Syntiinlankeemus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Aadamin ja Eevan syntiinlankeemus Rembrandtin etsauksessa.

Syntiinlankeemus on kristinuskon opissa tapahtuma, jossa perisynti saapui ihmiskunnalle ensimmäisten ihmisten, Aadamin ja Eevan kautta. Syntiinlankeemusoppi on kristitty tulkinta Raamatussa esiintyvästä mytologisesta tapahtumasta. Aadam ja Eeva luotiin Edenin paratiisiin, mutta karkotettiin sieltä heidän syötyään kielletyn puun hedelmää. Tapahtumalle on useita erilaisia tulkintoja eri uskonnoissa.

Kertomus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen Mooseksen kirja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syntiinlankeemusopin pohjalla oleva kertomus esiintyy 1. Mooseksen kirjassa, joka on osa sekä kristittyjen että juutalaisten pyhiä kirjoituksia. Siinä kerrotaan miten Jumala loi ihmisen maan tomusta ja puhalsin häneen elämän henkäyksen, niin että hänestä tuli elävä sielu[1]. Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan, jossa kasvoi kaikenlaisia puita. Puutarhan keskellä kasvoi Elämän puu sekä Hyvän ja pahan tiedon puu. Ihminen sai Jumalalta luvan syödä kaikista muista puista paitsi Hyvän ja pahantiedon puusta. 1. Mooseksen kirjan 2:16, 17:ssä[2] Jumala kieltää ensimmäistä ihmistä syömästä hyvän ja pahan tiedon puusta ja sanoo, että tuon kiellon rikkomisesta olisi seurauksena kuolema.

Käärme, Jumalan luomista eläimistä ”kavalin” tai ”ovelin”, houkutteli naisen syömään kielletystä puusta. Nainen söi ja sai miehenkin syömään kiellettyä hedelmää, minkä seurauksena he pelästyivät alastomuuttaan ja yrittivät piiloutua Jumalalta. Mies syytti naista ja nainen käärmettä tapahtuneesta. Jumala langetti käärmeelle, miehelle ja naiselle rangaistukset tapahtuneesta ja karkotti ihmiset paratiisista, jotteivät he tapahtuneen jälkeen söisi Elämän puusta ja eläisi ikuisesti.

Kristillinen tulkinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Raamatun tulkinta

Syntiinlankeemuskertomusta on tulkittu kristinuskon historiassa eri tavoin, riippuen kirkkokunnan teologiasta ja aatesuuntauksesta. Myöhäisantiikissa kehittyi kaksi kristillistä Raamatun tulkintatapaa: vertauskuvia etsivä allegoria ja esikuvia etsivä typologia. Tämän lisäksi on ollut muita Raamatun tulkintatapoja, kuten esimerkiksi keskiajalla lännen kirkossa Quadriga.

Patristisia tulkintatapoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyrialaisen kristinuskon merkittävä, 300-luvulla elänyt kirkkoisä Efraim Syyrialainen tulkitsee säilyneissä Genesiksen ja Eksoduksen kommentaareissaan syntiinlankeemusta. Efraim korostaa sitä, että Eevan ja Aadamin oma himo ja harkitsemattomuus aiheuttivat syntiinlankeemuksen, ei käärmeen viekoittelu.[3] Efraim korostaa, että ihmistä ei olisi myös karkoitettu Paratiisista, jos he olisivat katuneet tekoaan:

»Jos Aadam ja Eeva olisivat käskyn rikottuaan tahtoneet katua, he eivät tosin olisi päässeet takaisin lankeemusta edeltäneeseen tilaan, mutta he olisivat kuitenkin voineet säästyä heille ja maalle langetetuilta kirouksilta.»
(Efraim Syyrialainen, Opetuspuhe Genesiksestä.[4])

500-luvulla elänyt Dorotheos Gazalainen korostaa ihmisen katumisen mahdollisuutta syntiinlankeemuksen jälkeen:

