Tämä on lupaava artikkeli.

Islam ja naiset

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Naisen asema islamissa perustuu pyhiin kirjoituksiin ja niistä tehtyihin tulkintoihin. Islam katsoo, että Jumala viisaudessaan on luonut kaikki elävät olennot pareittain. Sukupuolia on kaksi, mies ja nainen, ja kumpikin on luotu toimimaan omassa roolissaan. [1] Luonnolliseen työnjakoon kuuluu, että mies vastaa suurimmasta osasta taloudellisia velvollisuuksia, kun taas nainen on varustettu kantamaan suurempaa vastuuta lasten synnyttämisestä ja kasvattamisesta. Tämä roolin mukainen erikoistuminen ei vähennä miesten ja naisten välistä täyttä tasa-arvoa yhtäältä ihmisinä ja toisaalta muslimeina.[1] Islamilaisen käsityksen mukaan sukupuolten välinen tasa-arvo saavutettiin islamissa jo tuhat neljäsataa vuotta sitten.[2]

Islamin ulkopuolelta tuleva länsimainen arvostelu on nostanut esiin monia asioita šaria-laissa, joita se pitää loukkauksina naisten oikeuksia kohtaan. Tällaisia ovat lapsiavioliitot, moniavioisuus, tyttöjen sukupuolielinten silpominen, naisten alistaminen miehen määräysvaltaan, seksiorjuus, miehen oikeus lyödä naista, perintöoikeuden rajoitukset, naisten heikompi asema todistajana oikeudessa, rajoitukset osallistua julkiseen elämään ja huntupakko.[3][4]

Islamilaiset vastaukset länsimaiseen arvosteluun ovat vaihdelleet. Yhtäältä on vedottu miesten ja naisten erilaiseen tehtävään maailmassa. Toisaalta on voitu osittain perääntyä arvostelun edessä ja korostaa, että Koraanin määräykset koskevat vain tiettyä aikakautta tai rajattua aluetta. Esimerkiksi naisten itsemääräämisen puute koskisi vain talousasioita.[5] On myös voitu korostaa profeetta Muhammedin esikuvaa ja islamin kulta-ajan oloja, minkä jälkeen vasta naisten asema islaminuskossa olisi huonontunut.[6]

Sukupuolten välisistä suhteista on tullut kiistelty aihe myös islamissa viime vuosikymmenten aikana. Muslimiyhteisöt eivät ole löytäneet asiassa yhteistä säveltä.[7]

Kulttuuritausta ja šaria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huiviin pukeutunut tunisialainen nainen.

Islam on yli miljardin ihmisen uskonto, mistä johtuen se on moniääninen ja moni-ilmeinen.[8] Islamin ensimmäisinä vuosisatoina se levisi nopeasti laajalle alueelle eikä ainoastaan muuttanut paikalliskulttuureja vaan myös sopeutui joustavasti paikallisiin tapoihin ja olosuhteisiin.[9]

Islam ei ole pelkästään uskonto, eikä edes henkilökohtainen elämäntapa, vaan myös katsomus, joka ottaa kantaa koko yhteiskunnan järjestämistapaan. Islamin ydin on uskonnollinen laki, šaria, joka ymmärretään ikuiseksi ja muuttumattomaksi Jumalan laiksi ja ainoaksi, jota yhteiskunnassa tarvitaan.

Šaria säätelee monissa islamilaisissa yhteisöissä avioliittoa, avioeroa, lasten huoltajuutta, elatusta ja perinnönjakoa. Šaria on myös rikoslaki ja viime kädessä valtiosääntö, joka vaatii uskovaisten komentajalle, kalifille, yksinvaltaa.

Islamin ja poliittisten olojen sovittaminen yhteen vaihtelee eri maissa eikä juuri missään vastaa puhdasoppista tulkintaa, jossa koko yhteiskunta olisi alistettu šarialle. Turkissa lainsäädäntövalta on eriytetty uskonnosta, kun taas esimerkiksi Iranissa maallisille laeille täytyy saada uskonnollisen vartijainneuvoston hyväksyntä.[10] Yritykset kalifaatin uudelleen perustamiseen ovat 2000-luvulla rajoittuneet ISIS-järjestön yritykseen Syyriassa ja irakissa.

Koraani ja naiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koraani antaa runsaasti määräyksiä miesten ja naisten keskinäisestä asemasta ja sukupuolisuhteista. On kuitenkin huomattava, että tavalliset muslimit eivät lue uskontonsa määräyksiä suoraan Koraanista, vaan saavat ne uskonoppineiden antamina tulkintoina, jotka pohjautuvat Koraaniin ja perimätietoon.

Käsky alistua miehen tahtoon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koraanin ehkä kuuluisin kohta sukupuolten välisestä tasa-arvosta on Naisten suuran jae 34. Se antaa miehelle oikeuden käyttää ennaltaehkäisevää väkivaltaa vaimoa vastaan, jos mies epäilee vaimon olevan uppiniskainen.

