Tämä on lupaava artikkeli.

Islam ja naiset

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Naisen asema islamissa perustuu pyhiin kirjoituksiin ja uskonoppineiden niistä tekemiin tulkintoihin. Islam katsoo, että Jumala viisaudessaan on luonut kaikki elävät olennot pareittain. Sukupuolia on kaksi, mies ja nainen, ja kumpikin on luotu toimimaan omassa roolissaan. [1] Luonnolliseen työnjakoon kuuluu, että mies vastaa suurimmasta osasta taloudellisia velvollisuuksia, kun taas nainen on varustettu kantamaan suurempaa vastuuta lasten synnyttämisestä ja kasvattamisesta. Tämä roolin mukainen erikoistuminen ei vähennä miesten ja naisten välistä täyttä tasa-arvoa yhtäältä ihmisinä ja toisaalta muslimeina.[1] Islamilaisen käsityksen mukaan sukupuolten välinen tasa-arvo saavutettiin islamissa jo tuhat neljäsataa vuotta sitten.[2]

Islamin ulkopuolelta tuleva länsimainen arvostelu on nostanut esiin joitakin asioita šaria-laissa, joita se pitää loukkauksina naisten oikeuksia kohtaan. Tällaisia ovat lapsiavioliitot, moniavioisuus, tyttöjen sukupuolielinten silpominen, naisten alistaminen miehen määräysvaltaan, seksiorjuus, miehen oikeus lyödä naista, perintöoikeuden rajoitukset, naisten heikompi asema todistajana oikeudessa, rajoitukset osallistua julkiseen elämään ja huntupakko.[3][4]

Islamilaiset vastaukset länsimaiseen arvosteluun ovat vaihdelleet. Yhtäältä on vedottu miesten ja naisten erilaisiin tehtäviin. Toisaalta on voitu sanoa, että Koraanin määräykset koskevat vain tiettyä aikaa tai aluetta. Esimerkiksi naisten itsemääräämisen puute koskisi vain talousasioita.[5] On myös korostettu profeetta Muhammedin myönteistä esikuvaa ja islamin kulta-ajan oloja, minkä jälkeen vasta naisten asema islaminuskossa olisi huonontunut.[6]

Uskontojen tulkitsemisessa on erotettu kolme tasoa: ensinnäkin kirjoitukset, jotka katsotaan pyhiksi, toiseksi niiden virallinen tulkinta uskonnollisten auktoriteettien toimesta ja kolmanneksi elävä todellisuus eli se, miten ihmiset todella toimivat.[7] Islamissa näitä tasoja vastaavat ensinnäkin Koraani ja hadith-kirjallisuus, toiseksi oppineiden antamat tulkinnat (fiqh), ja kolmantena tasona on se, mitä todella tapahtuu. Sukupuolten välisistä suhteista on viime vuosikymmenten aikana tullut kiistelty aihe myös islamissa. Muslimiyhteisöt eivät ole löytäneet asiassa yhteistä säveltä.[8]

Kulttuuritausta ja šaria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huiviin pukeutunut tunisialainen nainen.

Islam on yli miljardin ihmisen uskonto, mistä johtuen se on moniääninen ja moni-ilmeinen.[9] Moni-ilmeisyyttä lisää myös islamin ei-hierarkkinen luonne, jossa jokainen mufti on oikeutettu tulkitsemaan islamia ja antamaan fatwoja, jotka edustavat islamin virallista kantaa. Tämän seurauksena islam hyväksyy keskenään ristiriitaisia näkemyksiä, jolloin enemmistön kanta kullakin alueella tulee vallitsevaksi. Islam onkin tämän mukaisesti jakautunut useisiin alueellisiin lakikoulukuntiin eli madhabeihin.

