Seitsemännen päivän adventismi
| Seitsemännen päivän adventismi | |
|---|---|
 Seitsemännen päivän adventistikirkon tunnus |
|
| Suuntautuminen | protestantismi |
| Teologia | anabaptismi, restorationismi |
| Hallinto | presbyteriaanisuus |
| Toiminta-alue | pääasiassa Pohjois-Amerikka |
| Perustaja | Joseph Bates James Springer White Ellen G. White J. N. Andrews |
| Perustettu | 21. toukokuuta 1863 Michiganin Battle Creekissä, Yhdysvalloissa |
| Irtautunut | adventismista |
| Kirkosta irtautuneet | Seitsemännen päivän adventismin reformiliike Paimenen sauva Daavidin oksa |
| Jäseniä | 21,5 miljoonaa |
| Osa artikkelisarjaa |
| Adventismi |
|---|
 |
| Osa artikkelisarjaa |
| Protestantismi |
|---|
 |
Seitsemännen päivän adventistit ovat protestanttisuuteen kuuluvan adventismin maailmanlaajuisesti merkittävin haara. Sanoilla ”seitsemännen päivän adventistit” viitataan tapaan viettää pyhäpäivää sapattina eli perjantain auringonlaskusta lauantain auringonlaskuun. Kuten heprealaisessa kalenterissa, sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä ja lauantai seitsemäs.[1]
Seitsemännen päivän adventistit ovat yksi adventistisista liikkeistä, jotka syntyivät Yhdysvalloissa vuoden 1844 jälkeen. Tuolloin William Millerin johtaman, Jeesuksen pikaista paluuta korostanut liike hajosi useisiin haaroihin. Seitsemännen päivän adventistit organisoituivat omaksi kirkkokunnakseen vuonna 1863. Kirkkokunnan perustajia olivat millerilaiset saarnaajat Joseph Bates, James S. White ja Whiten vaimo Ellen G. White. He uskoivat, että Miller oli ilmoittanut oikean päivämäärän, mutta tulkinnut sen merkityksen väärin. Vuonna 1844 Jumala oli heidän mielestään aloittanut kaikkien Elämän kirjassa olevien nimien tutkimisen, ja vasta kun tämä olisi saatu päätökseen, Kristus palaisi ja ottaisi uskolliset mukaansa tuhatvuotiseen valtakuntaan. Kirkkokunta uskoo, että Ellen G. White oli profeetta, ja hänen luentonsa ja kirjoituksensa määrittivät kirkon oppia ja käytäntöjä.[1]
Adventistit välttävät lihan syömistä sekä huumaavia ja piristäviä aineita. He painottavat myös kymmenysten maksamista, mikä mahdollistaa laajat lähetystyö- ja hyväntekeväisyysohjelmat.[1]
Nykyisin liike on maailmanlaajuisesti vaikuttava kirkko, johon kuului 21,5 miljoonaa kastettua jäsentä vuonna 2019.[2] Adventisteja on nykyisin lähes jokaisessa maassa, jossa toiminta on laillista. Liike on kasvanut etenkin Latinalaisessa Amerikassa ja Afrikassa. Kirkon ylin hallintoelin on General Conference, jonka päämaja sijaitsee Marylandissa Yhdysvalloissa.[1] Suomessa seitsemännen päivän adventistien kirkkokuntaa edustaa Suomen Adventtikirkko.
Adventistidieetti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Profeetta Ellen White sai 1860-luvulla ilmoituksen, että Jeesuksen seuraajien pitää noudattaa kahdeksaa terveysperiaatetta, joista yksi liittyi ravintoon[3]. Ilmoituksen mukaan Jumala suunnitteli ihmiskehon sellaiseksi, että se toimii parhaiten kasviperäisellä ravinnolla. Nykyisin jotkut adventistit uskovat, että ihmisen pitää syödä ennen kaikkea kypsentämättömiä vihanneksia tai hedelmiä, jotka syödään aterialla ensimmäiseksi. Vasta sen jälkeen nautitaan viljaa ja palkokasveja. Välipaloja ei syödä lainkaan. Pähkinöitä ja ruokaöljyä saa nauttia pieniä määriä, mutta ei sokerilla makeutettuja ruokia eikä valmisruokaa. Joidenkin adventistien mukaan ruoan pakastaminen ja kasviperäisen ravinnon muuttaminen kasviproteiiinivalmisteiksi tuhoaa suurimman osan sen sisältämistä ravintoaineista.[4] Kaikki eivät kuitenkaan kykene noudattamaan ruokaan liittyviä uskonnollisia ohjeita, koska alle 8 prosenttia ilmoitti 2000-luvun alussa noudattavansa vegaanista ruokavaliota. Lisäksi 48 prosenttia ilmoitti nauttivansa lihaa tai kalaa useammin kuin kerran viikossa.[5]
Paimenen sauva ja Daavidin oksa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seitsemännen päivän adventisteihin vuonna 1919 liittynyt bulgarialainen Victor Houteff toimi Kaliforniassa paikallisen seurakunnan Raamatun opettajana 1920-luvulla. Vuonna 1929 Houteff kirjoitti kirjan nimeltä Paimenen sauva ja perusti samannimisen radikaaliryhmän, joka vaati välitöntä valmistautumista Jeesuksen paluuseen maan päälle. Hän sai kannattajia, mutta Houteff erotettiin kirkosta Raamatun tulkintojensa vuoksi marraskuussa 1930. Houteff kuoli helmikuussa 1955. Paimenen sauva -liikkeestä kehittyi 1980-luvulla Yhdysvalloissa Daavidin oksa -lahko.[6]
Tunnettuja adventisteja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Smylie, James Hutchinson & Melton, J. Gordon: Adventist Encyclopaedia Britannica. Viitattu 13.5.2023. (englanniksi)
- ↑ Adventist World Statistics (PDF) documents.adventistarchives.org. (englanniksi)
- ↑ What Do Seventh-day Adventists Eat? - Seventh-Day Adventist Diet seventhdayadventistdiet.com. 12.12.2021. Viitattu 20.1.2024. (englanniksi)
- ↑ Nutrition Principle - Seventh-Day Adventist Diet seventhdayadventistdiet.com. 11.9.2021. Viitattu 20.1.2024. (englanniksi)
- ↑ Michael J. Orlich, Pramil N. Singh, Joan Sabaté, Jing Fan, Lars Sveen, Hannelore Bennett, Synnove F. Knutsen, W. Lawrence Beeson, Karen Jaceldo-Siegl, Terry L. Butler, R. Patti Herring, Gary E. Fraser: Vegetarian Dietary Patterns and the Risk of Colorectal Cancers. JAMA internal medicine, 1.5.2015, 175. vsk, nro 5, s. 767–776. PubMed:25751512 doi:10.1001/jamainternmed.2015.59 ISSN 2168-6106 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Leena Sharma: Shari antoi itsensä David Koreshille. Suomen Kuvalehti 42/19.10.2018, s. 30–37. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Seitsemännen päivän adventismi Wikimedia Commonsissa
