Ivan Aivazovski

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Aleksei Tyranov, Ivan Aivazovski, 1841.

Ivan Konstantinovitš Aivazovski (ven. Иван Константинович Айвазовский, armeniaksi Հովհաննես Այվազովսկի, Hovhannes Aivazovsky; 29. heinäkuuta (J: 17. heinäkuuta) 1817 Feodosija2. toukokuuta (J: 19. huhtikuuta) 1900 Feodosija) oli venäläinen armenialaissyntyinen taidemaalari. Hän sai kansainvälistä kuuluisuutta dramaattisilla ja tarkasti maalatuilla merta ja myrskyä kuvaavilla töillään.[1]

Aivazovski sai pitkäaikaisen tilauksen Venäjän laivastolta. Elinaikanaan Aivazovski oli Venäjän tunnetuimpia taidemaalareita. Hän teki yli kuusituhatta maalausta. Hankkimallaan vauraudella hän sponsoroi taidekoulua ja galleriaa köyhässä synnyinkaupungissaan Feodosijassa Krimillä.

Aivazovskin maalaus "Bomarsundin taistelu" myytiin ruotsalaisessa huutokaupassa 7,6 miljoonalla ruotsin kruunulla kesäkuussa 2011. Aivazovskin sanotaan olevan eniten väärennetty venäläinen taiteilija.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aivazovski syntyi Feodosiassa Krimillä (tuolloin Venäjän keisarikuntaa) köyhään armenialaiseen perheeseen. Hänen veljensä oli Armenian apostolisen kirkon arkkipiispa Gabriel Aivazovski. Hänen perheensä muutti Krimiltä Galitsiaan (tuolloin etelä-Puolaa, nykyään Ukrainaa). Hänen perheensä sukunimi oli Aivazian, mutta Puolassa se kirjoitettiin Haivazian. Joissakin taiteilijan maalauksissa on signeeraus armenialaisilla aakkosilla, "Hovhannes Aivazian" (armeniaksi Հովհաննես Այվազյան). Hänen isänsä opetti hänet soittamaan viulua ja puhumaan sujuvaa puolaa ja ukrainaa. Hänen taiteelliset kykynsä toivat hänelle tukijoita ja pääsyn Simferepolin ensimmäiseen gymnaasiin ja myöhemmin PIetarin taideakatemiaan, josta hän valmistui kultamitalilla. Ansaittuaan rahaa ensimmäisistä maisemistaan ja merimaisemistaan, hän meni maalaamaan Krimille sarjan kuvia alueen rannikkokaupungeista ennen matkustelua Euroopassa. Myöhemmin hänen meren kuvauksensa tuovat hänelle pitkäaikaisen tilauksen Venäjän laivastolta.

Vuonna 1845 Aivazovski matkusti sulttaani Abd-ul-Mejidin kutsusta Istanbuliin, kaupunkiin jossa hän vieraili kahdeksan kertaa vuosina 1845–1890. Hänen Istanbulissa oleskelunsa aikana Ottomaanien valtakunnan sulttaanit Abd-ul-Mejid, Abd-ul-Aziz ja Abd-ul-Hamid II tilasivat Aivazovskilta hovimaalarin ominaisuudessa useita maalauksia, joista 30 on esillä Dolmabahçen palatsissa ja monet muut useissa Turkin museoissa. Hänen töitään on myös esillä useissa Venäjän ja entisen Neuvostoliiton museoissa, muun muassa Pietarin Eremitaašissa ja Aivazovski-taidegalleriassa Feodosijassa, Ukrainassa.

31-vuoden iässä Aivazovski nai englantilaisen kotiopettajattaren Julia Gravesin Pietarissa. He saivat neljä tytärtä. Avioliitto purkautui ja 65-vuoden iässä Aivazovski nai Anna Boornazianian, armenialaisen lesken Feodosijasta.

Aivazovski vietti elämänsä viimeiset vuodet Feodosijassa, jossa hän organisoi kaupunkiin vesihuollon, avasi taidekoulun, aloitti alueen ensimmäiset arkeologiset kaivaukset ja rakensi historiallisen museon. Hänen ansiostaan kaupunkiin perustettiin kauppasatama ja kaupunki kytkettiin rautatieverkkoon.

Perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkuplaneetta 3787 Aivazovskij, jonka löysi neuvostoliittolainen astronomi Nikolai Tšernyh vuonna 1977 on nimetty Aivazovskin mukaan.

Aivazovski mainitaan Anton Tšehovin näytelmässä Vanja-eno.

Venäjä, Ukraina ja Armenia ovat julkaisseet postimerkkejä Aivazovskin töistä.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ”Aivazovski, Ivan”, CD-Facta. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-23152-5.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ivan Aivazovski.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Ivan Aivazovsky
Tämä taiteilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.