Eedenin puutarha

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jan Brueghelin näkemys Eedenin puutarhasta

Eeden on Raamatussa ja kristinuskon kertomuksissa esiintyvä puutarha, josta käytetään myös nimeä paratiisi. Vanhan testamentin mukaan Jumala asetti Eedeniin ensimmäiset ihmiset, Aadamin ja Eevan, ja karkotti nämä sieltä syntiinlankeemuksen jälkeen, eli heidän syötyään Hyvän ja pahan tiedon puusta. Jumala oli asettanut hyvän ja pahantiedon puusta syömisen kiellon olemaan Aadamille ja Eevalle kuuliaisuuden kokeeksi. Jumala asetti Eedenin puutarhan itäpuolelle kerubit ja salamoivan, leimuavan miekan vartioimaan Elämän puulle vievää tietä.[1]

Paratiisikertomus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raamattu, Koraani ja Gilgameš-eepos sisältävät paratiisikertomuksen, jonka arvellaan pohjautuneen samaan lähteeseen. Monet seikat viittaavat siihen, että eri muotoja saanut paratiisimyytti on peräisin niistä Lähi-idän kulttuureista, joissa Bahrainia pidettiin paratiisina.[2]

Eedenin puutarhan sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eedenin puutarhan mahdollisen maantieteellisen sijainnin määrittelynä on lähdetty kahdesta Persianlahteen laskevasta joesta, Eufratista ja Tigriksestä. Sen sijaan joet Giihon ja Piison ovat tuntemattomia. Uusimpien satelliittikuvien ansiosta tutkijat ovat kuitenkin voineet nähdä kahden kadonneen joen jäljet, joiden uskotaan olevan nimenomaan Giihon ja Piison. Nämä kaksi jokea ovat myös olleet paikoilla, jonne Raamatun maininnat ne sijoittavat. Ne myös risteytyvät Tigris- ja Eufrat-jokien kanssa, mikä tukee teoriaa, jonka mukaan Eedenin puutarha olisi sijainnut Persianlahdella. Juris Zahris Missourin Southwest-yliopistosta on esittänyt teorian, että Eedenin puutarha sijaitsee Persianlahden alla[3] ja että Giihon olisi nykyinen Karun pohjoisessa ja Piisonin jäänteet muodostaisivat Wadi Rimah sekä Wadi Batin, jotka ovat etelässä.selvennä[4]

Jotkut tutkijat uskovat, että kertomus syntiinlankeemuksesta ja karkotuksesta Eedenin paratiisista olisi itse asiassa kertomus Saharan kuivuutta pakenevasta kansasta. Ennen kostea Sahara aavikoitui hyvin nopeasti noin 6 000 vuotta sitten, ja siellä asuneille ihmisille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin lähteä kohti Niilin laaksoa pohjoiseen tai etelään.[5]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 1. Mooseksen kirja 2-3.
  2. Damm, Inge: Paratiisi hiekan keskellä. Tieteen kuvalehti, 2009, nro 3, s. 68–73.
  3. Raamatun salaisuudet, David Noel Freedman ja Thomas L. Robinson sekä muut, sivut 24, Oy Valitut Palat - Reader's Digest Ab, Helsinki, 1994, ISBN 951-584-063-5, Printed in Germany
  4. Raamatun salaisuudet, David Noel Freedman ja Thomas L. Robinson sekä muut, sivut 25, Oy Valitut Palat - Reader's Digest Ab, Helsinki, 1994, ISBN 951-584-063-5, Printed in Germany
  5. Helsingin Sanomat 15.8.2006, sivu D2

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Närhi, Jani: Paratiisien synty: Ihmismieli, evoluutio ja taivaalliset puutarhat. Helsinki: Art House, 2009. ISBN 978-951-884-462-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä uskontoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.