Ignatius Loyola

Ignatius Loyola
Henkilötiedot
Syntynyt	Guipúzcoa, Baskimaa
Kuollut	31. heinäkuuta 1556 (64 vuotta)
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Pyhä Ignatius Loyola (1491 Loyola, Gipuzkoa, Espanja – 31. heinäkuuta 1556 Rooma, Italia), kastettu nimellä Íñigo López de Loyola, oli katolinen pyhimys, jesuiittaveljestön perustaja ja mystikko.

Elämä

Loyola syntyi varakkaaseen baskiaatelisperheeseen Guipúzcoassa ja oli äidinkieleltään baskinkielinen. Hän oli nuorin 13 lapsesta joka syntyi Marina Saenz de Liconalle ja Beltran Yanez de Onaz y Loyolalle. Nuorella iällä Loyola lähetettiin Arévaloon, Kastilian varainhoitajan Juan Velázquez de Cuéllarin (noin 1460–1517) oppilaaksi ja paašiksi. Nuorukaisena Loyolan sanottiin olevan perso uhkapeleille, kaksintaisteluille ja naisseikkailuille, ja hän joutui kiivasluontoisuutensa ja naisseikkailujensa vuoksi usein ongelmiin.

Osa artikkelisarjaa
Kristillinen mystiikka
Teologia • Filosofia Apofaattinen teologia Asketismi Devotio Moderna Imitatio Christi Katafaattinen teologia Mystiikka Uusplatonismi ja gnostilaisuus
Käytäntöjä Luostarilaitos, sääntökunnat ja mystiset liikkeet Luostari Begiinit Vapaan hengen veljeskunta Ruusuristiläisyys Jumalan ystävät Kveekarit Mietiskely Rukoilu Lectio Divina Jeesuksen rukous Kenoosi Hesykasmi Askeesi Itsekidutus Aistideprivaatio Unideprivaatio Flagellaatio Jouhipaita Paasto Selibaatti Tavoitteita Armolahja Ekstaasi Unio mystica Uskonnollinen kokemus
Ihmisiä (aikakauden tai vuosisadan mukaan) Antiikki Varhaiskristillisyys Afrikassa Styliitat Gregorios Nyssalainen Pseudo-Dionysius Areopagita Augustinus Aavikkoisät Paavali Erakko Antonius Suuri Abba Poemen Suuri Makarios Suuri Mooses Etiopialainen Synkletike Aleksandrialainen Athanasios Suuri Johannes Khrysostomos Hilarion Suuri Johannes Cassian Roomalainen Sydänkeskiaika Bernhard Clairvauxlainen Guigo II Hildegard Bingeniläinen Simeon Uusteologi Myöhäiskeskiaika Dominicus Franciscus Assisilainen Antonius Padovalainen Bonaventura Jacopone da Todi Folignon Pyhä Angela Englantilaisia mystikkoja Richard Rolle Walter Hilton Juliana Norwichlainen Margery Kempe Alankomaalaisia mystikkoja Hadewijch Beatrix Nasaretilainen Pyhä Lutgardis Johannes Ruysbroekilainen Saksalaisia mystikkoja Mestari Eckhart Johannes Tauler Henry Suso Naismystikkoja Beatrix Nasaretilainen Pyhä Birgitta Katariina Sienalainen Mechthild von Magdeburg Marguerite Porete Hadewijch Juliana Norwichlainen Margery Kempe Hildegard Bingeniläinen Jeanne d’Arc Renessanssi ja uusi aika Ignatius Loyola Avilan Teresa Ávilan Johannes Marguerite-Marie Alacoque Pierre de Bérulle Jean-Jacques Olier Louis de Montfort Charles de Condren Jean Eudes Jean de Saint-Samson Emanuel Swedenborg María de Ágreda Anne Catherine Emmerich Veronica Giuliani Francis de Sales Dina Bélanger Catherine Labouré Mélanie Calvat Maximin Giraud Bernadette Soubirous Conchita de Armida Luisa Piccarreta Marie Françoise-Thérèse Martin Gemma Galgani Moderneja mystikkoja Padre Pio Therese Neumann Marthe Robin Adrienne von Speyr Alexandrina Balazarilainen Faustina Kowalska Berthe Petit Lúcia de Jesus Rosa dos Santos Thomas Merton Charles de Foucauld

Loyola oli nuoresta alkaen kiinnostunut sotataidosta. Velazquesin kuoltua Loyola siirtyi Najeran herttuan Antonio Manrique de Laran (k. 1535) palvelukseen ja päätyi taistelemaan herttuan joukoissa Comuneros-kapinallisia vastaan. Pamplonan taistelussa vuonna 1521 Loyola haavoittui molempiin jalkoihin tykin osumasta, ja hänen oikea jalkansa vammautui vakavasti.