»Mies on naisen pää, koska Jumala on toisia suosinut enemmän kuin toisia ja koska mies elättää vaimoaan. Hurskas vaimo on nöyrä ja vartioi siveyttään, koska Jumala on antanut sen vartioitavaksi. Jos pelkäätte vaimonne olevan uppiniskainen, varoittakaa häntä, välttäkää häntä vuoteessa ja lyökää häntä, mutta jos hän sitten tottelee teitä,älkää ahdistako häntä enää. Jumala on korkea, mahtava. (4:34)»

Moniavioisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koraani hyväksyy moniavioisuuden, mikä sinänsä ei ole erikoista, sillä moniavioisuus eli polygamia on maailmassa jopa yleisempää kuin yksiavioisuus. Islamin moniavioisuudelle on esikuvansa juutalaisuudessa, jossa moniavioisuus oli sosiaalipoliittinen keino huolehtia orvoista ja leskistä (Jesaja 1: 17). Ehtona useamman vaimon ottamiselle oli kuitenkin kaikkien vaimojen tasapuolinen kohtelu (2. Moos 21: 10). Koraani toistaa Jesajan kirjassa olevan ohjeen:

»”Jos pelkäätte, ettette kykene olemaan oikeudenmukaisia orvoille, ottakaa niin monta vaimoa kuin haluatte, kaksi, kolme tai neljä, mutta jos pelkäätte, ettette osaa olla tasapuolisia vaimoillenne, ottakaa vain yksi vaimo tai orjattarianne.” (4:3)»

Seksiorjuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koraani hyväksyy naisten seksiorjuuden (lainaus alla). Orjuutta ei kuitenkaan nykyisessä islamissa enää pidetä ajankohtaisena, joten sitä koskevia säädöksiä ei seurata.[11]

»Samoin (ovat kielletyt teiltä) kaikki naidut naiset lukuunottamatta niitä orjattaria, jotka ovat joutuneet haltuunne (oston tai sodan kautta). Nämä rajat on Jumala teille määrännyt. (4:24)»

Perintöoikeus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinnöstä Koraani määrää, että tyttö perii puolet pojan osuudesta (Koraani 4:11). Sääntö on monien muslimien mielestä luonnollista ja oikeudenmukaista, koska miehellä on yksinään harteillaan kaikki taloudelliset rasitteet.[12] Vaikka Koraanin antama määräys onkin selvä, monet muslimit kannattavat yhtäläistä perintöoikeutta pojille ja tytöille. PEW-tutkimuskeskuksen vuonna 2013 tekemän kansainvälisen kyselyn mukaan muslimien mielipiteet vaihtelivat maan ja maanosan mukaan. Pienintä yhtäläisen perintöoikeuden kannatus oli Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa (25 %) ja suurinta Balkanilla (69 %).[13]

Keskustelua Koraanin määräyksistä (Mona Siddiqui)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamin tutkimuksen professori, brittimuslimi Mona Siddiqui katsoo, että Koraani asettaa erityisen haasteen niille, jotka haluavat nähdä Koraanin edistäneen miesten ja naisten yhteiskunnallista tasa-arvoisuutta. Hän esittää kolme näkökohtaa, jotka voisivat kuitenkin puhua asian puolesta: 1) Koraani antoi naisille sellaisia oikeuksia, jotka patriarkaalinen järjestelmä on myöhemmin kumonnut; 2) Koraani (kenties) paransi naisten asemaa, vaikka ei täyteen tasa-arvoon saakka (myös esim. Hämeen-Anttila [14]), ja 3) vaikka Koraani antoikin miehille oikeuden päättää naisten asioista, näillekin jäi joitakin oikeuksia.[15]

Siddiqui katsoo myös, että tulkinnoissa tulisi ottaa huomioon tapahtumien historiallinen tausta. Esimerkiksi moniavioisuus olisi sallittu tietyin ehdoin, koska profeetta Muhammadin käymässä Uhudin taistelussa yhteisöön oli jäänyt orpoja ja leskiä, jotka tarvitsisivat suojelua.[16] Tämä perustelu tosin edellyttää, että hyväksytään hadith-perinteeseen kuuluva kertomus Uhudin taistelun historiallisuudesta. [17]

Siddiqui katsoo lisäksi, että Koraanin määräykset koskevat aikaa, jolloin miehet ymmärrettiin perheen elättäjiksi. Talouksien rakenne on kuitenkin muuttunut, jolloin miehet ja naiset pystyvät elättämään toinen toisiaan.[18] Näin ollen Koraanin määräykset eivät koskisi enää nykyaikaa.

On huomattava, että islam kieltää tavallista muslimia itse tulkitsemasta Koraania. Saadakseen tietää, mikä on islamin kanta johonkin asiaan, muslimin on kysyttävä sitä islamilaiselta uskonoppineelta, kuten imaamilta, joka osaa tulkita Pyhää kirjaa. Al-Tirmidhi esittää hadithin, jonka mukaan ibn Abbas kuulli Jumalan lähettilään sanoneen: " Kuka selittää Koraania omin päin, on ansainnut tulisen istuimen." [19]

Hadith-perimätieto ja naiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koraaniin sisältyvä lainsäädäntö on rajallista, mutta sitä täydentää islamilaisessa kalifaatissa 800-luvulta lähtien koottu profeetta Muhammedia koskeva perimätieto. Se on julkaistu hadith-kokoelmissa. Pääosa islamilaisesta laista löytyy näistä kokoelmista, mutta niiden tulkinta kuuluu vain islamilaiselle papistolle, ulamalle. Kokoelmista löytyy toisinaan Koraanin jakeita jyrkempiä ohjeita naisten alistamiseksi.