Islamin ensimmäisinä vuosisatoina se levisi nopeasti laajalle alueelle eikä ainoastaan muuttanut paikalliskulttuureja vaan myös sopeutui joustavasti paikallisiin tapoihin ja olosuhteisiin.[10] Islam syntyi paimentolaiselämää harjoittavassa klaaniyhteiskunnassa, jonka haasteisiin se tarjosi toimivia vastauksia. Taustansa takia islamilla on toisaalta ollut vaikeuksia levitä oikeusvaltioperiaatteita noudattaviin järjestyneisiin valtioihin.[11]

Islam ei ole pelkästään uskonto, eikä edes henkilökohtainen elämäntapa, vaan myös katsomus, joka ottaa kantaa koko yhteiskunnan järjestämistapaan. Islamin ydin on uskonnollinen laki, šaria, joka ymmärretään ikuiseksi ja muuttumattomaksi Jumalan laiksi ja ainoaksi, jota yhteiskunnassa tarvitaan. Šaria säätelee monissa islamilaisissa yhteisöissä avioliittoa, avioeroa, lasten huoltajuutta, elatusta ja perinnönjakoa. Šaria on myös rikoslaki ja viime kädessä valtiosääntö, joka vaatii uskovaisten komentajalle eli kalifille yksinvaltaa.

Islamin ja poliittisten olojen sovittaminen yhteen vaihtelee eri maissa eikä juuri missään vastaa puhdasoppista tulkintaa, jossa koko yhteiskunta olisi alistettu šarialle. Turkissa lainsäädäntövalta on eriytetty uskonnosta, kun taas esimerkiksi Iranissa maallisille laeille täytyy saada uskonnollisen vartijainneuvoston hyväksyntä.[12]

Nainen Koraanissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koraani antaa useita määräyksiä miesten ja naisten keskinäisestä asemasta ja sukupuolisuhteista. Tavalliset muslimit eivät silti lue uskontonsa määräyksiä suoraan Koraanista, vaan saavat ne uskonoppineiden antamina tulkintoina. Tulkinnat pohjautuvat Koraaniin sekä Muhammedista kerrottuihin tarinoihin eli haditheihin.

Käsky alistua miehen tahtoon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koraanin ehkä yleisimmin kriittisessä mielessä lainattu kohta sukupuolten suhteista on Naisten suuran jae 4:34.[13] Se antaa miehelle oikeuden käyttää ennaltaehkäisevää väkivaltaa vaimoa vastaan, jos mies epäilee vaimon olevan uppiniskainen.

»Mies on naisen pää, koska Jumala on toisia suosinut enemmän kuin toisia ja koska mies elättää vaimoaan. Hurskas vaimo on nöyrä ja vartioi siveyttään, koska Jumala on antanut sen vartioitavaksi. Jos pelkäätte vaimonne olevan uppiniskainen, varoittakaa häntä, välttäkää häntä vuoteessa ja lyökää häntä, mutta jos hän sitten tottelee teitä,älkää ahdistako häntä enää. Jumala on korkea, mahtava. (4:34)»

Tätä kolmiportaista ohjetta suositellaan toisinaan edelleen. Jotkut uskonoppineet katsovat, että väkivallan tulee kuitenkin olla jo Muhammedin antaman ohjeen mukaan kevyttä (ei lyöntejä kasvoihin, ei haavoja, ei luunmurtumia). [14]

Moniavioisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koraani hyväksyy moniavioisuuden.[15] Islamin moniavioisuudelle on esikuvansa juutalaisuudessa, jossa se oli sosiaalipoliittinen keino huolehtia orvoista ja leskistä (Jesaja 1: 17). Ehtona useamman vaimon ottamiselle oli kaikkien vaimojen tasapuolinen kohtelu (2. Moos 21: 10). Koraani toistaa nämä Vanhan Testamentin ohjeet:

»”Jos pelkäätte, ettette kykene olemaan oikeudenmukaisia orvoille, ottakaa niin monta vaimoa kuin haluatte, kaksi, kolme tai neljä, mutta jos pelkäätte, ettette osaa olla tasapuolisia vaimoillenne, ottakaa vain yksi vaimo tai orjattarianne.” (4:3)»

Orjattaret[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orjuus on virallisesti lakkautettu kaikissa muslimimaissa, viimeisenä Omanissa vuonna 1970.[16] Koraani kuitenkin hyväksyy orjuuden (esim. 4:24), ja Muhammed oli itsekin orjanomistaja. Islamilaiset äärijärjestöt Boko Haram ja ISIS ovat 2000-luvulla palauttaneet nämä vanhat käytännöt hallitsemilleen alueille.