Ollessaan toipilaana uskonnollisessa hospitaalissa, Loyola syventyi tavanomaisen ritariromanssien puutteessa uskonnolliseen kirjallisuuteen. Loyola luki muun muassa Ludolph Saksilaisen (noin 1295–1378) kristillistä mietiskelyä käsittelevää teosta Vita Christi (suom. "Kristuksen elämä") ja Jacobus Voraginelaisen (noin 1230–1298) pyhimysten elämää käsittelevään teokseen Kultainen Legenda. Niiden vaikutuksesta hän päätti omistaa elämänsä pyhimysten viitoittamalle askeesille ja suorittaa pyhiinvaelluksen Jerusalemiin. Varsinkin Fransiskus Assisilaisen ja Pyhän Dominicuksen elämäntarinat tekivät Loyolaan suuren vaikutuksen.

Pitkän toipilasaikansa kestäessä Loyola näki sarjan uskonnollisia näkyjä Jeesuksesta ja Mariasta, ja kirjoitti sen pohjalta noin 300 sivua tekstiä, josta myöhemmin muokkaantui Loyolan pääteos Harjoituksia. Teksti on kirjoitettu espanjaksi, sillä Loyola ei osannut latinaa. Sappikivien aiheuttamat kivut ja kuumetilat sekä muut sairaudet vaivasivat Loyolaa hänen koko elämänsä ajan.

Toivuttuaan Loyola hylkäsi omaisuutensa ja lähetti kotiin palvelijansa. Hän matkusti Montserratin luostariin Kataloniaan ja hylkäsi siellä ritariuden tunnukset (miekkansa ja tikarinsa) kirkon alttarille. Lopun elämäänsä Loyola pukeutui karusti, kerjäsi elääkseen, matkusteli laajasti ympäri Espanjaa, usein jalan tai aasilla, ja suoritti aikeensa mukaisesti pyhiinvaelluksen Jerusalemiin. Loyola kutsui itseään pyhiinvaeltajaksi ja esiintyi useimmiten nimettömänä.

Köyhyyslupauksesta ja sen tuomista ongelmista huolimatta Loyola opiskeli Barcelonan, Salamancan ja Pariisin yliopistoissa ja sai filosofian maisterin arvon Pariisin yliopistosta vuonna 1534. Loyolaa epäiltiin toistuvasti harhaoppisuudesta, ja hän oli vankeudessa ja toistuvasti inkvisition tutkittavana. Usein hänet karkotettiin tai häntä kiellettiin opettamasta, mistä syystä hän lopulta siirtyi Pariisiin.

Pyhäköksi muutettu Loyolan luola Manresassa.

Jesuiittaveljeskunnan perustaminen

Paavi Paavali III vahvisti Loyolan järjestösäännön vuonna 1540. Loyolan kuolinvuonna jesuiittaveljeskuntaan kuului lähes tuhat jäsentä, joiden kanssa Loyola kävi tiivistä kirjeenvaihtoa. Noin seitsemän tuhatta Loyolan kirjoittamaa kirjettä on julkaistu.

Teoksia

Harjoituksia

Paavali III:n antamaa hyväksyntää Loyolan pääteoksille eli Harjoituksille on kutsuttu korkeimmaksi millekään kirjalle myönnetyksi paavilliseksi hyväksynnäksi. Monet muut paavit ovat sittemmin lisänneet omia suosituksiaan Harjoituksille ja paavi Pius XI julisti Loyolan hengellisten harjoitusten suojeluspyhimykseksi vuonna 1922.

Harjoituksien ydin on retriitinomainen, kuukauden mittainen ohjattu sarja, joka on jaettu viikkoihin. Teos on suunnattu retriitin ohjaajalle, eikä sitä ole tarkoitettu luettavaksi hartauskirjana.

