Pittoreski

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
William Turner, Kirkon kuori ja keskiosa Tintern Abbeyssä, näkymä kohti itäistä ikkunaa, 1794.

Pittoreski eli maalauksellinen tai kuvauksellinen on esteettinen kategoria. Pittoreskissa kuvassa tavoitellaan pehmeitä värisävyjen vaihteluita. Käsitteen toi taidekeskusteluun Willian Gilpin vuonna 1782 teoksessaan Observations of the River Wye, and Several Parts of South Wales, etc. Relative Chiefly to Picturesque Beauty; made in the Summer of the Year 1770. Pittoreski kuului romantiikan kulttuurivirtaukseen.

Sanan alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sana juontuu italiankielisestä sanasta pittoresco, joka tarkoittaa 'taidemaalauksen tapaan' ja perustuu sanaan pittura, 'maalaus'[1]. William Gilpin määrittelee taoksessaan Essay on Prints (1768) pittoreskin ”…termiksi, joka ilmaisee sitä erityistä kauneuden lajia, joka on suostuvainen kuvaan”.[2]

Pittoreski matkailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1700-luvun puolivälissä ajatus puhtaasti näkymään perustuvasta, mielihyvää tuottavasta matkailusta herätti Englannin yläluokan kiinnostuksen. Gilpinin tuotanto haastoi hyvin suunnitellun grand tourin aatteen ja osoitti, kuinka Britannian maaseutuun tutustuminen saattaisi kilpailla klassisten mannermaalle suuntautuvien matkojen kanssa.[3] Epäsäännölliset, ei-klassiset rauniot ja myös ihmisrauniot – ryysyihin pukeutuneet köyhät (tietysti riittävän etäältä tarkasteltuina) - tulivat suosituiksi teemoiksi. Vierailtavien näkymien kehystämiseksi ja tummentamiseksi käytettiin kannettavia sävypeilejä, joita nimitettiin 1600-luvun maisemamaalarin Claude Lorrainin mukaan Clauden peileiksi. Gilpin piti hänen teoksiaan pittoreskeina ja suositteli niiden jäljittelemistä. Malcolm Andrews totesi, että ”nämä turistit ovat kuin suurriistan metsästäjiä, he kerskuvat kohtaamillaan 'villeillä' maisemilla, 'vangitsevat' villejä näkymiä ja 'ikuistavat' niitä kuin kuvallisia metsästysmuistoja myydäkseen niitä tai ripustaakseen niitä kehystettyinä saliensa seinille.[3] Andrews oli sitä mieltä, että "Pittoreskeja ovat itse asiassa vain ihmisrauniot."[4]

Gilpin itse kysyi, ”tuottaako metsästyksen harrastajalle suurempaa mielihyvää tavoitella joutavaa eläintä kuin hienostuneelle miehelle tavoitella luonnon ihanuuksia?”[3] Kun Eurooppa avautui sotien jälkeen taas matkailulle 1815, Italiasta löytyi uusia näkymiä pittoreskiuden etsijöille. Anna James kirjoitti 1820: ”Jos en olisi käynyt Italiassa, en luultavasti olisi koskaan ymmärtänyt sanaa pittoreski.”[5] Henry James huudahti Albanossa 1870-luvulla: ”Olen koko elämäni puhunut pittoreskista. Mutta nyt vihdoin… näen sen.”[5]

Pittoreskituristeja kannustettiin myös muokkaamaan maisemaa kartanoiden ympäristössä, mistä esimerkkinä on Lancelot "Capability" Brown. Gilpinin neuvoja noudattaen monet maanomistajat alkoivat suunnitella puutarhoja, joissa oli epäsymmetrisiä tarkastelulinjoja ja ”klassisia” rakennelmia sisältäviä keinotekoisia raunioita.

Asemapaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Claifen "asemapaikka" Claifen nummien alapuolella Windermeren länsirannikolla Luoteis-Englannin Järviseudulla.

"Asemapaikat" olivat tarkastelupaikkoja, joista käsin matkailijat saattoivat nauttia maiseman parhaista näköaloista, ja heitä rohkaistiin arvostamaan maiseman muodollisia ominaisuuksia sekä soveltamaan esteettisiä arvoja. Joillekin asemapaikoille pystytettiin rakennuksia tämän prosessin auttamiseksi. Claifen asemapaikka rakennettiin 1790-luvulla. Salin ikkunat olivat asemapaikan arvostetuin ominaisuus. Jokaisesta oli erilainen näkökulma, ja niitä tarkasteltiin eriväristen lasien läpi, sään ja vuodenaikojen vaihtelun tarkastelun parantamiseksi. Ikkunoissa olevan sävylasin tarkoitus oli luoda katsojan nähtäväksi valaistuksen vaikutus maisemaan. Keltainen merkitsi kesää, oranssi syksyä vaaleanvihreä kevättä ja sininen talvea. Kuunvaloa varten oli tumman sininen, ja liilanvärinen sävy toi vaikutelman ukkosmyrskystä.

Matkailijoita kannustettiin katselemaan maisemia Clauden peilistä, jonka peili kehysti maiseman ja antoi sille pittoreskimman vaikutelman.

Pittoreskin historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Artikkeli Pittoreski, Otavan iso tietosanakirja, Otava, 1966, osa 6, palsta 1295
  2. An Essay on Prints, Explanation of Terms, sivu xi "A term expressive of that peculiar kind of beauty, which agreeable in a picture."
  3. a b c Glenn Hooper (2001). "The Isles/Ireland". Kirjassa The Cambridge Companion to Travel Writing.
  4. Anatole Broyard: When Ruins were the Rage (kirja-arvostelu) The New York Times. 1.10.1989. The New York Times Company. Viitattu 15.7.2013. (englanniksi)
  5. a b James Buzard (2001). "The Grand Tour and after (1660-1840)". Kirjassa The Cambridge Companion to Travel Writing.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]