»Samoin (ovat kielletyt teiltä) kaikki naidut naiset lukuunottamatta niitä orjattaria, jotka ovat joutuneet haltuunne (oston tai sodan kautta). Nämä rajat on Jumala teille määrännyt. (4:24)»

Perintöoikeus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koraani määrää, että tyttö perii vain puolet pojan osuudesta (4:11).[15] Sääntö on monien muslimien mielestä oikeudenmukainen, koska miehellä on harteillaan kaikki perheentaloudelliset rasitteet.[17] Todellisuudessa monet muslimit kannattavat silti yhtäläistä perintöoikeutta pojille ja tytöille. PEW-tutkimuskeskuksen vuonna 2013 tekemän kansainvälisen kyselyn mukaan alhaisinta yhtäläisen perintöoikeuden kannatus oli Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa (25 %) ja suurinta Balkanilla (69 %).[18]

Keskustelua Koraanin määräyksistä (Mona Siddiqui)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamin tutkimuksen professori, brittimuslimi Mona Siddiqui katsoo, että Koraani asettaa erityisen haasteen niille, jotka haluavat nähdä sen edistäneen miesten ja naisten yhteiskunnallista tasa-arvoisuutta. Hän esittää kolme näkökohtaa, jotka voisivat kuitenkin puhua asian puolesta: 1) Koraani antoi naisille sellaisia oikeuksia, jotka patriarkaalinen järjestelmä on myöhemmin kumonnut; 2) Koraani (kenties) paransi naisten asemaa, vaikka ei täyteen tasa-arvoon saakka (myös esim. Hämeen-Anttila [19]), ja 3) vaikka Koraani antoikin miehille oikeuden päättää naisten asioista, näillekin jäi omat oikeutensa.[20]

Siddiqui katsoo myös, että tulkinnoissa tulisi ottaa huomioon tapahtumien historiallinen tausta. Esimerkiksi moniavioisuus olisi sallittu tietyin ehdoin, koska profeetta Muhammedin käymässä Uhudin taistelussa yhteisöön oli jäänyt orpoja ja leskiä, jotka tarvitsivat suojelua.[21] Ibn Hishamin mukaan taistelussa kuolikin 65 muslimia,[22] mutta tapahtumaa on toisaalta väitetty epähistorialliseksi.[23]

Siddiqui katsoo lisäksi, että Koraanin määräykset koskevat aikaa, jolloin miehet ymmärrettiin perheen elättäjiksi. Talouksien rakenne on kuitenkin muuttunut, jolloin miehet ja naiset pystyvät elättämään toinen toisiaan.[24] Näin ollen Koraanin määräykset eivät näiltä osin koskisi enää nykyaikaa.

Siddiquin näkemykset edustavat liberaalien, sivistyneiden muslimien pyrkimyksiä muuttaa perinteistä islamia. Siddiqui ei kuitenkaan ole mufti, joten hänen näkemyksillään ei ole virallisesti arvoa, eikä niiden katsota edustavan islamia. Todellisuudessa islam kieltää tavallista maallikkoa itse tulkitsemasta Koraania. Saadakseen tietää, mikä on islamin kanta johonkin asiaan, muslimin on kysyttävä sitä islamilaiselta uskonoppineelta, joka osaa tulkita Pyhää kirjaa. Perjantairukouksen jälkeen imaamit ovat yleensä käytettävissä tähän tarkoitukseen. Al-Tirmidhi esittää hadithin, jonka mukaan ibn Abbas kuuli Jumalan lähettilään sanoneen: " Se, joka selittää Koraania omin päin, on ansainnut tulisen istuimen." [25]

