Caspar David Friedrich

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Caspar David Friedrich: Omakuva vuodelta 1810.
Risti vuorilla (Tetschenin Alttari) maalattu vuonna 1808. Friedrichin ensimmäinen merkittävä työ. Teos hylkää perinteisen tavan kuvata ristiinnaulitsemista.
Vaeltaja sumumeren yllä (Der Wanderer über dem Nebelmeer, 1818)

Caspar David Friedrich (5. syyskuuta 1774 Greifswald, Ruotsin Pommeri7. toukokuuta 1840 Dresden, Saksin kuningaskunta) oli saksalainen taidemaalari ja graafikko. Hän oli yksi huomattavimpia romantiikan ajan maisemamaalareita ja maalasi paljon symbolisia, mystishenkisiä luontoaiheita kuvaten ihmiset yleensä selkäpuolelta.

Friedrich tuli uransa alkupuolella kuuluisaksi töillään. Ranskalainen kuvanveistäjä David d'Angers sanoi, että Friedrich oli mies joka löysi maisemien melankolian. [1] Hänen suurikokoisten maisemien ja merinäkymiensä on katsottu kuvastavan ihmisen avuttomuutta hänen kohdatessaan luonnonvoimia. Uransa loppupuolella Friedrich oli melko unohdettu ja modernisaation myötä hänen töidensä hiljaisuutta pidettiin vain merkkinä menneestä ajasta. [2] [3]

Elämänvaiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Caspar David Friedrich syntyi kymmenlapsisen perheen kuudenneksi lapseksi. Lapsuuteen mahtui tragedioita, tuleva taiteilija menetti äitinsä seitsemänvuotiaana. Kaksi siskoista kuoli pieninä ja kun Friedrich oli 13- vuotias hänen veljensä hukkui kun oli pelastamassa tulevaa taiteilijaa heikoilta jäiltä. Tapahtumat vaivasivat hänen mieltään läpi elämän. [4] [5]

Friedrich alkoi opiskella piirustusta vuonna 1790 Johann Gottfried Quistorpin oppilaana. Kaksikymmentä vuotta täytettyään hän aloitti opinnot Kööpenhaminan taideakatemiassa. Akatemia oli aikansa edistyksellisin taideoppilaitos. Se ei kuitenkaan antanut opetusta maalaustaiteessa, vaikka sen opettajina oli monia taidemaalareita. Koulun opetus vaikutti paljon hänen maisemaalaukseensa: hän siirtyi uusklassisuudesta kohti romanttista tulkintaa maisemasta. [4] [3] [5]

Opintojen päätyttyä Kööpenhaminassa Friedrich muutti Dresdeniin. Siellä hän oli osa taiteilijayhteisöä johon kuuluivat muiden muassa runoilija Novalis, taidemaalari Philipp Otto Runge ja kirjailija Ludvig Tieck. Häne seepiapiirroksensa herättivät ihailua Goethessa ja hän voitti Weimarin taideyhdistyksen palkinnon vuonna 1805. Kahta vuotta myöhemmin ilmestyi hänen ensimmäinen merkittävä työnsä, Risti vuorilla, (Tetschenin alttari). Työ sai ristiriitaisen vastaanoton. Kriitikkojen mielestä risti ja Kristus ovat siinä sivuseikkana, mutta suuri yleisö ihaili teosta. [3] [5]

1800- luvun ensi vuosina elettiin Napoleonin sotien aikaa. Friedrichin töillä oli myös poliittinen merkitys. Vaikka Ranska kohteli saksalaisia huonosti, hänen kuvaavansa maisemat antoivat mahdollisuuden olla ylpeitä Saksasta ja saksalaisuudesta. Napoleonin kukistuttua monet näkivät niiden suorastaan enteilevän tulevaa riippumattomuutta vieraasta vallasta. [6]

1810-luvulla Friedrichiä alettiin arvostaa yhtenä saksankielisen maailman johtavista nykytaiteilijoista. Hänet nimitettiin vuonna 1816 opettajaksi Dredenin akatemiaan, mikä takasi säännöllisen palkan. Poliittisten näkemystensä vuoksi hän jäi opettajaksi eikä saanut professorin paikkaa. Hän solmi avioliiton kahta vuotta myöhemmin 44- vuotiaana tuolloin 25 -vuotiaan Caroline Bommerin kanssa. Perheeseen syntyi kaksi tytärtä ja poika. Avioliittoa hieman ihmeteltiin, sillä Friedrich oli sanonut, että "En vihaa ihmisiä. Vällttelen vain heidän seuraansa." [6] [5] [7]

Perheen perustaminen näkyi myös Friedrichin taiteessa. Hän maalasi myös vaimonsa muutamaan maalaukseensa. Kun Friedrichin maine kasvoi, myös hallitsijat ja yläluokka alkoivat kiinnostua hänen taiteestaan. Preussin prinssi Friedrich Wilhelm Ludvig osti häneltä kaksi teosta ja myös Venäjän tsaari Nikolai I osti häneltä sarjan teoksia. Hän sai tilauksen myös suuriruhtinass Aleksanterilta. Friedrichin piti maalata läpikuultavia teoksia, jotka valaistaisiin takaa ja niiden esittämisen aikana esitettäisiin musiikkia. Teokset ovat sittemmin kadonneet.[6]