Naisten huonommuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteisessä islamilaisessa rikosoikeudessa yhden miehen todistus vastaa kahden naisen todistusta. Määräys löytyy al-Bukharin hadithista, jossa Muhammed toteaa naisten olevan miehiä huonompia sekä älykkyydessä että uskonnossa.[20] Älykkyyden puutteesta todistaa Muhammedin mukaan käytäntö, jonka mukaan vasta kahden naisen todistus riittää vastaamaan yhden miehen todistusta. Huonommuus uskonnossa käy ilmi siitä, että kuukautisten aikana naisen rukous tai pyhiinvaellus ei tuo hänelle ansioita.[20]

Ympärileikkaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet suomalaiset lähteet kertovat, että tyttöjen ympärileikkaus ei kuuluisi islaminuskoon, vaan olisi afrikkalaista heimoperinnettä.[21][22][23][24][25][26] Todellisuudessa suurin osa islamin suurimmista lakikoulukunnista pitää naisten ympärileikkausta suositeltavana. Näitä ovat malakilainen[27], hanbalilainen[28] ja shiialainen koulukunta.[29][27] Hanafilainen koulukunta pitää sitä suositeltavana tai luvallisena. Shafi'laisessa koulukunnassa klitoriksen hupun poistaminen on pakollista (mm. Somalia ja Etiopia).[28]

Koraanissa naisten ympärileikkausta ei mainita, mutta tämä šaria -lain määräys löytyy arvostetuista hadith -kokoelmista. Hanbalistisen fiqh-koulukunnan perustajan Ahmad ibn Hanbalin kokoelma Ahmad Ibn Hanbal (5:75) toteaa, että ympärileikkaus on miehille välttämätöntä mutta naisille kunniallista. Naisten ympärileikkausta koskevia haditheja on muissakin arvovaltaisissa kokoelmissa, kuten Sunan Abu Dawood (41:5251), Sahih Muslim (3:684) ja Al-Muwatta (2:19:71).

Egyptin fatwa-komitean kokoelmissa on kolme naisten ympärileikkausta koskevaa fatwaa.[30] Ensimmäinen (28.5.1949) toteaa, että naisten ympärileikkauksesta luopuminen ei ole synti. Ratkaisu tarkoittaa, että naisten ympärileikkaus ei ole pakollista. Toinen fatwa (23.6.1951) ei hyväksy siitä luopumista, ja kolmas (29.1.1981) pitää sitä pakollisena. Pakollisuutta korostavan fatwan antoi sunnilaisen islamin arvostetuimman uskonnollisen korkeakoulun eli Al-Azharin yliopiston suurimaami ja Egyptin suurmufti Muhammad Sayyid Tantawy. Suurimaamia pidetään kaikkein korkea-arvoisimpana uskonnon tulkkina sunni-islamin piirissä.[30] Kokonaisuudessaan fatwat sanovat, että naisten ympärileikkaus on joko suositeltavaa tai pakollista.

Jaakko Hämeen-Anttila toteaa, että fatwat ovat yksittäisen oppineen islamilaisiin lähteisiin perustuva lainopillinen mielipide, jota ei voi kumota. On kuitenkin mahdollista antaa toisia fatwoja, jotka ovat ristiriidassa entisten kanssa. Tällöin ne kaikki ovat voimassa ja ilmaisevat islamin käsitystä kyseisestä asiasta.[31]

Vuonna 2005 Kairon Al Azhar-yliopiston professori Ahmend Talib, joka oli Sharia-tiedekunnan dekaani, sanoi, että "Kaikki naisten ympärileikkauksen muodot ovat pahoinpitelyä ja rikoksia eivätkä kuulu islamiin." Lausunto ei kuitenkaan ollut fatwa, vaan esitettiin afrikkalaisessa alueellisessa konferenssissa, jossa aiheena oli islam ja perheen hyvinvointi.[32] Hän totesi myös, että Saudi-Arabiassa, joka on vahvasti islamilainen maa, ei ole yhtään ympärileikattua naista.

Lapsiavioliitot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hadithit oikeuttavat lapsiavioliitot. Muhammedin itsensä kerrotaan naineen yli 50-vuotiaana vain 6-vuotias Aisha tämän isän, Abu Bakrin, suostumuksella. Hadithit esittävät profeetan olleen sukupuoliyhteydessä Aishan kanssa tämän ollessa vasta yhdeksän.[33] Näitä haditheja käytetään tänäkin päivänä oikeuttamaan eräissä vanhoillisissa islamilaisissa maissa vallitsevia käytäntöjä.

Sulkeminen kotiin ja peittävä pukeutuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Al-Tirmidhin kirjaaman hadithin mukaan profeetta sanoi: "Nainen on pidettävä piilossa, sillä kun hän menee ulos, paholainen katsoo häntä." [34] Hadithit sisältävät huivin käyttöä koskevia ohjeita, ja niissä pään ja kaulan ja mahdollisesti myös kasvot peittävä huivi katsotaan Koraanin määräämäksi (33:59).

Arviointia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naisia kohtaan osoitetaan islamin pyhissä kirjoituksissa myös arvonantoa. Muhammedin vaimoja Khadijaa ja Aišaa käsitellään asiantuntevina, hyveellisinä, älykkäinä ja omista asioistaan päättävinä. Muhammedin ruokakuntaa kuvataan – moniavioisuuden puitteissa – ihanteelliseksi perhe-elämäksi, jossa hän suhtautui naisiin myötämielisesti ja avokätisesti.

Monet vapaamieliset muslimit katsovat monien hadithien näkemysten olevan vastoin Koraanin ydinsanomaa, vaatimusta keskinäisestä rakkaudesta ja ymmärryksestä avioliitossa.[35] Vapaamielisten tulkintojen ongelma on, että islamin tulkitseminen kuuluu mufteille, jotka tarvittaessa antavat asiasta fatwan. Pyhien tekstien tulkinta ei ole yksittäisen muslimin asia. Periaatteessa on aina mahdollista, että vapaamielinen mufti antaa naisasiasta vapaamielisen fatwan, joka poikkeaa muftien enemmistön näkemyksistä.