Nainen hadith-kertomuksissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koraaniin sisältyvä lainsäädäntö on rajallista, mutta sitä täydentää islamilaisessa kalifaatissa 800-luvulta lähtien koottu profeetta Muhammedista kertonut suullinen muistitieto. Se on julkaistu hadith-kokoelmissa. Pääosa islamilaisesta laista löytyy näistä kokoelmista, mutta niidenkin tulkinta kuuluu islamilaiselle papistolle eli ulamalle. Kokoelmista löytyy toisinaan Koraanin jakeita jyrkempiä ohjeita naisten alistamiseksi.

Naisten huonommuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muhammed katsoi naisten olevan miehiä huonompia sekä älykkyydessä että uskonnossa.[26] Huonommuus älykkyydessä näkyi Muhammedin mukaan siinä käytännössä, että vasta kahden naisen todistus vastasi oikeudessa yhden miehen todistusta. Huonommuus uskonnossa kävi ilmi siitä, että kuukautisten aikana naisen rukous tai pyhiinvaellus eivät tuoneet hänelle ansioita.[26]

Ympärileikkaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Silpomisen kohteeksi joutuneiden osuus 15−49-vuotiaiden keskuudessa vuonna 2004-2015.[27]

Monet suomalaiset lähteet katsovat, että tyttöjen ympärileikkaus ei kuulu islamiin, vaan on afrikkalaista heimoperinnettä.[28][29][30][31][32][33] Väite on kuitenkin vain osittain totta. Šaria luokittaa ihmisten teot viiteen ryhmään: 1) pakollisiin tai 2) suositeltaviin, 3) luvallisiin eli uskonnon kannalta neuraaleihin sekä 4) loukkaaviin ja 5) kiellettyihin tekoihin.[34] Islamissa on pienempien suuntausten lisäksi viisi suurta lakikoulukuntaa. Niistä yksi pitää ympärileikkausta pakollisena, kolme suositeltavana ja yksi suositeltavana tai luvallisena. Mikään koulukunta ei pidä tyttöjen ympärileikkausta islamia loukkaavana tai kiellettynä.[35] On kuitenkin yksittäisiä mufteja, jotka ovat pitäneet sitä kiellettynä, ja heidän kantansa edustaa myös islamia.

Shafi'lainen koulukunta (mm. Somalia ja Etiopia) pitää tyttöjen ympärileikkausta pakollisena, mikä tarkoittaa, että sen laiminlyömisestä seuraa rangaistus. Kyse on leikkauksesta, johon kuuluu klitoriksen poistaminen (arab. bazr). [36] Šariakäsikirjassa Reliance of the Traveller tosin esiintyy tieto, että koulukunta vaatii vain klitoriksen hupun (arab. bizr) poistamista. [37] Anne-Sofie Roaldin mukaan kyseessä on käännösvirhe.[36]

Suositeltavana eli ansiota tuottavana tekona tyttöjen ympärileikkausta pitävät malakilainen[38] [36] , hanbalilainen[37] [36] ja shiialainen koulukunta.[39][38] [36] Viides eli hanafilainen koulukunta jakautuu mielipiteissä. Ympärileikkaus on hanafilaisen muftin mukaan joko suositeltavaa[40] tai pelkästään luvallista eli islamin kannalta neutraali asia.[41][36] Hanafi on islamin suurin lakikoulukunta, jota seurataan muun muassa Turkissa ja Keski-Aasiassa.

