Mimesis

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Mimesis (m.kreik. μίμησις 'jäljittely')[1] on keskeinen taiteen teorian käsite. Sillä tarkoitetaan luonnon tai todellisuuden jäljittelyä ja esittämistä taiteen keinoin.

Platon ja Aristoteles kutsuivat mimesistä luonnon jäljittelyksi. Platonin mukaan kaikki taideteokset ovat imitointia, teokset heijastavat niiden taustalla olevia todellisia ideoita. Kaikki, minkä ihmiset näkevät, on vain etäistä heijastumaa ihanteellisista muodoista ja ajatuksista. Tällä perusteella taiteilijat ovat Platonin mielestä vain jäljitelmien jäljittelijöitä. Aristoteles puolestaan tähdensi tragedian analyysissään, että taide jäljittelee ihmisten toimintaa.[2] Aristoteles myös katsoi, että taideteos ei kopioi todellisuutta, vaan on jotain sellaista, mitä ei ole ollut aiemmin olemassa. Taideteos on kuin elävä organismi, jossa kaikki on kohdallaan loogisessa järjestyksessä.[1]

Narratologiassa mimesis tarkoittaa näyttämistä kertomisen vastakohtana. Mimesis merkitsee kertojan poissaoloa tai vähäistä läsnäoloa.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Hosiaisluoma 2003, s. 585
  2. Mimesis Encyclopædia Britannica. Viitattu 28.2.2008. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Auerbach, Erich: Mimesis: Todellisuudenkuvaus länsimaisessa kirjallisuudessa. (Mimesis: Dargestellte Wirklichkeit in der abendländischen Literatur, 1946). Suom. Oili Suominen. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1992. ISBN 951-717-657-0.
  • Kuisma, Oiva: Platon, Aristoteles ja Plotinos taiteellisesta mimesiksestä. Lisensiaatintyö: Helsingin yliopisto, yleisen kirjallisuustieteen, teatteritieteen ja estetiikan laitos. Helsinki: Helsingin yliopisto, 1991. ISBN 951-45-5871-5.
Tämä kirjallisuuteen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.