Elämänmyönteisyys hävisi vähitellen Friedrichin teoksista. Niihin alkoi ilmestyä hautamuistomerkkejä ja mausoleumeja. Friedrich vietti aikaa ajatellen veljensä kohtaloa. Vuonna 1820 hänen hyvä ystävänsä taidemaalari Gerhard von Kügelgen kuoli henkirikosen uhrina. Hän vähensi maalaamista ja keskittyi opettamiseen, sillä se tuntui ilahduttavaN häntä. Hän kuitenkin kieltäytyi vuonna 1824 tarjotusta maisemaalauksen professorin virasta. Sen jälkeen hän maalannut kahteen vuoteen mitään. [5] [6]

Vuonna 1830 jo valmiiksi erakkomainen Friedrich vetäytyi entistä enemmän yksinäisyyteen. Hän epäili, että ystävät huijaavat häntä ja että hänen vaimonsa on uskoton. Jälkimmäiselle väitteelle ei ollut todellisuuspohjaa. Hän aloitti uudelleen maalaamisen. Vuonna 1835 Friedrich sai halvauskohtauksen ja toisen vuonna 1840 vain vähän ennen kuolemaansa. Taiteilijan taloudellinen tilanne oli viimeisinä vuosina vaikea, monet varakkaat ostajat olivat kiinnostuneita uusista taidesuuntauksista, kuten realismista. [8] [6]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arviointia elämäntyöstä ja vaikutus myöhempään taiteeseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Friedrich aloitti saksalaisen romantiikan edustajana, mutta meni ilmaisussaan pidemmälle kuin muut romantiikan maalarit. Hän pyrki enemmänkin antamaan vaikutelmia ja tunteita maisemasta kuin toimimaan niiden ulkokohtaisena kuvaajana. Hänen onnistui luoda maisemamaalauksista vakavasti otettavamaalaustaiteen suuntaus, joka ansaitsi huomiota siinä kuin perinteiset uskonnolliset maalaukset tai historiamaalaus.[6]

Maalauksillaan Friedrich vaikutti yhdysvaltalaiseen taiteeseen. Moni yhdysvaltalainen nuori taiteilija opiskeli Friedrichin aikaan Dresdenissä. He saivat häneltä vaikutteita ja yhdistivät maisemamaalauksiin sekä hengellisiä että poliittisia symboleita. [6]

Friedrichin töissä on nähty yhteyksiä kristilliseen teologiaan. Friedrich ei kuvannut kuvannut Jeesusta suoraan, mutta hänen korkeat puunsa, sumunsa, riuttansa ja kuutamonsa kuvaavat yhtälailla kristillistä sanomaa surusta, kärsimyksestä ja rakkaudesta kuin evankeliumeissa. Samoja asioita ovat hänen töistään löytäneet myös ateistit. [7]

Kansallissosialistien valtakaudella vuosina 1933- 1945 Friedrich ja hänen tuotantonsa nähtiin propagandavälineenä. Hän oli Nietzsche kuvaama yli-inhimillinen nero, joka tekee ajatustensa ja intohimonsa avulla suurta taidetta. Hitler näki hänessä jälleen yhden esimerkin saksalaisten ylemmyydestä muihin kansoihin nähden. Sodan jälkeen Friedrichin työt olivat jälleen epäsuosiossa juuri kansallissosialisten huomion vuoksi. [11]

Friedrichin asemaa kriittisen yleisön silmissä ei parantanut se, että hänen kuvamaailmastaan kiinnostuttiin Hollywoodissa. Walt Disney otti häneltä vaikutteita samoin kuin saksalaistaustaiset Fritz Lang ja F. W. Murnau sekä kauhu- ja fantasiaelokuvien tekijät. Friedrichin töiden maine palautui hitaasti, mutta se vaati, että taidehistorioitsijat Helmut Börsch-Supan, Sigrid Hinz ja Werner Hofmann järjestelmällisesti ottivat pois kaikki Friedrichin töihin liitetyt poliittiset määritelmät. [12] [13]

Brittiläinen taiteilija David Blandy on sovittanut Friedrichin teoksia lyhytvideosarjassa[14], joka oli osa Kiasman verkkotaiteen näyttelyä ARS17+ Online Art.[15] Videoissa pikselöity henkilö vaeltaa tunnettujen maisemien halki. Lopputulos muistuttaa tietokonepelien estetiikkaa.[16]

Suomalainen valokuvataiteilija Elina Brotherus pitää Friedrichiä merkittävänä vaikuttajana hänen työssään. Brotherus on sanonut, että hän oppi Friedrichiltä, että teoksen ihmishahmo voi kääntää selkänsä kohti katsojaa. Tällöin sekä hahmo, että katsoja katsovat yhdessä samaa asiaa samaan suuntaan. Sarjassaan "The New Painting" vuosilta 2000 - 2004 Brotherus yhdistää klassista maalausta valokuvaukseen. Hän käyttää samaa aihepiiriä ja estetiikkaa, mutta myös alastonmallia. [17]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Caspar David Friedrich.