Koraanissa miesten tai naisten ympärileikkausta ei mainita. Šaria -lakiin määräys on tullut Muhammedin elämästä kertovien hadithien kautta. Esimerkiksi hanbalistisen fiqh-koulukunnan perustajan Ahmad ibn Hanbalin kokoelma Ahmad Ibn Hanbal (5:75) toteaa, että ympärileikkaus on miehille välttämätöntä mutta naisille kunniallista (eli suositeltavaa). Naisten ympärileikkausta koskevia haditheja on myös muissa tärkeissä kokoelmissa, kuten Sunan Abu Dawud (41:5251), Sahih Muslim (3:684) ja Al-Muwatta (2:19:71).[35]

Elävää islamia edustavat uskonoppineiden islamilaisten muftien antamat kirjalliset lausunnot eli fatwat. Jaakko Hämeen-Anttila toteaa, että fatwat ovat yksittäisen oppineen islamilaisiin lähteisiin perustuva lainopillinen mielipide, jota ei voi kumota. On kuitenkin mahdollista antaa toisia fatwoja, jotka ovat ristiriidassa entisten kanssa. Tällöin ne kaikki ovat voimassa ja ilmaisevat islamin vaihtelevaa käsitystä kyseisestä asiasta.[42] Fatwat eivät liioin ajan kuluessa menetä totuusarvoaan, mutta on luonnollista, että muslimit seuraavat oman moskeijansa oppineiden uusimpia neuvoja. Islamin kantaa tyttöjen ympärileikkaukseen ei siten voi ilmaista vain sanoilla kyllä tai ei, vaan se ilmenee jopa satojentuhansien uskonoppineiden mielipiteissä.

Egyptin fatwa-komitean kokoelmissa on kolme naisten ympärileikkausta koskevaa fatwaa.[43] Ensimmäinen (28.5.1949) toteaa, että naisten ympärileikkaus ei ole pakollista. Toinen fatwa (23.6.1951) ei hyväksy siitä luopumista, ja kolmas (29.1.1981) pitää sitä pakollisena. Pakollisuutta korostavan fatwan antoi sunni-islamin arvostetuimman uskonnollisen korkeakoulun eli Al-Azharin yliopiston suurimaami ja Egyptin suurmufti Muhammad Sayyid Tantawy. Suurimaamia pidetään epävirallisesti ylimpänä uskonnon tulkkina sunni-islamin piirissä.[43] Kokonaisuudessaan fatwat ilmaisevat, että naisten ympärileikkaus on suositeltavaa tai pakollista.

Vuonna 2005 Kairon Al Azhar-yliopiston professori Ahmend Talib, joka oli Sharia-tiedekunnan dekaani, sanoi, että "Kaikki naisten ympärileikkauksen muodot ovat pahoinpitelyä ja rikoksia eivätkä kuulu islamiin." Lausunto ei kuitenkaan ollut fatwa, vaan esitettiin afrikkalaisessa alueellisessa konferenssissa, jossa aiheena oli islam ja perheen hyvinvointi.[44] Talib kertoi myös, että Saudi-Arabiassa, joka on vahvasti islamilainen maa, ei ole yhtään ympärileikattua naista. Vuonna 2012 tehty tutkimus osoitti silti, että tapa on käytössä myös Saudi-Arabiassa, vaikka viralliset tilastot puuttuvat. Ympärileikatuilla saudinaisilla tyyppiä III oleva radikaali ympärileikkaus oli yleisempi kuin lievemmät tyypit I tai II.[45]

Qatarin Wakfin ja uskonnollisten asioiden ministeriön hallinnoima islam.web on yksi maailman suosituimmista islamilaisista sivustoista. Se sisältää useita myös 2000-luvulla annettuja fatwoja naisten ympärileikkauksesta.[46]

Lapsiavioliitot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muhammedin kerrotaan avioituneen yli 50-vuotiaana vain 6-vuotiaan Aishan kanssa tämän isän, Abu Bakrin, suostumuksella. Profeetta oli sukupuoliyhteydessä Aishan kanssa tämän ollessa yhdeksän vuotta.[47] Profeetan esimerkkiä käytetään oikeuttamaan eräissä islamilaisissa maissa käytössä olevia lapsiavioliittoja.

Sulkeminen kotiin ja peittävä pukeutuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Burka on käytössä Afganistanissa.

