Reproduktio

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Marcantonio Raimondi, Pariksen tuomio, 1515/16. Reproduktio Rafaelin maalauksesta.

Reproduktio (latinan sanoista re ’uudelleen’ ja producere ’tuottaa’) tarkoittaa jäljentämistä, monistamista tai jäljennöstä.[1]

Reproduktiolla tarkoitetaan tavallisesti alkuperäisen kuvan tai taideteoksen kopioimista mekaanisin keinoin. Reproduktio voi olla kolmiulotteinen, esimerkiksi kipsimuotin avulla tehty, tai kaksiulotteinen, joka on toteutettu esimerkiksi puupiirroksena, kaiverruksena tai etsauksena.

Kirjapaino vauhditti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjapaino vauhditti kuvitusten reproduktiota. Varhaisimmat painotyöt olivat puupiirroksia. Syväpainotekniikan keksiminen paransi kuvien tarkkuutta, joten niissä saattoi olla yhä enemmän yksityiskohtia. Reproduktion keinona taiteilijoiden teoksia saatettiin julkaista kaiverruksina. Kuuluisaksi tulivat esimerkiksi Marcantonio Raimondin kaiverrukset Rafaelin teosten mukaan. Itse asiassa Rafaelin paremmuus taiteilijoiden joukossa johtuu osittain hänen teoksistaan tehtyjen reproduktioiden korkeatasoisuudesta.[2]

Reproduktiossa tapahtui melko vähän muutoksia ennen 1800-lukua. Taideteoksia reprodusoitiin kaivertamalla ja sitä tukivat uusien tekniikoiden, kuten etsauksen, mezzotintan ja akvatintan kehitys. Litografian keksiminen 1800-luvun alussa tarkoitti sitä, että taiteilija saattoi piirtää suoraan kivelle, jolloin litografiat eivät ilmaisseet taiteilijan ideoita toisten käden kautta ilmaistuna. Nämä mekaanisen reproduktion keinot eivät kuitenkaan pystyneet toistamaan originaalin materiaalisia ominaisuuksia ja käsin tehdyt kopiot tarjosivat reproduktioita, joissa oli mukana ihmisen kosketus.[2]

Valokuvauksen keksiminen johti valokuvausmekaanisten reproduktioprosessien kehittymiseen, kuten heliogravyyreiden kehittymiseen. Nykyaikainen väripaino perustuu menetelmään, jossa kolme tai neljä väriä painetaan toistensa jälkeen, mikä tuo reproduktioihin täydellisen ja luonnonmukaisen värisävyjen skaalan.

Auran ongelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mutta kuten puupiirrokset, parhaimmatkaan väripainovedokset eivät pysty kopioimaan originaalin todellista materiaalia, eikä niissä voi olla sitä, mitä Walter Benjamin kutsui taideteoksen auraksi – sen elävää läsnäoloa tilassa ja ajassa.[2]

John Berger perusteli Benjaminin mukaan kirjassaan Ways of Seeing reproduktioiden vaikutusta taiteen havaitsemiseen. Väripainokuvat ja diat taideteoksista ovat taidehistorioitsijoiden, taidehistorian opiskelijoiden ja yleisön käyttämiä työkaluja. Vaikka reproduktio helpottaa pääsyä lukemattomien taideteosten ääreen, se myös vääristelee niitä. Benjaminin ja Bergerin mukaan ne heikentävät kykyämme kokea suoraan autenttista taideteosta.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Riitta Konttinen ja Liisa Laajoki: Taiteen sanakirja, s. 371. Otava, 2000.
  2. a b c d Paul Duro & Michael Greenhalgh: Essential Art History, s. 250–252. Bloomsbury, 1992. ISBN 074751402X. (englanniksi)