Siirry sisältöön

Novalis

Wikipediasta
Tämä artikkeli käsittelee varhaisromantiikan runoilijaa. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Novalis eli Georg Philipp Friedrich von Hardenberg, Franz Gareis n. 1799
Syntymäpaikka Schloss Oberwiederstedt

Novalis, oikea nimi vapaaherra Georg Philipp Friedrich von Hardenberg (2. toukokuuta 1772 Oberwiederstedtin linna, Oberwiederstedt, lähellä Arnsteinia, Mansfeldin lääni, Ala-Saksi, Saksin vaaliruhtinaskunta, nyk. Saksi-Anhalt – 25. maaliskuuta 1801 Weißenfels, Saksin vaaliruhtinaskunta) oli saksalainen aatelinen ja varhaisromantiikan runoilija sekä teoreetikko, joka vaikutti voimakkaasti myöhäisromantiikan kirjallisuuteen.[1][2]

Nimi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Novalis sai kasteessa etunimet Georg Friedrich Philipp. Nuorempaa veljeä alettiin myöhemmin kutsua Georgiksi, joten Novalis kutsui itseään nimellä Philipp Friedrich, Friedrich tai vain Fritz. Eräässä vaiheessa hän käytti myös nimeä Friedrich Leopold, millä hän ilmeisesti halusi kunnioittaa runoilija Friedrich Leopold zu Stolberg-Stolberg‎ia (1750–1819). Novaliksella tiedetään myös olleen mielikuvitusnimet Kurt ja Albert.

Kun fragmenttikokoelmaa Blüthenstaub oltiin julkaisemassa Athenaeum-lehdessä, kirjailija valitsi itselleen pseudonyymin Novalis, joka oli hänen "vanha sukunimensä". Hänen esivanhempansa olivat nimittäin käyttäneet Großenrode-tilan (Magna Novalis) nimen mukaisesti itsestään nimeä "von Rode" ja "de Novali" eli 'uudesta maasta'.[1][2]

Martin-Luther-Gymnasium Eisleben

Suku ja koulutus sekä virkaura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Friedrich oli yksitoistalapsisen aatelisperheen toiseksi vanhin lapsi. Hänen vanhempansa olivat Heinrich Ulrich Erasmus von Hardenberg (1738–1814) ja tämän toinen puoliso, vapaaherratar Auguste Bernhardine von Bölzig (1749–1818). Hänen nuorempia veljiään olivat runoilija ja poliitikko Georg Anton von Hardenberg (1781–1825) ja runoilija ja virkamies Gottlob Albrecht Carl von Hardenberg (1776–1813).

Isä oli tiukka pietisti ja herrnhutilaisen kirkon jäsen. Hän piti ensimmäisen vaimonsa varhaista kuolemaa rangaistuksena poikkeuksellisen maallisesta elämäntavastaan. Kuten hänen poikansa Novalis ja muut lapsensa, hän ei kantanut paronin eli vapaaherran arvonimeä, koska se vahvistettiin virallisesti Oberwiederstedtin sukuhaaralle vasta 1800-luvulla. Kun Friedrichin isä nimitettiin vuonna 1784 Saksin vaaliruhtinaskunnan Dürrenbergin, Arternin ja Kösenin suolakaivosten johtajaksi, perhe muutti Schlöbenin kartanosta Thüringenin Saale-Holzland-Kreisista Weißenfelsiin.[2]

Aluksi poikaa opettivat yksityisopettajat, kuten Carl Christian Erhard Schmid (1761–1812) vuosina 1781–1782, joka hän valvoi tätä myös opintojen alussa Jenan yliopistossa. Aluksi hiljainen ja unelmoiva yhdeksänvuotias poika muuttui vakavan sairauden jälkeen vuonna 1781, ja hänen silloinen opettajansa Schmid, kuvaili oppilastaan epätavallisen itsenäiseksi, omaperäiseksi ja mielikuvitukselliseksi.[1]