Al-Tirmidhin kirjaaman hadithin mukaan profeetta sanoi: "Nainen on pidettävä piilossa, sillä kun hän menee ulos, paholainen katsoo häntä." [48] Hadithit sisältävät huivin käyttöä koskevia ohjeita, ja niissä pään ja kaulan ja mahdollisesti myös kasvot peittävä huivi katsotaan Koraanin määräämäksi (33:59).

Orjuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskiaikainen šariakäsikirja Umdat al-Salik kertoo Muhammedin antamista ohjeista orjuuden suhteen. Kirjan mukaan ”valloitetun maan naiset ja lapset ovat saalista ja orjia”. Kaikki kuuluu ensin imaamille, ja kun hän on ottanut oman viidenneksen osuutensa, loput annetaan niille sotilaille, jotka ovat osallistuneet sotaan (k32.1) Jos isä ja äiti on otettu orjiksi, myös kaikki lapset ovat orjia, sillä orjuus periytyy. Orjat ja orjattaret ovat heidän isäntänsä omaisuutta ja hän voi kohdella heitä haluamallaan tavalla. Orjan tyytyväisyydellä ei ole väliä (k32.2). Joka omistaa orjattaren voi käyttää häntä mielensä mukaan seksuaaliseen nautintoon. Orjattaren seksuaalinen tyydyttyminen ei ole tärkeää. Isäntä saa myös lainata orjatartaan toiselle miehelle seksuaalista kanssakäymistä varten ilman orjattaren suostumusta (k32.3).[49]

Muhammedin jäähyväissaarna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamilaisen perimätiedon mukaan Muhammed piti maaliskuun 6. päivänä vuonna 632 eli kolme kuukautta ennen kuolemaansa kuuluisan puheensa Arafatin vuorella lähellä Mekkaa. Saarna on rinnastettu Jeesuksen vuorisaarnaan, koska se oli eräänlainen profeetan opetusten kiteytys. Vuonna 2015 julkaistun peruskoulun islamin oppikirjan mukaan

"Profeetta muistutti naisten oikeuksista ja siitä, miten naiset ja miehet olivat kaikki tasa-arvoisia. Profeetta muistutti miehiä heidän velvollisuudestaan kohdella vaimoaan hyvin ja ystävällisesti, sillä he olivat toistensa kumppaneita ja tukijoita... Profeetta julisti Allahin luoneen kaikki ihmiset tasavertaisiksi riippumatta ihonväristä, sosiaalisesta asemasta tai uskosta... Moni katsoo tämän jäähyväissaarnan olleen ensimmäinen ihmisoikeuksien julistus." [50]

Ibn HIsham on ensimmäinen historiallinen lähde, joka kertoo Muhammedin puheesta. Hänen kirjoituksensa on 800-luvun alusta eli kirjoitettu noin 200 vuotta puheen jälkeen. Hishamin mukaan Muhammed puhui seuraavasti:

Teidän oikeutenne on, että vaimonne eivät anna kenenkään, jota te inhoatte, astua vuoteeseenne, ja etteivät he tee selkeää säädyttömyyttä. Jos he näin tekevät, Jumala on antanut teille luvan välttää heitä vuoteessa ja lyödä heitä, mutta ei liian kovasti. Jos he pidättäytyvät näistä asioista, heillä on oikeus saada kohtuullinen elatus ja vaatetus. Neuvokaa naisia lempeästi. He ovat teidän vankejanne, eikä heillä ole valtaa omien asioittensa suhteen, mutta te olette ottaneet heidät Jumalan teille uskomaksi velvoitteeksi, ja teillä on oikeus nauttia heistä sukupuolisesti Jumalan sanojen mukaan.”

