Vastauskonpuhdistus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vuonna 1590 painettu Vulgata (katolisen Raamatun latinankielinen käännös). 1500-luvun lopussa useat Trenton kirkolliskokouksen päätökset olivat tulleet voimaan.

Vastauskonpuhdistus eli katolinen reaktio eli katolinen reformaatio oli katolisen kirkon vastaus reformaatioon ja protestantismin leviämiseen 1500-luvun Euroopassa.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katolinen kirkko oli renessanssipaavien aikoina maallistunut voimakkaasti ja jo ennen Martti Lutherin teesejä 1517 oli katolisessa kirkossa ollut liikehdintää kirkon opin ja hallinnon kehittämiseksi. Se kuitenkin yrityksistä huolimatta tukahdutettiin. Katolisen kirkon harjoittama anekauppa, yleinen korruptio ja paaviuden alennustila synnyttivät lopulta voimakkaan uskonpuhdistusliikkeen vuoden 1517 jälkeen, kun Martti Luther julkaisi 95 teesiään, jossa arvosteli anekauppaa, paavin valtaa ja katolisen kirkon oppeja. Lutherin sanoma levisi nopeasti kirjapainotaidon keksimisen myötä.

Uskonpuhdistus levisi nopeasti Lutherin, Ulrich Zwinglin ja Jean Calvinin toimesta Saksan ja Sveitsin kansan keskuudessa. Pian uskonpuhdistus levisi myös muihin maihin, kuten Ruotsiin, joka Kustaa Vaasan johdolla vuoden 1527 Västeråsin valtiopäivillä irtaantui paavista. Sama toistui useissa saksalaisissa ruhtinaskunnissa ja lopulta myös Englannissa Henrik VIII:n johdolla. Uuden ajan hallitsijat olivat valmiita irtaantumaan paavin vallasta poliittisista syistä, ja myös katolisessa Espanjassa ja Ranskassa oli ollut pyrkimystä vähentää paavinvaltaa jo ennen uskonpuhdistusta.

Katolisen kirkon reaktio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uskonpuhdistus pakotti katolisen kirkon reagoimaan ja paavi Hadrianus VI teki katolisen kirkon synnintunnustuksen vuonna 1523. Paavi tunnusti, että katolinen kirkko oli syyllinen alkaneeseen kirkon jakautumiseen. Kuitenkin uudistuminen katolisessa kirkossa oli hidasta. Uskonpuhdistuksen luoman pakon ja paineen edessä vasta vuonna 1545 Paavali III johdolla aloitettiin Trenton kirkolliskokous, jossa pyrittiin uudistamaan katolinen kirkko.

Trenton kirkolliskokouksen aikana käytiin muun muassa Schmalkadenin sota 1546-47, jossa Saksan keisarin Kaarle V:n johdolla katoliset sotivat protestantteja vastaan Saksassa, pyrkimyksenään palauttaa protestanttiset ruhtinaskunnat katolisuuteen. Sota päättyi kuitenkin vuoden 1547 aselevon jälkeen lopulta Augsburgin rauhaan 1555, jossa tuli periaatteeksi ”kenen maa, sen uskonto”, jolloin saksalaisruhtinaat saivat itse päättää alueensa uskonnosta.

Kokouksen päätyttyä 1563 vahvistettiin jo vuonna 1540 syntyneen jesuiittojen asema. Syntyi uuden ajan katolisuus. Anekauppa kiellettiin, inkvisitiota herätettiin uudestaan henkiin, paavin valta varmistettiin, kirkon rakenteita uudistettiin ja katolisen kirkon oppia dogmatisoitiin opillisten kysymysten kohdalla joista protestantit olivat irtaantuneet, kuten sakramentit, vanhurskauttaminen ja pyhimykset.

Uudistusten seurauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uuden ajan katolisuus antoi Euroopan hallitsijoille mahdollisuuden uudistaa katolisuutta ja laajentaa vaikutusvaltaansa kirkkoon. Espanja, Ranska, Itävalta ja Baijerin herttua olivat ennen uskonpuhdistusta vastustaneet paavin valtaa, mutta nyt heistä tuli katolisen uskon puolustajia, kun hallitsijoilla oli tyydyttävä vaikutusvalta maidensa kirkkoihin. Uskonpuhdistus taas edusti heille mahdollisesti hallitsemattomien voimien esiinnousua. Ranskan kuningas sekä keisari Kaarle V olivatkin olleet suuressa roolissa taivuttaessaan paavin kutsumaan koolle Trenton kirkolliskokouksen.

Jesuiitoilla oli vastauskonpuhdistuksessa tärkeä rooli Ignatius Loyolan johdolla. Jesuiitat olivat vastuussa vain paaville, ja olivat korkeasti koulutettuja katolisen uskon puolustajia. He olivat omaksuneet sotilaallisen kurin, ja he toimivat neuvonantajina, yliopistojen professoreina ja lähetysaarnaajina. Jesuiittoja oli lähes jokaisen hallitsijan hovissa, ja heidän avullaan pystyttiin levittämään tehokasta katolista lähetystyötä. Lähetystyö onnistui esimerkiksi Ranskassa, jossa katolisuuden asema lujittui. Ranskassa alkoi myös vainoja ranskalaisia protestantteja vastaan, hugenotteja, joita vastaan Ranskan katoliset sotivat useita kertoja hugenottisodissa.

Katoliset myös hyötyivät protestanttien keskenäisistä opillisista riidoista luterilaisten ja kalvinistien välillä, joka heikensi protestanttien rintamaa.

Vastauskonpuhdistusta käytiin myös kulttuurin, taiteen ja arkkitehtuurin kautta, sillä barokin aikakaudella katoliset rakensivat mahtia korostavia koristeellisia kirkkoja, samalla kun protestanttien kirkot olivat tarkoituksellisesti jätetty yksinkertaisiksi, ja monilla alueilla harjoitettiin kuvainraastoa. Katoliset myös kielsivät harhaoppisina pidettyjä kirjoja jopa kuolemantuomion uhalla.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]