Tämä artikkeli on osittain suojattu muutoksilta. Suojaus päättyy 10. tammikuuta 2018 kello 16.03 (EET).

Kristillisperäiset liikkeet

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kristillisperäiset liikkeet (kristillisperäiset yhteisöt) ovat uskonnollisia yhteisöjä, joiden oppi ja toiminta perustuu osittain perinteiseen kristinuskoon ja osittain yhteisön omaan ilmoitukseen. Kristillisperäiset suuntaukset eivät hyväksy ekumeenisia uskontunnustuksia eivätkä osallistu ekumeeniseen yhteistyöhön. Käsitteellä tarkoitetaan esimerkiksi Jehovan todistajia ja mormoneja.[1][2][3] Liikkeet luokitellaan myös uusiksi uskonnollisiksi liikkeiksi eli uususkonnoiksi.[4]

Muutamat kristillisperäiset liikkeet ilmoittavat edustavansa aitoa kristillistä uskoa, sen ainoaa oikeaa tulkintaa. Näiden liikkeiden näkemyksen mukaan kristillisten kirkkokuntien ja yhteisöjen näkemys kristinuskosta on puutteellista ja virheellistä, jopa saatanallista, eikä niiden muiden yhteisöjen kautta voi saavuttaa sitä jaloa päämäärää, mitä on vain näiden liikkeiden oman opin ja uskonkäsityksen kautta saavutettavissa.[1][5][6] Useimmille kristinuskon pohjalle syntyneistä kristillisperäisistä uskonnoista Jeesus on jumalallinen olento, mutta ei ainoa eikä varsinainen Jumala.[7]

Katolinen kirkko, ortodoksinen kirkko ja useimmat protestanttiset kirkkokunnat hyväksyvät Nikean uskontunnustuksen.[8][9][10] Ekumeenisen Kirkkojen Maailmanneuvoston peruskirjan mukaan kaikkia kirkkoja ja kristillisiä yhteisöjä yhdistää usko kolmiyhteiseen Jumalaan[11]. Muun muassa Jehovan todistajien ja MAP-kirkon oppiin ei kuulu kolminaisuusoppia, mutta liikkeet katsovat edustavansa kristinuskoa. Myös osa valtavirran kristityistä katsoo, että kristillisperäiset liikkeet ovat osa kristinuskoa.[12][13]

Kristillisperäisiä liikkeitä ovat muun muassa Kansainvälinen perhe, kristadelfialaiset, Kristillinen tiede, The New Church, rastafari, Tie, Maailmanlaajuinen jumalan kirkko ja Yhdistymiskirkko.[14]

Katso myös

Lähteet

  • McGrath, Alister: Kristillisen uskon perusteet. Johdatus teologiaan. (Christian Theology. An Introduction, 1. laitos 1995.) Suomentanut Satu Norja. Suomenkielisen laitoksen toimittanut Reijo Työrinoja. 2. tarkistettu painos. Helsinki: Kirjapaja, 1999. ISBN 951-625-616-3.
  • Partridge, Christopher (toim.): Uusien uskontojen käsikirja. Uudet uskonnolliset liikkeet, lahkot ja vaihtoehtoisen henkisyyden muodot. (Encyclopedia of New Religions. New Religious Movements, Sects and Alternative Spiritualities, 2004.) Suomentaneet Kanerva Heikkinen ym. Helsinki: Kirjapaja, 2006. ISBN 951-607-327-1.

Viitteet

  1. a b Mustonen, Sinikka: Kristillisperäiset liikkeet Suomessa (ue1 – Kirkko ja suomalainen katsomusperinne) Internetix. [2003]. Otavan Opisto. Viitattu 13.1.2017.
  2. Suomalaisessa Yleisten kirjastojen luokitusjärjestelmässä on luokka 28.8 Muut kristillisperäiset yhteisöt Kirjastot.fi. Viitattu 13.1.2017.
  3. 269 Muut kristillisperäiset yhteisöt Helsingin kaupunginkirjasto. Viitattu 13.1.2017.
  4. ”– – ovat eriytyneet suuriksi ja kansainvälisiksi vaihtoehtoisen kristillisyyden ilmentymiksi, vaikka perinteiset kirkot eivät niitä hyväksykään.” Partridge 2006, s. 31.
  5. Heino, Harri: Mihin Suomi tänään uskoo, s. 175. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-27265-5.
  6. Robertson, Irvine: What the Cults Believe, s. 12. Chicago: Moody Bible Institute of Chicago, 1981 (1. laitos 1966). ISBN 0-8024-9411-0. (englanniksi)
  7. Kirkko tulevaisuuden yhteiskunnassa, s. 134. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisu 6. Tampereen hiippakunnan synodaalikirja vuonna 1985. Helsinki: Kirjapaja, 1985. ISBN 951-621-621-8.
  8. ”The Nicene Creed – – is the profession of the Christian Faith common to the Catholic Church, to all the Eastern Churches separated from Rome, and to most of the Protestant denominations.” Hakusana The Nicene Creed teoksessa Catholic Encyclopedia, Volume XI. New York: Robert Appleton Company, 1911. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  9. ”Christian statement of faith that is the only ecumenical creed because it is accepted as authoritative by the Roman Catholic, Eastern Orthodox, Anglican, and major Protestant churches.” Nicene Creed Encyclopædia Britannica. 21.12.2016. Viitattu 14.1.2017. (englanniksi)
  10. Ekumeenisista kirkolliskokouksista McGrath 1999, s. 36–39, 384.
  11. McGrath 1999, s. 332–333.
  12. Robinson, B. A.: The LDS Restorationist movement, including Mormon denominations: Are they Christians? 2005–2008. Ontario Consultants on Religious Tolerance. Viitattu 13.1.2017. (englanniksi)
  13. ”Most liberal Christian denominations, secularists, public opinion pollsters, and this web site define ’Christian’ very broadly as any person or group who sincerely believes themselves to be Christian. Their definitoin [sic] would include, fundamentalist and other evangelical Protestants, Roman Catholics, Eastern Orthodox believers, Presbyterians, Methodists, Episcopalians, United Church members, Mormons, Jehovah’s Witnesses, Christian Scientists, etc. – – Some Protestant Christian denominations, para-church groups, and individuals have assembled their own lists of cardinal Christian doctrines. Many would regard anyone who denies even one of their cardinal doctrines to be a non-Christian.” Robinson, B. A.: Who is a Christian? Simple question; many conflicting, certain answers; no consensus 2000–2011. Ontario Consultants on Religious Tolerance. Viitattu 13.1.2017. (englanniksi)
  14. Partridge 2006, s. 31–102.