Hän opiskeli Martin Luther-lukion Eislebenissä rehtori Christian David Janin johdolla, missä hän hankki yleistiedot retoriikasta ja antiikin kirjallisuudesta. Hänen setänsä, Saksalaisen ritarikunnan maakomentaja Friedrich Wilhelm von Hardenberg otti Novaliksen huostaansa lähes vuodeksi kartanoonsa Lucklumiin lähellä Braunschweigia, kun hän oli 12-vuotias. Sukulaisperheen maailmallinen elämäntapa oli jyrkässä ristiriidassa vanhempien kodin ilmapiirin kanssa ja vaikutti poikaan ratkaisevasti.[2]

Vuonna 1790 Friedrich von Hardenberg kirjoittautui oikeustieteen opiskelijaksi Jenan yliopistoon, jossa hän tutustui Friedrich Schilleriin,[1] jonka historian luentoja hän seurasi. Hän kuului tätä sairauden aikana vuonna 1791 hoitaneisiin opiskelijoihin. Hän kuului Schillerin tavoin amicistiveljeskuntaan. Hän tapasi Johann Wolfgang von Goethen, Johann Gottfried Herderin ja Jean Paulin. Hän oli ystävä Ludwig Tieckin, Friedrich Schellingin sekä veljesten Friedrich Schlegelin ja August Wilhelm Schlegelin kanssa. Vuonna 1791 julkaistiin Christoph Martin Wielandin "Der Teutsche Merkur" kirjallisuuslehdessä Hardenbergin ensimmäinen runo Klagen eines Jünglings, joka on osoitus Schillerin vaikutuksesta kirjailijan persoonaan.[2]

Syksyllä 1791 Hardenberg muutti Leipzigiin ja opiskeli Leipzigin yliopistossa oikeustieteen ohella filosofiaa ja matematiikkaa. Hän ystävystyi siellä Friedrich Schlegelin kanssa ja tutustui tämän vaikutuksesta Immanuel Kantin ja Johann Gottlieb Fichten filosofisiin ajatuksiin.[1] Ystävyyssuhde Friedrich Schlegelin kanssa, satunnaisista keskeytyksistä huolimatta, oli ratkaiseva niin kutsutun Jenan varhaisromantiikan synnyssä, josta paljastavana todisteena ovat heidän julkaisujensa yhtäläisyydet.[2]

Suhde leipzigilaiseen porvaristyttöön päättyi isän väliintuloon, minkä seurauksena Friedrich siirtyi opiskelemaan Wittenbergin yliopistoon, josta hän valmistui oikeustieteestä lukuvuonna 1793/1794 parhain arvosanoin.[1][2]

Julie von Charpentier, Dora Stockin hopealiitutyö

Vuonna 1794 hän sai vakuutusmatemaatikon viran Tennstedtin piiritoimistosta, jossa hän perehtyi hallintokäytäntöön piiripäällikkö A. C. Justin ohjauksessa, josta myöhemmin tuli hänen ystävänsä ja ensimmäinen elämäkerran kirjoittaja. Hän tapasi Grüningenissä kapteeni Johann von Rockenthienin talossa tämän tuolloin 12-vuotiaan tytärpuolen Sophie von Kühnin ja meni tämän kanssa 15. maaliskuuta 1795 kihloihin vanhempien tietämättä.[2] Tammikuussa 1796 hän sai nimityksen kirjuriksi ja tilintarkastajaksi Saksin hallituksen Weißenfelsin suolanvalmistuslaitoksille. Sophie sairastui marraskuussa 1795 keuhkoahtaumaan ja kuoli alle 15-vuotiaana tuberkuloosiin 19. maaliskuuta 1796. Novalis ilmaisi suruaan Hymnen an die Nachtissa (1800), kuudessa proosarunossa, joiden välissä on säkeitä. Tässä teoksessa Novalis juhlistaa yötä eli kuolemaa astumisena korkeampaan elämään Jumalan läsnäolossa ja ennakoi mystistä ja rakastavaa yhtymistä Sophien ja koko maailmankaikkeuden kanssa oman kuolemansa jälkeen.[1]