Heimoperinteet vai islam?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monissa islamilaisissa maissa, varsinkin syrjäseuduilla, harjoitetaan rinnakkain kolmea oikeudellista näkökantaa: maallista lakia, islamin lakia ja perinteisiä heimotapoja. [14] Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan eräissä tavoissa ei ole kysymys shariasta vaan heimoperinteistä, jotka voivat olla hyvin vanhakantaisia esimerkiksi Afganistanissa tai Saudi-Arabiassa.[36] Jos heimoperinteet ovat päässeet mukaan islamilaiseen lakiin, niitä voi toisaalta pitää myös osana islaminuskoa.

Sukupuolielinten silpominen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteinen heimotapoihin kuuluva käytäntö on naisten ympärileikkaus. Naisen sukupuolielinten silpominen saa toisaalta tukea myös šaria -lainsäädännöstä. Tyttöjen ympärileikkaus on yleistä Afrikan muslimivaltioissa, muun muassa Somaliassa (98%), Guineassa (96%), Egyptissä (91%), Sudanissa (88%), Eritreassa (89%) ja Malissa (89%).[37] Tapaa eivät harjoita yksinomaan muslimit, ja se on hyvin yleinen myös Etiopiassa. Tyttöjen ympärileikkausta esiintyy vaihtelevissa määrin myös Afrikan ulkopuolella useimmissa muslimimaissa (mm. Oman 90%,[38] Jemen 23% ja Irakin Kurdistan 8%. Se on käytössä myös Saudi Arabiassa, Bahrainissa, Qatarissa, Syyriassa, Afganistassa, Pakistanissa, Kuwaitissa ja Palestiinassa. Uusien tietojen nojalla tapa saattaa olla paljon uskottua yleisempi. Aiemmin sen uskottiin sen rajoittuvan lähinnä Afrikkaan, mutta Ruotsissa on havaittu, että 47 % Iranista, Irakista ja Kurdistanista tulleista tytöistä on leikattuja.[39]

Kunniaväkivalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toinen heimotapa on niin sanottu kunniaväkivalta johon voivat kuulua myös kunniamurhat. Tavan katsotaan useissa heimokulttuureissa puhdistavan miehen ja suvun kunnian. Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan kunniamurha ei ole islamin lain mukainen vaan jopa vastoin šaria-lakia.[40] Asia ei kuitenkaan ole yksiselitteinen, sillä islamiin kuuluu myös Koraanin ilmaisema hyvään kehottamisen ja pahan kieltämisen periaate[41] (Koraani 3:104). Se avaa ovet oman käden oikeudelle, sillä periaatteen mukaan jokainen muslimi on velvollinen puuttumaan asiaan, jos šaria-lakia rikotaan. Keskiajalta peräisin oleva imaami al-Misrin sharia-lakikirja Reliance of the Traveller kertoo, että väliintulossa on kahdeksan tasoa. Ensimmäinen on rikkomuksen luotettava todistaminen, viides aste on jo käsiksi käyminen esimerkiksi rikkomalla luvattomat musiikki-instrumentit, seitsemäs aste on lyöminen ja potkiminen, ja kahdeksas aste aseiden käyttö, mikä merkitsee synnintekijän tappamista.[42] Esimerkiksi Muhammedin pilkkaamisesta sharia-laki langettaa kuolemantuomion, jonka voi panna toimeen kuka tahansa muslimi. Tästä on esimerkkinä ajatollah Khomeinin vuonna 1989 antama fatwa Salman Rushdien tappamisesta.

Sosiaaliset suhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Étienne Dinetin maalaus Femmes traversant le lit asséché de l'oued Bou-Saâda 1800-luvulta.

Useimmat islamilaiset maat eivät ole hyvinvointivaltioita, joissa tarjolla olisi laaja sosiaaliturva. Tämä vaikuttaa perherakenteeseen tavoilla, jotka ovat pikemminkin yhteydessä köyhyyteen kuin itse uskontoon.

Useimmissa alhaisen tulotason maissa, olipa islamilainen tai ei, perhe sisältää vanhempien ja lasten lisäksi isovanhemmat, vanhempien sisarukset ja serkut. Perhe on köyhissä maissa sosiaalinen ja taloudellinen turvaverkko, jossa yhteistyötä ja jaettua vastuuta pidetään itsestään selvänä. Yksinelävät miehet ja naiset ovat harvinaisia. Myös eronneet ja lesket palaavat usein perheensä pariin.[43]

Köyhissä maissa lasten saaminen on tärkeää. Pojat jatkavat isän sukulinjaa, ja tytöt tulevat avuksi kotitöihin. Aikuisikäiseksi kasvettuaan lapset elättävät vanhuksensa. Joissakin kulttuureissa tyttären avioituminen voi tietää morsiusmaksuja sulhasen perheeltä.[44]

Avioliitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteinen islamilainen avioliitto, nikah, on kahden suvun välinen sopimus. Se on myös miehen ja naisen välinen sopimus. Aviollisen elämän säännöt ovat islamissa "selkeät ja sopusoinnussa oikeamielisen ihmisluonnon kanssa". [45] Mies on naisen johtaja, jolla on "auktoriteetti hänen ylitsensä ja se henkilö, joka korjaa häntä, jos hän kallistuu pois siitä, mikä on oikein". [45] Islamin uskonoppineet ovat yksimielisiä siitä, että aviomiesten on pakollista elättää vaimojaan sillä ehdolla, että nämä ovat miehensä saatavilla eivätkä kapinoi.[45] Elatusvelvollisuus perustuu siihen, että naisen tulee olla miehensä saatavilla, eikä hänellä ole oikeutta lähteä aviokodistaan ilman miehen lupaa. Vaimon tulee totella miestään kaikessa, mikä on islamin lakien mukaan sallittua.

