Spiritismi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee yhteyden ottamista henkiin. Spiritismi on myös spiritualismista käytetty nimitys.[1]

Spiritismi (lat. spiritus, ’henki’) tarkoittaa käsitystä, jonka mukaan meedioiksi kutsutuilla henkilöillä on kyky ottaa yhteys vainajien henkiin. Suomessa Helmi Krohn alkoi käyttää asiasta käännöstä spiritualismi.

Spiritismin ja spiritualismin alkuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Foxin sisarukset.

Usein spiritismillä tarkoitetaan vuonna 1848 alkanutta hengellistä liikettä, joka itse käyttää itsestään nimitystä spiritualismi.[2][3] Sen panivat alulle Maggie (18381893) ja Catherine Fox (18411892) Hydesvillestä, New Yorkista[4].[5] Foxien talossa oli alkanut kuulua ihmeellistä rapinaa ja tömistelyä, jotka tyttöjen äiti tulkitsi henkien ääniksi. Pian perheen tyttäret keskustelivat talossa murhatun henkilön sielun kanssa.

Tyttöjen vanhempi sisko Leah vei Maggien ja Katien Yhdysvaltojen-kiertueelle, ja spiritualismi alkoi levitä niin Amerikassa kuin Euroopassakin. Erityisesti ensimmäisen maailmansodan jälkeen liikkeen merkitys kasvoi, kun ihmiset halusivat ottaa yhteyttä edesmenneisiin läheisiinsä. Kannatusta lisäsi kuuluisien henkilöiden, kuten fyysikoiden Sir William Crookesin ja Sir Oliver Lodgen sekä biologi Alfred Russel Wallacen, myönteinen suhtautuminen. Erityisen suuri merkitys liikkeen leviämiselle oli kirjailija Sir Arthur Conan Doylen "lähetystyöllä". Jo 1800-luvun lopussa tämän liikkeen alkulähteet paljastuivat kuitenkin huijaukseksi: Maggie ja Kate Fox myönsivät, että sisarukset olivat itse tuottaneet ääniä muun muassa vetämällä narun päässä olevaa omenaa portaikossa sekä naksauttelemalla jalkojaan ja käsiään. Tunnustus ei vaikuttanut spiritismin suosioon.[6]

Allan Kardecin spiritismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varsinaisesti spiritismillä tarkoitetaan ranskalaista, Allan Kardecin kirjoituksiin perustuvaa versiota spiritualismista. Toisin kuin spiritualismin varhaisemmissa muodoissa, siinä uskotaan myös jälleensyntymiseen, joka on siinä keskeinen opinkappale. Ranskalainen spiritismi on tullut hyvin suosituksi Latinalaisessa Amerikassa, varsinkin Brasiliassa, jossa se on saanut uskontoon verrattavan aseman.[7][3]

Spiritualistien kielenkäytössä spiritismillä tarkoitetaan myös yhteyttä henkien kanssa ilman korkeampaa henkistä asennoitumista esimerkiksi aakkospöydän tai heilurin avulla. Heidän mukaansa tällöin on vaarana, että saadaan yhteys vain alempiin henkimaailman tasoihin.[3]

Spiritismin pelaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Spiritismin pelaamisella tarkoitetaan ennustamista ouija-laudan tai sitä vastaavan paperiarkin avulla, johon on merkitty kirjaimet ja numerot. Keskelle asetetaan esimerkiksi juomalasi nurinpäin. Sen jälkeen pöydän ympärillä olevat henkilöt laskevat etusormensa lasin päälle. Kun esitetään kysymys, lasi saattaa lähteä liikkeelle ja siirtyä jonkin kirjaimen tai numeron päälle. Joku läsnäolijoista pitää kirjaa esiin tulevista kirjaimista ja numeroista, ja näin voi syntyä lauseita vastauksina esitettyyn kysymykseen. Näiden vastausten uskotaan tulevan henkiolennoilta. Skeptikkojen mukaan sanomat perustuvat piilotajuisiin kädenliikkeisiin. Tämä ilmenee siitä, että jos osallistujien silmät peitetään, saadaan tuloksena pelkkää siansaksaa.[8]