Vuoden 1797 joulukuussa Hardenberg lähti Freibergin teknilliseen yliopistoon opiskelemaan matematiikkaa, kemiaa, geologiaa, mineralogiaa ja kaivostoimintaa metallurgi ja kemisti Wilhelm August Lampadiuksen sekä minerologi ja geologi Abraham Gottlob Wernerin johdolla. Hän meni joulukuussa 1798 kihloihin kaivospäällikkö ja Freibergin yliopiston professori Johann Friedrich Wilhelm von Charpentierin tyttären Julie von Charpentierin (1776–1811) kanssa,[1] mutta tämäkään suhde ei johtanut avioliittoon, sillä Harnberg oli edelleen rakastunut kuolleeseen Sophieen, jonka hän odotti näkevänsä uudelleen tuonpuoleisessa.[2] Vuoden 1799 lopulla hän sai asessorin viran Weißenfelsin suolanvalmistuslaitoksilta[1] sekä nimityksen johtokuntaan. Tässä tehtävässä hän edisti ruskohiiliesiintymien kehittämistä nykyisen Profenin avolouhoksen ympäristössä sillä ruskohiiltä tarvittiin polttoaineeksi Arternin, Dürrenbergin ja Kösenin suolatehtaiden suola-altaille. Ura huipentui nimitykseen Weißenfelsin piirikunnan hallintopäälliköksi joulukuussa 1800, mutta hän ei voinut ottaa virkaa vastaan, sillä hän oli sairastunut elokuussa tuberkuloosiin.[2]

Novaliksen hauta ja hautamuistomerkki Weißenfelsissä, rintakuva Fritz Schaper 1901

Friedrich von Hardenberg kuoli 28-vuotiaana tuberkuloosiin aiheuttamaan keuhkoverenvuotoon maaliskuussa 1801 Weißenfelsissä[1] ystävänsä Friedrich Schlegelin ja nuoremman veljensä Carlin läsnä ollessa, joista molemmista tuli hänen kirjallisen perintönsä uskollisimpia hoitajia.[2]

Tuotanto ja perintö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Novalis kuului romantiikan perustajiin, ja juuri hän ajoi tämän sanan käyttöönottoa. Novalis kirjoitti runojen lisäksi päiväkirjaa sekä kirjeitä. Kiehtovaa hänen teoksissaan on muun muassa niiden fragmentaarisuus.[2] Tästä on saanut nimensä suomen kielellä julkaistu Fragmentteja, kokoelma Novaliksen teoksia.

Hänen vaikutuksensa ranskalaiseen symbolismiin, John Keatsiin, Edgar Allan Poeen, Gérard de Nervaliin, Maurice Maeterlinckiin, Hugo von Hofmannsthaliin, Robert Musiliin, Gottfried Benniin ja muihin on laajalti todistettu. [2]

Hänen runollinen tuotantonsa kehittyi myöhäissyksystä 1799 eteenpäin hänen yhteyksiensä Schlegelin veljeksiin ansioista, joita hän tapasi usein Jenassa, Dresdenissä ja Weimarissa vuodesta 1798 lähtien. Muita vaikutteita olivat Ludwig Tieck, jonka kanssa hänestä tuli nopeasti ystävä Jenassa kesällä 1799; ja hänen älyllinen vuorovaikutuksensa Schleiermacherin, Schellingin ja fyysikko J.W. Ritterin kanssa sekä jatkuvat filosofiset ja poetologiset kirjoituksensa. Jo keväällä 1799 hän sepitti ensimmäiset hengelliset laulunsa, jotka laajenivat jaksoksi kesään 1800 mennessä. [2]

Novaliksen kuusi enimmäkseen proosamuotoon kirjoitettua runoa otsikolla Hymnen an die Nacht (Hymnejä yölle, 1800) on saksalaisen varhaisromantiikan keskeisimpiä teoksia. Muuta keskeistä tuotantoa ovat esimerkiksi Novaliksen kirjoittamat hengelliset laulut, jotka otettiin luterilaisten piirissä myös kirkolliseen käyttöön.[2]