Pyhiinvaeltajan kertomus

Pyhiinvaeltajan kertomus on saneltu jesuiitta Luis Conçalves de Camaralle, joka on sanellut sen kirjureille. Teos on kirjoitettu espanjaksi ja italiaksi ja on kaunokirjallisesti vaatimaton ja elämäkertateoksena ylimalkainen, luultavasti siksi että yksityiskohtia on jäänyt pois saneluprosessissa ja koska Loyola oli vastahakoinen teoksen sanelemiseen.

Vaikka Loyola oli mitä ilmeisimmin lahjakas ja karismaattinen oman sääntökuntansa perustaja, jonka paavi lopulta tunnusti ja jolla oli jo sitä ennenkin lukuisia seuraajia, omaelämäkerrassaan Loyola kuvaa elämäänsä korostetusti sarjana vastoinkäymisiä ja epäonnistumisia. Opiskelut eivät tunnu sujuvan, sairaudet vaivaavat, Loyolan hankkeet ja haaveet valuvat tyhjiin ja hän joutuu välttämättömyyden edessä kulkemaan maankiertäjän ominaisuudessa pitkin Espanjaa.

Pyhiinvaeltajan kertomuksessa Loyola luultavasti liioittelee omia puutteitaan vaikuttaakseen vaatimattomalta, mutta teoksesta voidaan silti päätellä, että luonteeltaan Loyola oli äkkipikainen, impulsiivinen ja vaikutuksille altis. Muutama esimerkkikertomus havainnollistaa Loyolan luonteenpiirteitä:

Matkalla Manresaan Loyola keskustelee erään maurin kanssa uskonasioista ja päättää spontaanisti murhata matkatoverinsa, koska keskustelu ei tyydytä Loyolaa. Murha jää toteuttamatta, koska Loyola ei ole varma, kumpaan suuntaan edeltä ratsastanut matkatoveri on ratsastanut. Jerusalemissa Loyola karkaa matkaseurueestaan, kävelee edestakaisin suunnitelmattomasti ja yrittää jäädä luvattomasti Jerusalemiin. Hän jää kuitenkin pian kiinni ja hänet ilmeisesti karkotetaan Kyprokselle ensimmäisessä lähtevässä laivassa.

Loyola kuvailee huomattavia oppimis- ja keskittymisvaikeuksia, sekä kokemuksia, jotka nykylukija tulkitsee helposti maanis-depressiivisyytenä. Loyola kuvailee myös pakkoajatuksia, itsetuhoisuutta ja unettomuuden oireita. Hän hankkiutuu usein tietoisesti ongelmiin ja aiheuttaa usein käytöksellään pahennusta. Usein hänet määrätään joko saarnauskieltoon, vangitaan tai karkotetaan. Inkvisitio tutki Loyolan opetuksia useaan otteeseen, mutta ei kuitenkaan tuomitse häntä.

Kuolema ja kanonisointi

Loyola kuoli Roomassa riehuneeseen rajuun malariaepidemiaan eli roomalaiskuumeeseen vuonna 1556. Hänet julistettiin pyhimykseksi 1609 ja kanonisoitiin 1622.

Loyola on Álavan, Baskimaan, Bilbaon hiippakunnan, Bizkaian (Vizcayan), Gipuzkoan(Guipuscoan), jesuiittojen, retrettien ja sotilaiden suojeluspyhimys. Häntä kuvataan kirjalla, kasukalla ja pyhällä eukaristialla. Pyhimyksen juhlapäivää vietetään 31. heinäkuuta.

Pyhää Ignatius Loyolaa on muistettu roomalaiskatolisessa messussa hänen muistopäivänään seuraavanlaisella latinankielisellä kollehtarukouksella:

»Orémus. Deus, qui ad maiórem tui nóminis glóriam propagándam, novo per beátum Ignátium subsídio militántem Ecclésiam roborásti: concéde; ut, eius auxílio et imitatióne certántes in terris, coronári cum ipso mereámur in cœlis.»

Lähteet

• Loyola, Ignatius: Pyhiinvaeltajan kertomus. Kirjaneliö 1979.
• Broderick, John F. : Ignatius of Loyola. Teoksessa: Jones, Lindsay (toim.): Encyclopedia of Religion. Macmillan Reference USA, 2005. s. 4367-4369.
• Siraisi, Nancy G. (2001). Medicine and the Italian Universities: 1250-1600. BRILL. ISBN 9004119426.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ignatius Loyola Wikimedia Commonsissa