Spiritismi Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Spiritismistä tai pöytätanssista kirjoitettiin 1850-luvulla Suomen ruotsinkielisessä lehdistössä, koska suomeksi sai kirjoittaa vain uskonnosta tai taloudesta. Topelius uskoi, että spiritismillä oli yhteys alitajuntaan, ehkä jopa pahoihin henkiin.[9] Aluksi spiritismi liitettiin ilmiönä sähköön, myöhemmin koputtajahenkiin. Spiritismi miellettiin lähinnä hyväuskoisten, etenkin naisten harrastukseksi. [9]1893 Minna Canth kirjoitti tyttärelleen spiritismi-istunnosta Kuopiossa.[10] Hän käytti aihetta myös näytelmässään Spiritistinen istunto - Ilveily yhdessä näytöksessä 1894. Siinä nuori mies tekeytyy hengeksi saadakseen morsiamensa tädin hyväksynnän avioliitolle. Näytelmä toistaa jakautunutta suhtautumista asiaan. Toiset ovat uskovaisia ja toiset epäileviä. Suomen spiritistinen seura ja Spiritisti-lehti perustettiin 1909 ja ne olivat aktiivisia muutaman vuoden[11] Järvenpää lukee spiritismi-innostuksen oleen yksi yritys vastata ajan aatteellis-yhteiskunnallisiin olosuhteisiin. Teosofi Pekka Ervast uskoi, että spiritismi voisi olla tehokas keino vakuuttaa ihmiset henkimaailman olemassaolosta ja auttaa ihmiskuntaa materialismin aiheuttamassa henkisessä hädässä, vaikka sen piirissä harrastettaisiinkin petkutusta. Eräässä istunnossa Ervastille saatiin uskoteltua, että hän keskustelee mediumin välityksellä setävainajansa kanssa[11] Spiritismiä teki tunnetuksi myös Helmi Krohn etenkin kääntämällä alan englanninkielistä kirjallisuutta. Helmin sisko Aino Kallas piti spiritismiä sairaalloisena ja tympäisevänä.[9] Myös Gerda Ryti osallistui käännöstyöhön, kuuli ääniä ja uskoi ennustuksiin. Holm tulkitsee, että spiritualistinen usko saattoi kannatella Gerda Rytiä vaikeina vuosina.[9]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kontou, Tatiana – Willburn, Sarah (toim.): The Ashgate Research Companion to Nineteenth-Century Spiritualism and the Occult. Farnham: Ashgate, 2012. ISBN 978-0-7456-6912-8.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sanastoa: Spiritismi, Henkinen Kehitys
  2. Jani Kaaro: ”Spiritualismi”, Kaiken oudon ensyklopedia, s. 376–377. BTJ Finland, 2009. ISBN 978-951-1-692-731-5.
  3. a b c Sanastoa: Spiritualismi Suomen Spiritualistinen Seura. Viitattu 25.10.2016.
  4. Suomen Spiritualistinen Seura ry; Uskonnot Suomessa -hanke
  5. Filosofiassa sanalla spiritualismilla on kuitenkin paljon yleisempi merkitys.
  6. Wiseman, Richard: Paranormality: Why We See What Isn't There., s. 118. Macmillan, 2011.
  7. Jani Kaaro: ”Spiritismi”, Kaiken oudon ensyklopedia, s. 377. BTJ Finland, 2009. ISBN 978-951-1-692-731-5.
  8. Ouija-lauta Ihmeellinen maailma. Skepsis ry.
  9. a b c d Tea Holm: Spiritualismin muotoutuminen Suomessa Aatehistoriallinen tutkimus Uskontotieteen väitöskirja. 2016.
  10. Alkuperäinen Minnan salonki · Kirjailija Minna Canth (1844-1897) · Minnan salonki www.minnansalonki.fi. Viitattu 15.5.2017.
  11. a b Jaakko Jalmari Jalo-Kivi: spiritualismin esitaistelijan asema 1900-luvun alun Suomessa pro gradu. 2016. Järvenpää, Juuso.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]