William Crookes

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
William Crookes
Crookes William.jpg
Syntynyt 17. kesäkuuta 1832
Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta
Kuollut 4. huhtikuuta 1919
Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta
Asuinpaikka Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta
Kansallisuus Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Britti
Tutkimusala Fysiikka, kemia
Instituutti Royal Society
Tunnetuimmat työt Talliumin löytäminen

Sir William Crookes (17. kesäkuuta 18324. huhtikuuta 1919) oli englantilainen fyysikko ja kemisti.[1] Crookes löysi alkuaine talliumin vuonna 1861.[2] Kemiallisten tutkimustensa ohessa hän keksi Crookesin radiometrin eli niin sanotun valomyllyn vuonna 1873.[3] Kehittämiensä tyhjiöputkien avulla hän myös havaitsi katodisäteet tutkiessaan sähkön johtumista harvassa kaasussa. Crookes oli tyhjiöputkitutkimuksen pioneereja ja vuonna 1879 hän havaitsi ensimmäisenä, että aine voi esiintyä plasmana.

Crookesin radiometri.

Crookes tuli tunnetuksi myös Daniel Dunglas Homen ja muiden meedioiden väitettyjen paranormaalien kykyjen testaajana ja hänellä oli hyvin myönteinen suhtautuminen spiritualismiin.[2]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Crookes oli lähtöisin alkujaan köyhästä perheestä. Hänen isänsä Joseph oli uransa alussa räätälin apulainen, mutta vaurastui myöhemmin. Nuori Crookes pääsi Royal College of Chemistry -yliopistoon ennen 16. syntymäpäiväänsä vuonna 1948. Hän opiskeli August Wilhelm von Hoffmannin johdolla, mutta hänen muodollinen koulutuksensa ei ollut kovin laaja. Crookes julkaisi ensimmäisen tutkimuksensa, joka käsitteli eräitä seleenin yhdisteitä, 19-vuotiaana. Hän käytti paljolti spektroskopiaa kemiallisissa tutkimuksissaan. Crookes pääsi arvostetun Royal Societyn jäseneksi 31-vuotiaana talliumin löytämisen ansiosta.[2]

Crookesin erittäin pitkä tiedemiehen ura kesti peräti 68 vuotta, vuodesta 1851 aina kuolemaan 1919 saakka, ja käsitti monia fysiikan ja kemian aiheita. Kuningatar Viktoria aateloi hänet 1897. Crookesin vaimo kuoli ennen miestään vuonna 1916.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lindell, Ismo: Sähkön pitkä historia, s. 386–388. 3. painos. Helsinki: Otatieto, 2009. ISBN 978-951-672-358-0.
  2. a b c d Fontani, Marco; Costa, Mariagrazia & Orna, Mary Virginia: The Lost Elements: The Periodic Table's Shadow Side, s. 203-206. Oxford University Press, 2014. ISBN 978-0-19-938334-4. Kirja Googlen teoshaussa. (englanniksi)
  3. Philip Gibbs: How does a light-mill work? (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]