Esoteerisuus
Esoteerisuus on johdos sanasta esoteerinen, joka tarkoittaa 'salaileva' tai 'sisäpiirille tarkoitettu'. Yleensä sanalla tarkoitetaan tietoa, joka on vain tietyn suljetun piirin, toisin sanoen tietoon vihittyjen saavutettavissa. Sen vastakohtana on eksoteerinen eli yleisesti saatavilla oleva tieto.[1] Jaottelu oli hyvin keskeinen muun muassa Pytagoralaisuudelle. Esoteerisella voidaan viitata sekä mystiseen kokemukseen että salassa pidettyyn suulliseen tai kirjoitettuun tietämykseen, johon voidaan perehtyä tietyn riitin eli vihkimisen kautta.lähde?
Vastakohtaparia käytetään usein uskontojen yhteydessä, jossa esoteerinen uskonnonharjoittaminen perustuu sisäiseen hengelliseen kokemukseen, kun taas eksoteerinen uskonnonharjoittaminen pyhien tekstien kirjaimelliseen tai vakiintuneeseen tulkintaan. Esoteerisella voidaan tässä yhteydessä tarkoittaa myös pyhien tekstien vertauskuvallista tulkintaa suoran tulkinnan sijaan.lähde?
Keskeisiä esoteerisia suuntauksia ovat nykyään ruusuristiläiset veljeskunnat, kabbala, teosofia ja rituaalimagia. Näihin liittyy myös new age, joka on kuitenkin enemmän aatteellinen kulttuurivirtaus kuin selkeärajainen liike.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Alku lähes kopio Uskonnot Suomessa -hankkeesta |
Esoteria on erityisesti länsimaiseen kulttuuriin sidoksissa oleva ilmiö. 1800-luvulle asti esoteerikot mielsivät itsensä lähes poikkeuksetta kristityiksi, mutta 1800-luvun lopulta lähtien esoteeriset liikkeet ovat esiintyneet itsetietoisemmin kristinuskon vaihtoehtoina. Kristinusko korostaa pelastuksen olevan saavutettavissa Jumalan armon kautta, ja yksilön rooliksi jää näin armon vastaanottaminen, luottaen kirkon auktoriteettiin uskonasioissa. Henkilökohtaista hengellistä etsintää ja pelastavan tiedon omin avuin saavuttamista painottava uskonnollisuus on ilmaantunut esiin toistuvasti historian vaiheissa.[1]
Ajanlaskun alun gnostilaiset uskomukset ilmaantuivat 1000–1100-luvuilla uudelleen bogomiileilla ja kataareilla. Juutalainen kabbala sekä islamilainen suufilaisuus vaikuttivat monien kristittyjen ajatteluun synnyttäen uudenlaista esoteerista filosofiaa.lähde?
Vuonna 1492 Espanja ja Portugali karkottivat juutalaiset maasta, minkä seurauksena monet esoteeriset ajatukset levisivät muualle Eurooppaan. Samaan aikaan monet renessanssifilosofit löysivät uudelleen uusplatonistiset ja pythagoralaiset kirjoitukset. Italialainen Marsilio Ficino käänsi Corpus Hermeticum -nimisen gnostilaisen kirjoituskokoelman latinaksi vuonna 1471.lähde?
1500- ja 1600-lukujen hermeettisillä filosofeilla oli käytettävänään jo melko runsaasti erilaista salaista kirjallisuutta. Nämä filosofit yhdistivät astrologiasta, alkemiasta, uusplatonistisesta kirjallisuudesta ja aluillaan olevasta luonnonfilosofiasta erilaisia ajatusrakennelmia, joista osa vaikutti myös luonnontieteiden syntyyn. 1600-luvulla julkaistut ruusuristiläiset manifestit johtivat myöhemmin erilaisten ruusuristiläisten veljeskuntien perustamiseen. Useat 1800-luvulla perustetut liikkeet nojautuivat tunnetun okkulttisen kirjailijan Eliphas Lévin oppeihin. Vuonna 1866 Englannissa perustettiin Societas Rocicruciana in Anglia, joka oli vapaamuurariliikkeen esoteerinen sivuosasto. Tästä juontaa juurensa myös Englannissa vuonna 1888 perustettu Hermetic Order of the Golden Dawn, jolla on ollut suuri vaikutus nykyajan esoteriaan ja okkultismiin.lähde?
Filosofia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Ranskalaisen esoterian tutkijan Antoine Faivren mukaan länsimainen esoteria voidaan tunnistaa neljästä perustavasta piirteestä:
- oppi vastaavuuksisista
- käsitys luonnosta elävänä kokonaisuutena
- kiinnostus mielikuvituksen kautta tavoitettaviin välittäjiin
- kokemus transmutaatiosta
Näiden lisäksi keskeisiä ovat:
- pyrkimys tavoittaa kaikkien uskontojen taustalla oleva yhteinen periaate
- vihkimyksen kautta mestarilta oppilaalle tapahtuva perinteen välittäminen
Esoteerisia tekstejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Useita uskonnollisia tekstejä on tulkittu myös esoteerisesti. On esitetty, että Jeesus jakoi opetuksensa eksoteeriseen ja esoteeriseen, joista viimeksi mainittu oli tarkoitettu vain opetuslapsille. Muun muassa gnostilaisuudessa kristinuskon esoteerisella tulkinnalla on suuri merkitys, ja kabbala perustuu Tooran esoteeriselle tulkinnalle.lähde?
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Länsimainen esoteerinen perinne ja new age. Uskonnot Suomessa -hanke.
Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mahlamäki, Tiina & Kokkinen, Nina (toim.): Moderni esoteerisuus ja okkultismi Suomessa. Tampere: Vastapaino, 2020. ISBN 978-951-768-782-9.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Esoteerisuus Wikimedia Commonsissa
- Esoteeriset liikkeet (Arkistoitu – Internet Archive). Uskonnot Suomessa -hanke.