Kääntymys

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Michelangelon fresko Paavalin kääntymys (1542)

Kääntymys tapahtuu, kun henkilö omaksuu uuden uskonnon. Kääntymyksen tekijä on aiemmin ollut jonkin toisen uskonnon kannattaja tai uskonnoton. Erityistä huomiota ovat herättäneet kääntymykset, joita on edeltänyt jokin yliluonnolliseksi tulkittu kokemus, kuten näky tai ilmestys. Tällaisista kääntymyksistä on monia esimerkkejä, muun muassa kristinuskon historiassa Paavalin ja Konstantinus Suuren tapaukset.

Uskontoon liittyminen on ihmisoikeus; ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus määrittelee artiklassa 18 oikeuden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen.[1]

Kääntymys voi tapahtua täysin oma-aloitteisesti tai käännytyksen tuloksena. Pakkokäännytyksessä ihminen joutuu jonkin uhan edessä vaihtamaan uskontoaan. Käännytyksessä saatetaan joskus käyttää myös aivopesua, josta on puhuttu varsinkin kulttien yhteydessä.[2] Avioliiton kautta tapahtuvassa kääntymyksessä henkilö liittyy puolisonsa uskontoon.

Joskus kääntymys tapahtuu vasta henkilön kuolinvuoteella. Tunnettu esimerkki on huhu, jonka mukaan evoluutioteorian isä Charles Darwin olisi omaksunut kristinuskon opit ollessaan jo vaikeasti sairaana. Tarinan laittoi liikkeelle Elizabeth Hope, ja vaikka se levisi laajalti, on ongelmana se, että Darwinin perhe kiisti tarinan paikkansapitävyyden. Kyseenalaista on, kävikö Hope edes Darwinin luona.[3]

Eräät uskonnot painottavat lähetystyötä ja etsivät käännynnäisiä. Joissakin uskonnollisissa ryhmissä käännynnäisiä taas ei aktiivisesti haeta. Syynä saattaa olla esimerkiksi uskonnon etnisyys eli sidonnaisuus tiettyyn kulttuuriin.

Mikäli henkilö omaksuu ateistisen maailmankuvan, häntä ei pidetä käännynnäisenä. Siirtymistä jostakin uskonnollisesta vakaumuksesta ateismiin kutsutaan apostasiaksi, uskosta luopumiseksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä uskontoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.