»Eihän ihminen olisi langennut, jos hän olisi alusta alkaen ollut nöyrä, totellut Jumalaa ja pitänyt Hänen käskynsä. Vielä hänen häpeätekonsa jälkeenkin Jumala antoi hänelle tilaisuuden katua ja tulla armahdetuksi, mutta hän piti päänsä pystyssä. Jumala tuli Aadamin luo ja kysyi: "Aadam, missä olet?" mikä tarkoitti: "tuollaiseenko häpeään olet joutunut niin suuresta kunniasta?" Ja sitten Hän kysyi: "Miksi teit syntiä? Miksi et totellut?" varta vasten kannustaakseen ihmistä pyytämään anteeksi. Mutta kuuluuko anteeksipyyntöä? Ei, ei puhettakaan nöyryydestä, ei puhettakaan katumuksesta, päinvastoin. Aadam sanoo vastaukseksi: "Vaimo, jonka Sinä minulle annoit, viekoitteli minut." Sen sijaan että olisi edes sanonut "vaimoni", Aadam sanoo "vaimo, jonka Sinä minulle annoit" kuin sanoakseen: kuorma, jonka sälytit minun niskoilleni. - - Seuraavaksi Jumala kääntyy vaimon puoleen ja kysyy: "Miksi sinäkään et totellut käskyä?" tarkoittaen sillä: pyydä sinä edes anteeksi, että sielusi nöyrtyisi ja saisit armahduksen. Mutta mitään anteeksipyyntöä ei kuulu nytkään. Vaimo näet vuorostaan vastaa: "Käärme petti minut" kuin sanoakseen: jos käärme teki syntiä, mitä se minuun kuuluu? Mitä nämä onnettomat tekivätkään? Olisivat heittäytyneet vaikka kerran kasvoilleen, tajunneet hairahduksensa, armahtaneet alastomuuttaan! Mutta ei, kumpikaan ei taipunut soimaamaan itseään, kummassakaan ei näkynyt edes pientä merkkiä nöyryydestä.»
(Dorotheos Gazalainen, 1. Opetuspuhe: Maailman hylkäämisestä[5])

Nykyaikaisia tulkintatapoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Jumala oli luonut kaiken, hän sanoi että se oli erittäin hyvää[6]. Jumala ei siis luonut Paholaista, mutta loi kylläkin persoonan, josta tuli Paholainen. Enkeli josta tuli Saatana oli alun perin Jumalalle uskollinen enkelipoika. Kuten kaikilla muillakin älyllisillä luomuksilla tuolla enkelillä oli vapaus valita, toimiako oikein vai väärin. Tämä enkeli päätti käyttää vapauttaan itsekkäisiin tarkoituksiin. Hän halusi saada osakseen sen palvonnan, joka kuului Luojalle[7].

Saatana käytti käärmettä houkutellessaan Eevan tekemään syntiä. Ilmestyskirja paljastaa käärmeen oikean henkilöllisyyden[8].

Kun Aadam teki syntiä, hänellä ja Eevalla ei ollut lapsia. He saivat lapsia vasta syntiinlankeemuksen jälkeen[9]. Epätäydellisinä ihmisinä he eivät voineet saada täydellisiä lapsia. Näin synnin seuraus, kuolema, levisi kaikkiin ihmisiin[10][11].

Islamin tulkinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islaminuskoisten pyhässä kirjassa Koraanissa on hedelmän syömisestä ja karkotuksesta oma kertomuksensa, al-Arafin suuran jakeissa 7:11–27. Islamissa, toisin kuin kristinuskossa ja juutalaisuudessa, nainen ja mies tiesivät viettelijän olevan Paholainen.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 1.Mo 2:7
  2. 1.Mo 2:16–17
  3. Veli-Petri Seppälä: ”Käännösvalikoima syyrialaisten isien opetuksia”, Paratiisi on idässä. Lähi-idän kristittyjen ja syyriankielisen kirjallisuuden historiaa sekä kokoelma syyrialaisten isien opetuksia., s. 207. Toinen painos. Suomen itämaisen seuran suomenkielisiä julkaisuja n:o 29. , 2001. ISSN 0359-7938. ISBN 951-9380-42-6.
  4. Veli-Petri Seppälä: ”Käännösvalikoima syyrialaisten isien opetuksia”, Paratiisi on idässä. Lähi-idän kristittyjen ja syyriankielisen kirjallisuuden historiaa sekä kokoelma syyrialaisten isien opetuksia., s. 212. Toinen painos. Suomen itämaisen seuran suomenkielisiä julkaisuja n:o 29. , 2001. ISSN 0359-7938. ISBN 951-9380-42-6.
  5. Abba DorotheosAbba Dorotheoksen kaksitoista opetuspuhetta, s. 27-28. Kreikankielinen alkuteksti: ΠΕΡΙ ΤΟΥ ΑΒΒΑ ΔΟΣΙΘΕΟΥ ΤΟΥ ΟΣΙΟΥ ΠΑΤΡΟΣ ΙΜΩΝ ΔΩΡΟΘΕΟΥ ΔΙΔΑΣΚΑΛΙΑΙ. Sarjassa "Sources chrétiennes" (n:o 92, 1963, Paris) julkaistu tarkistettu laitos.. Suomentanut Kyllikki Härkäpää. Porvoo - Helsinki - Juva: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1979. ISBN 951-0-09474-9.
  6. 1.Mo 1:31
  7. Mat. 4:8–10
  8. Ilm 12:9
  9. 1.Mo 4:1–2
  10. Ro 5:12
  11. Ro 6:23

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]