Uudet uskonnolliset liikkeet

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Krishna-liikkeen jäsen Moskovassa.

Uudet uskonnolliset liikkeet tai uususkonnot ovat suhteellisen nuoria, joko alkuperältään uusia uskonnollisia liikkeitä, vaihtoehtoisen henkisyyden muotoja tai perinteisistä uskonnoista eronneita lahkoja. Eri tutkijat määrittelevät vaihtelevasti uususkontoihin kuuluviksi joko toisen maailmansodan jälkeen syntyneet liikkeet, 1900-luvun alun jälkeen syntyneet tai joskus sellaiset paljon vanhemmatkin liikkeet, jotka ovat tulleet merkittäviksi kuitenkin vasta 1900-luvulta alkaen. Uusia uskontoja on syntynyt aina historian aikana, mutta nykyaikana niiden määrä on kasvanut ennennäkemättömän nopeasti. Uususkontoja kutsutaan joskus myös kulteiksi, joskin usein kielteisessä merkityksessä.[1]

Historia ja alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jehovan todistajat tekevät oppiaan tunnetuksi talosta taloon kiertämällä.

Enemmistö uusista uskonnoista on vanhempien uskontojen tuoreita muunnelmia, jotka ovat levinneet uusiin paikkoihin. Suuri osa on länteen levinneitä idän tai Lähi-idän uskontoja, mihin on osaltaan vaikuttanut vuoden 1945 jälkeen tapahtunut suuri muuttoliike idästä länteen. Länsimaissa on myös säilynyt ja kukoistanut 1500-luvulta lähtien vaihtoehtoinen uskonnollinen perinne, jota on kutsuttu esimerkiksi okkultismiksi tai länsimaiseksi esoteriaksi.[2]

Lähtökohdat ja pyrkimykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimmat nykyajan uususkonnot syntyvät yhdistelemällä eri uskonnollisia perinteitä. Ne syntyvät olemassa olevissa uskonnoissa, joihon kuuluu kuitenkin vähemmistöliikkeitä, jotka aloittavat uuden ilmiön. Vanhoihinkin perinteisiin pohjautuvat uususkonnot ovat samalla seurausta kaikissa uskonnoissa tapahtuvista muutoksista, joilla ne sopeutuvat uuteen aikaan ja uusiin kannattajiin. Uususkonnoilla on erilaisia pyrkimyksiä: ne voivat pyrkiä hidastamaan muutosta ja säilyttämään vanhaa, nostamaan kunniaan unohdettuja opetuksia tai kytkemään perinteeseen uusia opetuksia. Jotkin niistä lähtevät kokonaan omiin suuntiinsa.[2]

Vakiintuminen ja asema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimmat uususkonnot ovat pieniä ja lyhytikäisiä, eikä niillä ehdi olla pitkäaikaista vaikutusta yhteiskuntaan. Moni niistä on edelleen kehitysvaiheessa, jossa ne muuttuvat nopeasti ja kokeilevat uusia muotoja niin järjestäytymisen, moraalin sekä pelastuksen ja valaistumisen mahdollisuuksien suhteen. Tämän häilyvyytensä seurauksena ne kohtaavat usein arvostelua vakiintuneiden uskontojen taholta. Jotkut ovat huolissaan myös uusien uskontojen vaikutuksista yhtenäiseen yhteiskuntarakenteeseen ja lain valvoman uskonnon moraalin toteutumiseen. Uususkontoja onkin pyritty torjumaan monissa maissa ja kulttuureissa, etenkin niissä yhteyksissä kun jokin niistä osoittautuu väkivaltaiseksi tai lainvastaiseksi.[2]

Ryhmittely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uususkonnot voidaan ryhmitellä esimerkiksi sen mukaan, mihin ne pohjautuvat:[3]

  1. Kristinuskoon pohjautuvat liikkeet
  2. Juutalaisuuteen pohjautuvat liikkeet
  3. Islamiin pohjautuvat liikkeet
  4. Zarathustralaisuuteen pohjautuvat liikkeet
  5. Intian uskontoihin pohjautuvat liikkeet
  6. Itä-Aasian uskontoihin pohjautuvat liikkeet
  7. Alkuperäis- ja pakanatraditioihin pohjautuvat liikkeet
  8. Länsimaiseen esoteriaan ja New Age -perinteeseen pohjautuvat liikkeet
  9. Moderniin länsimaiseen kulttuuriin pohjautuvat liikkeet

Uskontotutkijat J. Gordon Melton ja Robert Moore ovat järjestäneet uususkonnot ”perheisiin” sen mukaan, mitä ajatusmaailmaa, elämäntapaa ja perintöä ne edustavat:[4]

  1. Myöhempien aikojen pyhien perhe: Joseph Smithin ilmoituksiin uskovat liikkeet, kuten mormonit
  2. Kommunaalinen perhe: yhteisöasumista korostavat liikkeet
  3. Metafyysinen perhe: 1800-luvun New Thought -liikkeen ajatuksiin perustuvat liikkeet, jotka korostavat ihmisen kykyä päättää terveydestään, vauraudestaan ja onnestaan oikeanlaisen ajattelun ja asenteen avulla
  4. Spiritualistinen perhe: yliluonnollista, paranormaalia ja salattua korostavat liikkeet, joita ovat esimerkiksi New Age, ufouskonnot ja teosofia
  5. Muinaisen viisauden perhe: muinaisten aikojen okkultistista tietoa korostavat liikkeet
  6. Maaginen perhe: rituaalimagiaa sekä luonnollisia ja yliluonnollisia voimia käyttävät liikkeet, kuten Golden Dawn, druidismi ja wicca
  7. Itäinen perhe: itämaisiin uskontoihin pohjautuvat liikkeet, joissa on usein guruja, tekniikoita, harjoituksia ja filosofioita
  8. Lähi-idän perhe: juutalaisuuteen, kristinuskoon ja islamiin pohjautuvat liikkeet

Uusia uskonnollisia liikkeitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristinuskoon pohjautuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juutalaisuuteen pohjautuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamiin pohjautuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intian uskontoihin pohjautuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itä-Aasian uskontoihin pohjautuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäis- ja pakanaperinteisiin pohjautuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Länsimaiseen esoteriaan ja New Age -perinteeseen pohjautuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moderniin länsimaiseen kulttuuriin pohjautuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Partridge, Christopher (toim.): Uusien uskontojen käsikirja. Uudet uskonnolliset liikkeet, lahkot ja vaihtoehtoisen henkisyyden muodot. (Encyclopedia of New Religions. New Religious Movements, Sects and Alternative Spiritualities, 2004.) Suomennos Kanerva Heikkinen ym. Esipuhe: J. Gordon Melton. Helsinki: Kirjapaja, 2006. ISBN 951-607-327-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Partridge 2006, s. 14–20.
  2. a b c J. Gordon Melton (Partridge 2006), s. 10–13.
  3. Partridge 2006, s. 7–9.
  4. J. Partridge 2006, s. 21–22.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Niemelä, Jussi (toim.): Vanhat jumalat, uudet tulkinnat. Näköaloja uusiin uskontoihin Suomessa. Helsinki: Helsingin yliopisto, uskontotieteen laitos, 2001. ISBN 951-45-9890-3.