Hieman myöhemmin, edelleen keskiajan tutkimusten yhteydessä, joita jatkettiin pääasiassa joulukuussa 1799 hänen ystävänsä majuri von Funckin kirjastossa Arternissa oleskelunsa aikana, syntyi ensimmäinen luonnos "Heinrich von Ofterdingenistä", joka määritteli hänen viimeisen elinvuotensa työn. Romaani, joka on epäilemättä varhaisromantiikan tärkein runollinen teos ja jopa keskeneräisessä muodossaan Novaliksen runouden ja runollisen tahdon summa, korvasi aikaisemmat romaanisuunnitelmat ja syrjäytti ne. Koko ensimmäinen osa oli jo valmis 5. huhtikuuta 1800; jatko-osa jäi syksyllä kesken, mutta sitä täydensivät lukuisat luonnosmuistiinpanot ja yksittäiset katkelmat vuoden 1800 kesästä loppukesään. Toisen osan rekonstruointi on kuitenkin tuskin mahdollista, varsinkin kun Novaliksen sanotaan Friedrich Schlegelin tietojen mukaan muuttaneen suunnitelmaansa täysin viimeisinä viikkoina, ja jopa luonnosmuistiinpanoissa on havaittavissa tyypillinen horjuminen ja väliaikaisen lukurakenteen hylkääminen.[2]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Novalis Schriften, nimiölehti 1. painos 1802, julkaisijat Friedrich Schlegel ja Ludwig Tieck Berliinissä

Lyriikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Klagen eines Jünglings. Julkaistu 1791 Christoph Martin Wielandin kirjallisuuslehdessä Der Neue Teutsche Merkur.
  • Blumen. 1798.
  • Geistliche Lieder. Julkaistu 1802; mukaanluettuna Wenn alle untreu werden, Wenn ich ihn nur habe.
  • Hymnen an die Nacht. Luotu 1799/1800, julkaistu 1800.
  • Wenn nicht mehr Zahlen und Figuren. Runo romaanikatkelmasta Heinrich von Ofterdingen.
  • An Julien. Luontiaika 1800.

Katkelmia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kertomakirjallisuus

  • Die Lehrlinge zu Sais. Romaanikatkelma, julkaistu 1802.
  • Heinrich von Ofterdingen. Romaanikatkelma, julkaistu 1802, jota usein kutsutaan fragmentaariseksi kehitysromaaniksi.

Filosofia

  • Blüthenstaub. Julkaistu 1798 Friedrich Schlegelin Athenaeum aikakausjulkaisussa.
  • Glauben und Liebe oder Der König und die Königin. 1798.
  • Sammlung von Fragmenten und Studien. Luotu vuosina 1799–1800.

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Europa. Kirjoitettu vuonna 1799, julkaistu vuonna nimellä Die Christenheit oder Europa.
  • Dialoge. 1802.

Kootut teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Schriften. Die Werke Friedrich von Hardenbergs. Stuttgart: Kohlhammer, 1960.
  • Werke, Tagebücher und Briefe Friedrich von Hardenbergs. München; Wien: Hanser, 1978.
  • Novalis Werke. München: Beck, 1987.

Suomennetut teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Fragmentteja. Suomentanut ja valikoinut Vesa Oittinen. Delfiinikirjat. Helsinki: Otava, 1984. ISBN 951-1-07799-6
  • Heinrich von Ofterdingen. Suomentanut Suvi Nuotio. Sanasato, 2013.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j Novalis | German Romantic Poet & Philosopher | Britannica www.britannica.com. Viitattu 12.9.2025. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Deutsche Biographie: Novalis - Deutsche Biographie www.deutsche-biographie.de. Viitattu 12.9.2025. (saksaksi)
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Novalis.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Novalis&oldid=23553229”