Šahada

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Shahada-Topkapin palatsi, Istanbul

Šahada (suom. Uskontunnustus, arab. شهادة‎, šahāda) on islamin keskeisimmän sisällön tiivistävä lause ja yksi islamin viidestä peruspilarista. Sunni-islamissa se kuuluu: "Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala ja Muhammad on Hänen lähettiläänsä". Todistuksen lausuminen vastaa merkitykseltään kristinuskon kastetta, koska se liittää yksilön osaksi islamilaista yhteisöä, eli ummaa. Šahadaa kuiskataan ensimmäiseksi vastasyntyneen muslimin vasempaan korvaan.

Šahadaa ei löydy vielä Koraanista. Se esiintyy ensimmäisen kerran Ibn Hishamin (k. 834) tekemässä Muhammedin elämäkerrassa.[1] Šahadan teologinen merkitys määritellään kuitenkin vasta 800-luvun lopulla niin sanotussa "Gabrielin hadithissa" joka löytyy sekä Bukharin[2] että Muslimin kokoelmista.[3] Uskovien velvollisuudet Jumalaa kohtaan esitetään "viitenä peruspilarina":[4]

»Islam on rakennettu viidelle peruspilarille: todistus, ettei ole muuta jumalaa kuin Jumala ja Muhammad on Jumalan Lähettiläs, rukousten suoritus, almuveron maksu, pyhiinvaellus Huoneeseen ja paasto Ramadan-kuussa.»
(Sahih Muslim book 1: hadith 20)

Huomionarvoista, on, että muslimiksi tulo on hyvin yksinkertaista: tarvitsee vain lausua uskontunnustus. [5]

Uskontunnustuksen osat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uskontunnustus koostuu sunnalaisuudessa kahdesta osasta, joista ensimmäinen määrittelee islamin monoteistiseksi uskonnoksi ja toinen osa täsmentää Muhammedin Jumalan sanan ja hänen lakinsa ainoaksi välittäjäksi: arab. لَا إِلٰهَ إِلَّا ٱلله مُحَمَّدٌ رَسُولُ ٱلله‎, lā ʾilāha ʾillā llāh muḥammadun rasūlu llāh, "Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala ja Muhammad on Hänen lähettiläänsä". Šiialaiset lisäävät uskonnontunnustukseen lauseen arab. عَلِيٌّ وَلِي ٱلله‎, ʿaliyyun walī llāh, "...ja Ali on Jumalan ystävä". Viimeksi mainittu määrittelee Alin ja sitä kautta koko imaamiketjun tärkeän aseman šiialaisuudessa.[6]

Vastaavuuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uskontunnustuksen ensimmäisen osan lause" Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala" (Non deus nisi Deus solus) tavataan 300-luvulta lähtien yleisenä juutalais-kristillisestä kirjallisuudesta ja etenkin samarialaisesta liturgiasta.[7][8] Lauseen merkityksen voi tulkita niin, että on vain yksi Jumala. Vastaava lause löytyy 5. Mooseksen kirjasta (6:4) muodossa: "Kuule Israel! Herra on meidän Jumalamme, Herra yksin."[9]

Uskontunnustuksen jälkiosalle "Muhammed on Hänen lähettiläänsä" löytyy myös kristillinen vastine. Arabian sana muhammad on verbin partisiippi ja tarkoittaa "ylistettyä", "valittua" tai "siunattua" murrealueen mukaan.[10] Muhammad rasul Allah merkitsee "Muhammed, Jumalan lähettiläs", ja on arabiankielinen käännös psalmista 118 "Siunattu hän, joka tulee Herran nimeen".[11]

Rituaali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikuisiällä muslimiksi kääntyvä henkilö lausuu šahadan ääneen muslimitodistajien läsnä ollessa osoituksena siirtymisestään islamiin. Perinteisimmän tulkinnan mukaisesti kerran kahden todistajan läsnä ollessa lausuttu šahada riittää muslimiksi tulemiseen. Lausuminen suoritetaan tavallisesti moskeijassa.

Šahada islamilaisten valtioiden lipuissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta. Suom. Jaakko Hämeen-Anttila, s. 385. Basam Books, 1999.
  2. al-Bukhari: Chapter: The asking of (angel) Jibrll (Gabriel) from the Prophet (saws) about Iman, Islam, Ihsan and the knowledge of the Hour. Vol. 1, Book 2, Hadith 48 The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips. sunnah.com.
  3. Ibn Muslim: Sahih Muslim Book 1, Hadith 4 The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips. sunnah.com.
  4. Muslim: Sahih Muslim Book 1 hadith 20 The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips. sunnah.com.
  5. Chase F. Robinson: Conclusion: From formative Islam to classical Islam. Teoksessa: The New Cambridge History of Islam. Vol. 1. The Formation of the Islamic World Sixth to Eleventh Centuries (toim. Chase F. Robinson), s. 692-693. Cambridge University Press, 2011. Teoksen verkkoversio.
  6. Hämeen-Anttila, Islamin käsikirja, sivut 110-111
  7. Y. Nevo & J. Koren: Crossroads to Islam, s. 271. Prometheus Books, 2003.
  8. Ibn Warraq: The origins of the Quran, s. 31. Prometheus, 1998.
  9. Jansen, Hans: Mohammed. Eine Biographie, s. 133. Verlag C. H. Beck, 2008.
  10. Popp,V.: From Ugarit to Samarra. An archeological journey on the trail of Ernst Herzfeld. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early Islam. A critical reconstruction based on contemporary sources., s. 153. Prometheus, 2013.
  11. Jansen, 2008, s. 445–446