Miehen on kohdeltava vaimojaan tasapuolisesti mitä tulee miehen kanssa vietettyy aikaan ja elatukseen. Jos uusi vaimo on neitsyt, tulee miehen pysyä hänen kanssaan seitsemän vuorokautta häistä. Jos vaimo ei ole neitsyt aika on kolme vuorokautta.[45]

Vaimo ei saa ottaa vastaan vieraita kotiin ilman miehen lupaa eikä poistua kotoa ilman miehensä lupaa. Ulkoinen kaunistautuminen kuuluu vain miehelle. Vaimon tulee osoittaa kiitollisuutta miehelleen velvollisuuksien täyttämisestä. Jos vaimo kokee, että hänen oikeutensa ovat puutteellisia, hänen tulee kääntyä ensisijaisesti itseensä ja miettiä, ovatko omat velvollisuudet suoritettu ihanteellisesti ja missä kohtaa niitä voisi vielä parantaa.[45]

Musliminainen voi mennä naimisiin ainoastaan muslimimiehen kanssa, sillä lasten katsotaan kuuluvan isänsä uskontokuntaan.[46] Muslimimies voi mennä naimisiin myös uskovan juutalaisen tai kristityn kanssa, mutta ei ateistin tai pakanan.[45] Usein lasten kasvatus ja kodinhoito ovat vaimon vastuulla. Nykyaikana perinteiset sukupuoliroolit ovat muuttuneet ja yhä useampi nainen käy töissä kodin ulkopuolella.[47]

PEW-tutkimuskeskuksen vuonna 2013 tekemän kansainvälisen kyselyn mukaan islamilaisissa maissa noin 90% muslimeista katsoi, että vaimon tulee totella miestään. Poikkeuksena oli Balkan ja Itä-Eurooppa, jossa luku oli vain 43 %.[13]

Monta kertaa muslimien avioliitot ovat järjestettyjä liittoja, mikä ei suinkaan tarkoita pakkoavioliittoa. Suhteeseen ei saa pakottaa vaan siihen vaaditaan molempien puolisoiden suostumus. Käytännössä suvun paine liittoon voi olla suuri nuorelle parille.[48] Useimmissa maissa on kirjattu alhaisin sallittu naimisiinmenoikä, joka vaihtelee 16- ja 21 vuoden välillä. Käytännössä avioliiton solmimisikä on noussut islamilaisissa maissa. Syitä tähän ovat asuntopula, elintason nousu, sulhasten perheiden morsiusrahat sekä kouluttautuminen.[49] Perinteisen näkemyksen tytön tulisi olla neitsyt, ja nykyaikana tehdäänkin gynekologisia leikkauksia ”neitsyyden palauttamiseksi”.[49]

Islamin vähemmistöhaara kaksitoistašiialaisuus hyväksyy niin sanotun väliaikaisen liiton, sighen. Se solmitaan tietyksi etukäteen määritellyksi ajaksi, joka voi kestää muutamia tunteja tai useita vuosia. Miehen on annettava naiselle lahja. Sunnlt arvostelevat väliaikaista avioliittoa, jota voi pitää uskonnon hyväksymänä prostituution muotona.

Sunnit saattavat solmia niin kutsutun nikah urfi -liiton. Se on epävirallinen liitto ilman vanhempien ja lain hyväksyntää, mutta siihen vaaditaan uskonnollinen virkamies ja kaksi todistajaa. Nämä epäviralliset liitot ovat suosittuja kaupungeissa varsinaisten avioliittojen korkeiden kustannusten takia.[50]

Islam hyväksyy moniavioisuuden. Miehellä saa Koraanin mukaan olla enintään neljä vaimoa. Melkein kaikissa islamilaisissa maissa moniavioisuutta on silti rajoitettu lailla. Se on kokonaan kielletty Tunisiassa ja Turkissa ja tehty käytännössä mahdottomaksi Marokossa. Moniavioisuus on käymässä yhä harvinaisemmaksi.[50]

Avioero[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Avioerot ovat nykyaikana yleisiä länsimaiden tapaan myös muslimien keskuudessa. Avioeroa ei suositella, mutta mikäli sovittelu ei auta, niin ero on mahdollinen. Samaten suositellaan, että eronnut pari solmisi myöhemmin uuden avioliiton. Islamilaisissa maissa on käytössä erilaisia avioerotyyppejä. Yksipuolinen erojulistus, talaq, on vain miehen käytössä. Nainen voi hakea eroa tuomioistuimesta, mikäli esimerkiksi mies on väkivaltainen, taloudellisesti kyvytön huolehtimaan perheestä tai impotentti. Islamilainen laki tuntee myös avioerotyypin khul, jossa nainen voi saada eron maksamalla takaisin morsiusmaksut kokonaan tai osittain. Lasten huoltajuus määritellään tuomioistuimessa, mutta yleinen käytäntö on, että pienet lapset jäävät äidin ja isommat lapset isän huoltajuuteen.[46]

PEW-tutkimuskeskuksen vuonna 2013 tekemän kansainvälisen kyselyn mukaan islamilaisissa maissa muslimien mielipiteet naisten oikeudesta hakea avioeroa vaihtelivat voimakkaasti. Pienintä sen kannatus oli Lähi-Idässä, Pohjois-Afrikassa ja Kaakkois-Aasiassa (32 %) ja suurinta Balkanilla (86 %).[13]

Lapset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muslimityttöjä Kashmirin Ladakhissa.

