, s. 90–92.
  5. Scruton 2009, s. 80–82.
  6. Scruton 2009, s. 82–84, 120.
  7. Scruton 2009, s. 84–85.
  8. Scruton 2009, s. 91–94.
  9. Scruton 2009, s. 97–99.
  10. Scruton 2009, s. 120.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]