Korkea syntyvyys on monissa muslimimaissa merkittävä sosiaalinen ongelma. Sen sijaan muslimioppineet suhtautunut ehkäisyyn käytännönläheisesti, sillä jo profeetta Muhammadin kerrotaan hyväksyneen raskauden ehkäisyn. Monet oppineet ovat tulkinneet asian siten, että tämä ulottuu myös moderneihin ehkäisykeinoihin vaikka joidenkin näkemyksien mukaan hormonaaliset ehkäisykeinot eivät ole sallittuja. Väestökasvun hillitsemiseksi on kampanjoitu monissa maissa, mutta tulokset ovat olleet vaihtelevia.[51] Tietyin ehdoin myös abortti on sallittu. Sosiaalisin syin se on sallittu Turkissa, Tunisiassa ja Bahrainissa. Muissa maissa abortti on sallittu ainoastaan mikäli äidin terveys on vaarassa.[52]

Naisen tullessa raskaaksi hän saa koko yhteisön huolenpidon. Muut suvun naiset auttavat kotitöissä ja raskaiden tavaroiden kantamisessa. Synnytyksissä avustaa usein kätilö. Perinteiden mukaisesti muslimiäidit imettävät yleensä pitkään tai jos se ei onnistu, niin myös teolliset äidinmaitokorvikkeet ovat sallittuja.[53] Aviottomat lapset ovat perinteisesti olleet häpeällisiä, mutta viime vuosina edistyneemmät islamilaiset maat ovat kehittäneet lainsäädäntöä.[54]

Koulutus ja tiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koulutuksessa ja tieteessä islamin on väitetty olleen tasa-arvoinen jo varhain. Eurooppalaiset miehet kävivät opiskelemassa matematiikkaa oppineen musliminaisen Fatima al-Fihrin vuonna 859 perustamassa Al-Karaouinen yliopistossa. Tyttöjen perusopetukseen osallistuminen on maailmassa yhtä yleistä kuin poikien osallistuminen. Poikkeuksena ovat islamilaiset maat, joissa tyttöjen koulunkäynti yhä on vähäisempää kuin poikien.

Rituaalit ja tabut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puhtaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uskonnollisia velvollisuuksia suorittaessaan henkilön tulisi olla puhdas. Tämän johdosta naiset eivät rukoile, paastoa tai käy moskeijassa kuukautisten tai lapsivuodeajan aikana. Naisen tulisi pestä koko vartalo aina yhdynnän, kuukautisten tai synnytyksen jälkeen. Muutoin riittää pieni puhdistuminen. Yleensä kuukautiset ovat tabu, ja niiden alkaminen saattaa olla järkytys nuorelle tytölle.[55]

Seksuaalisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seksuaalisuutta pidetään positiivisena viettinä, ja siihen osallistuvien osapuolten tulisi olla keskenään naimisissa. Islamilaisissa maissa suositaan varhaista avioliittoa, sillä sen ajatellaan varmistavan tyttöjen neitsyyden. Sen sijaan homoseksuaaliset, esiaviolliset ja avioliiton ulkopuoliset suhteet ovat kiellettyjä. Suhtautuminen masturbaatioon vaihtelee.[56]

Kotitöiden, töiden tai lapsen aiheuttama väsymys ei ole riittävä tekosyy puolison seksuaalisten tarpeiden laiminlyömiseen. Miehen tulee jakaa aikansa tasaisesti vaimojensa välillä lukuunottamatta häiden jälkeistä viikkoa. [45]

Pukeutuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Indonesialaisia naisia joista vasemmalla seisova on pukeutunut valkoiseen hijabiin.

Perinteisen näkemyksen mukaan naisten tulisi suojata itsensä niin sanotun hijab-käsitteen mukaisesti. Se ei tarkoita ainoastaan peittävää pukeutumista vaan myös käyttäytymiskoodia. Tämä tarkoittaa hillittyä pukeutumista, puhetta, meikkaamista ja vastakkaisen sukupuolen kättelemisen välttämistä. Myös miehen tulee pukeutua hillitysti. Koraani ei määritä tarkasti pukeutumiskoodia vaan se on määritetty myöhemmissä hadith-teksteissä.[57] Lähimmäksi Koraani viittaa asiassa Valon suurassa sekä Ryhmien suurassa:

»Ja käske uskovien naisten pitää katseensa kurissa ja varjella siveyttään, olla näyttämättä muita sulojaan kuin niitä, jotka tavallisestikin ovat näkyvissä, ja peittää kaulansa hunnulla.(...)»
(Koraani 24:31, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

»Profeetta, sano puolisoillesi, tyttärillesi ja uskovien vaimoille, että he panisivat vaatteen päänsä yli. Tämä on parasta, jotta heidät tunnettaisiin siveiksi eikä heitä häirittäisi. (...)»
(Koraani 33:59, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

Pukeutumiseen on alettu kiinnittämään huomiota yhä enemmän viime vuosikymmeninä. Yhtenä syynä on katsottu olevan Saudi-Arabiasta lähtöisin olevan konservatiivisen wahhabilaisuuden leviäminen. Monille muslimeille hiusten peittäminen merkitsee tapaa tuoda julki oma vakaumuksensa. Toisten muslimien, kuten Suomen tataarien, mukaan riittää, että pukeutuu säädyllisesti yhteiskunnan yleisten normien mukaan.[57]

Mikäli halutaan pukeutua säädyllisesti, niin yleensä käytetään vain hiukset peittävää huivia. Joissakin kulttuureissa mennään pidemmälle ja halutaan peittää kaula ja hartiat hijabilla. Mikäli halutaan peittää vielä kasvot käytetään niqabia. Pitkää huntua nimitetään yleensä jilbabiksi, jota voidaan käyttää yhdessä niqabin kanssa. Kaikkein äärimmäisin pukeutumisasu on koko vartalon peittävää kaapu burka, jota kuitenkin käyttää hyvin pieni osa maailman musliminaisista.[57]

PEW-tutkimuskeskuksen vuonna 2013 tekemän kansainvälisen kyselyn mukaan huomattava osa muslimeista eri islamilaisissa maissa kannattaa naisen oikeutta valita käyttääkö tämä huivia vai ei. Laajinta itsemääräämisen kannatus oli Itä-Euroopan maissa (88 %) ja vähäisintä tutkittujen maiden joukossa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa (40 %). Suhteellisen vähäistä itsemääräämisoikeuden kannatus oli myös Pohjois-Afrikassa, Lähi-idässä ja Etelä Aasiassa (53-56 %). [13]

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Politiikka ja johtajuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koraani ei kiellä naisten osallistumista politiikkaan tai uskonnolliseen toimintaan. Sen sijaan yleisesti autenttisiksi tunnustetuista hadith-teksteistä löytyy yksi Sahih al-Bukharin (5:59:709) maininta siitä, että nainen ei voi menestyä johtajana. Islamilaisen kulttuuripiirin historia tuntee joitakin naisjohtajia, joista tunnetuimpia ovat 1500-luvun intialainen kuningatar Mumtaz Mahal, 1900-luvun Pakistanin pääministeri Benazir Bhutto sekä 2000-luvun Bangladeshin pääministeri Begum Khaleda Zia. Uskonnollisiin virkoihin naisia ei juuri valita. Tästä poikkeuksena ovat entisen Jugoslavian naisimaamit ja Malesian rukouskutsun huutajat eli naismuezzinit.[58]

Lainsäädäntö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monien islamilaisten maiden perustuslaissa mies ja nainen on määritelty tasa-arvoisiksi. Ongelmana ovat yksittäisten lait ja niiden epätasa-arvoinen soveltaminen käytäntöön.[59] On esitetty, että yksi suurimmasta syistä on monien maiden epävakaa poliittinen tilanne, esimerkiksi demokratian puute, taloudellinen epävarmuus ja uskonnollisten ääriliikkeiden nousu. Näistä huolimatta joissain muslimimaissa on tehty onnistuneita uudistuksia, kuten Turkissa, Tunisiassa ja Marokossa.[60] Samaten Iranissa naisten koulutustaso on korkea ja näkyvyys yhteiskunnassa suhteellisen hyvä verrattuna muihin Aasian maihin. Kuitenkin on huomioitava, että vertailu tapahtuu lähialueiden maihin eikä vaikkapa Pohjois-Eurooppaan.[61]

Länsimainen kuva musliminaisista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anton Hickel, Roxelane ja sulttaani, 1780.

1700-luvulta lähtien länsimaiden kuvaa muokkasi arabiasta ranskaksi käännetty Tuhannen ja yhden yön tarinat, jonka kuvaukset haaremeista loivat seksuaalisävytteisiä näkemyksiä naisten asemasta. Samalla käynnistyi erilaisten orientalishenkisten teatteriesitysten ja oopperoiden esiinmarssi. 1800-luvulla Egypti ja Algeria innostivat taidemaalareita ja runoilijoita.[62] 1900-luvun alun naisten aseman parantuminen länsimaissa sai naisliikkeet arvostelemaan myös muslimimaiden naisten asemaa.[63]

Palestiinalais -yhdysvaltalainen Edward W. Said kirjoitti vuonna 1978 runsaasti huomiota herättäneen kirjan "Orientalismi", jossa hän esitti syytöksen, että jokainen eurooppalainen itämaista puhuessaan oli rasisti ja imperialisti. [64]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Sarah Sheriff: Naisten oikeudet islamissa Islamopas.com. 2000-2019.
  2. Islam uskomme, s. 84. Suomen islamilainen yhdyskunta, 1993.
  3. Ayaan Hirsi Ali: Neitsythäkki : islam, nainen ja fundamentalismi. Otava, 2005.
  4. Wafa Sultan: A God Who Hates: The Courageous Woman Who Inflamed the Muslim World Speaks Out Against the Evils of Islam. , 2011.
  5. Hämeen-Anttila 2004, s. 167
  6. Siddiqui 2007, s. 100
  7. Siddiqui 2007, s. 98
  8. Akar & Tiilikainen 2009, s. 7.
  9. Akar & Tiilikainen 2009, s. 10.
  10. Akar & Tiilikainen 2009, s. 11.
  11. Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik), s. 459. amana publications, 2017.
  12. Muhammed Kutub: Islam ja nainen: Osa 1 Väärinkäsityksiä Islamista Islamopas.com. 2000-2019. Islamopas.com.
  13. a b c d PEW Research Center: The World’s Muslims: Religion, Politics and Society APRIL 30, 2013.
  14. a b Hämeen-Anttila 2004, s. 165
  15. Siddiqui 2007, s. 99
  16. Siddiqui 2007, s. 106
  17. K-H- Ohlig & Gerd-R. Puin (toim.): The Hidden Origin of Islam. Prometheus Books, 2010.
  18. Siddiqui 2007, s. 107
  19. al-Tirmidhi: The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips (Engl. reference) Vol. 5, Book 44, Hadith 2951.
  20. a b Sahih Bukhari 6:9:301 QuranX.com. englanniksi
  21. Islam Uskonnot Suomessa. 2007. Kirkon tutkimuskeskus ym..
  22. Akar & Tiilikainen, 2009, 2
  23. Minna Rosvall: Ympärileikattuja synnyttäjiä pelkästään Tyksissä joka viikko – hoitohenkilökuntaa koulutettava lisää äitien ja heidän perheidensä kohtaamiseen YLE Uutiset. 14.10.2018.
  24. Anna-Sofia Bener & Heidi Piiroinen: Klitoriksen korjausleikkaus on silvotuille naisille ”kuin näön palauttaminen sokealle”, sanoo Somalian presidentiksi pyrkivä Fadumo Dayib Helsingin Sanomat, Sunnuntai. 31.10.2016.
  25. Jaakko Hämeen-Anttila: Kulttuurien kollisio Oikeuslaitospäivä. 19.3.2010. Valtakunnansyyttäjänvirasto.
  26. Jaana Hevonoja: Tyttöjen silpominen on Suomessa rikos – Aiheen käsittelyn välttely terveydenhuollossa "on täysin vääränlaista kulttuurin kunnioitusta" YLE uutiset. 18.3.2019.
  27. a b Sami A. Aldeeb Abu-Sahlieh: [http://www.cirp.org/library/cultural/aldeeb1/ To Mutilate in the Name of Jehovah or Allah: Legitimization of Male and Female Circumcision] Medicine and Law, Volume 13, Number 7-8: Pages 575-622. 1994.
  28. a b Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik), s. 59. amana publications, 2017.
  29. Sami A. Aldeeb Abu-Sahlieh: Muslims’ genitalia in the hands of the clergy. Religious arguments about male and female circumcision. Male and Female Circumcision, 131-171, 1999.
  30. a b Aldeeb Abu-Salieh, Sami A.: To Mutilate in the Name of Jehovah or Allah: Legitimization of Male and Female Circumcision. Medicine and Law, 1994, 13. vsk, nro 7–8. Artikkelin verkkoversio.
  31. Jaakko Hämeen-Anttila: Islamin käsikirja, s. 162. Otava, 2004.
  32. Islam does not support female circumcision Ghanaweb.
  33. al-Bukhari: Sahih al-Bukhari, Book 67, Hadith 69 sunnah.com.
  34. Patrick Sookhdeo: Understanding Islamic Theology, s. 130. Isaac Publishing, 2013.
  35. Siddiqui 2007, s. 108
  36. Jaakko Hämeen-Anttila, 2004, 170
  37. At least 200 million girls and women alive today living in 30 countries have undergone FGM/C Unicef.
  38. New study in Oman shows high prevalence of FGM all over the country Woman Living Under Muslim Laws. 2014.
  39. http://www.svt.se/nyheter/sverige/konsstympning-utbrett
  40. Hämeen-Anttila 2004, s. 170.
  41. Reliance of the Traveller, 2017, 714
  42. Reliance of the Traveller, 2017, 720-724
  43. Akar & Tiilikainen 2009, s. 14.
  44. Akar & Tiilikainen 2009, s. 15.
  45. a b c d e f g Islamilainen avioliitto, s. 47-56. IQRA - Islam yhdistys ry., 2013.
  46. a b Akar & Tiilikainen 2009, s. 25.
  47. Akar & Tiilikainen 2009, s. 18.
  48. Akar & Tiilikainen 2009, s. 21.
  49. a b Akar & Tiilikainen 2009, s. 22.
  50. a b Akar & Tiilikainen 2009, s. 23.
  51. Akar & Tiilikainen 2009, s. 26.
  52. Akar & Tiilikainen 2009, s. 27.
  53. Akar & Tiilikainen 2009, s. 28.
  54. Akar & Tiilikainen 2009, s. 29.
  55. Akar & Tiilikainen 2009, s. 30.
  56. Akar & Tiilikainen 2009, s. 38.
  57. a b c Akar & Tiilikainen 2009, s. 41.
  58. Ouakrim 1998, s. 12.
  59. Akar & Tiilikainen 2009, s. 46.
  60. Akar & Tiilikainen 2009, s. 47.
  61. Hämeen-Anttila 2004, s. 171.
  62. Ouakrim 1998, s. 18.
  63. Ouakrim 1998, s. 19.
  64. Ibn Warraq: Defending the West. A Critique of Edward Said's Orientalism, s. 409. Prometheus Books, 2007.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Manji, Irshad: Islamin kahdet kasvot: Hätähuuto suvaitsevaisuuden ja muutoksen puolesta. (The trouble with Islam: A Muslim's call for reform in her faith, 2004.) Suomentanut Tiina Sjelvgren. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-3076-2.
  • Swarup, R. (1994). Woman in islam. New Delhi: Voice of India.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]