Islamin ehkä kuuluisin oppinut, 900-luvun alussa eli 300 vuotta myöhemmin kirjoittanut al-Tabari selostaa jäähyväispuheen naisia koskevan kohdan tarkasti samoin kuin kuin Ibn Hisham. Tabarilla katsotaan olleen Hishamin tavoin käytössään 700-luvulta peräisin oleva, nyt jo kadonnut Ibn Ishaqin käsikirjoitus. Ainoa poikkeus on, että Tabari ei verrannut naisia orjiin vaan kotieläimiin ('awānin). [51]

Oppikirjan esittämää versiota puheesta ei löydy liioin 800-luvun hadith-kokoelmista, joten se saattaa olla vasta 2000-luvulla muistiin merkittyä tietoa. Jäähyväissaarnan osalta hadith-kokoelmat mainitsevat vain kaksi vaimoja koskevaa asiaa: he eivät saa taloudessa ottaa käyttöönsä mitään ilman aviomiehen lupaa, ruoka mukaan lukien, eivätkä he saa poistua kotoa ilman aviomiehen lupaa.[52]

Arviointia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naisia kohtaan osoitetaan islamin pyhissä kirjoituksissa myös arvonantoa. Muhammedin vaimoja Khadijaa ja Aišaa käsitellään asiantuntevina, hyveellisinä, älykkäinä ja omista asioistaan päättävinä. Muhammedin ruokakuntaa kuvataan – moniavioisuuden puitteissa – ihanteelliseksi perhe-elämäksi, jossa hän suhtautui naisiin myötämielisesti ja avokätisesti.

Vapaamielistä suuntaa edustavat muslimit katsovat monien hadithien olevan vastoin Koraanin ydinsanomaa, joka on vaatimus keskinäisestä rakkaudesta ja ymmärryksestä avioliitossa.[53] Vapaamielisten tulkintojen ongelma on, että islamin tulkitseminen ei ole jokamiehen oikeus vaan kuuluu uskonoppineille mufteille, jotka tarvittaessa antavat asiaa koskevan lausunnon eli fatwan. On täysin mahdollista, että vapaamielinen mufti antaa vapaamielisen fatwan, joka poikkeaa muftien enemmistön näkemyksistä. Tällöin se on yksi islamilainen käsitys muitten joukossa. Ristiriitaiset mielipiteet uskonnon yksityiskohdista kuuluvat islamin monimuotoisuuteen.

Heimoperinteet vai islam?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monissa islamilaisissa maissa, varsinkin syrjäseuduilla, harjoitetaan rinnakkain kolmea oikeudellista näkökantaa: maallista lakia, islamin lakia ja perinteisiä heimotapoja. [19] Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan eräissä tavoissa ei ole kysymys šariasta vaan heimoperinteistä, jotka voivat olla hyvin vanhakantaisia esimerkiksi Afganistanissa tai Saudi-Arabiassa.[54]

Sukuelinten silpominen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan naisten ympärileikkaus tunnetaan lähinnä vain mustan Afrikan, Sudanin ja Egyptin muslimien parissa, mutta myös samana alueen muiden uskontojen piirissä. Sen sijaan sitä esiintyy korkeintaan rajoitetusti islaminuskoisilla Aasian -puolisilla alueilla tai Pohjois-Afrikassa. Niinpä se ei ole islamin vaatima tapa vaan vanha heimoperinne. [54] Tyttöjen ympärileikkaus on silti yleistä nimenomaan muslimivaltioissa ja näyttää levinneen islamin mukana. Sitä puolustavat islamilaiset oppineet oikeuttavat käytännön ortodoksiseen hadith-kirjallisuuteen vedoten, ja naisten ympärileikkausta pidetään suositeltavana, vaikka Koraanissa sitä ei vaadita kuten ei miesten ympärileikkaustakaan. Esimerkiksi hanbalistisen fiqh-koulukunnan perustajan Ahmad ibn Hanbalin kokoelma Ahmad Ibn Hanbal (5:75) toteaa, että ympärileikkaus on miehille välttämätöntä mutta naisille kunniallista. Naisten ympärileikkausta koskevia haditheja on muissakin tärkeissä kokoelmissa, kuten Sunan Abu Dawood (41:5251), Sahih Muslim (3:684) ja Al-Muwatta (2:19:71). Kaikki sunnilaisen islamin neljä lainopillista koulukuntaa ovat pitäneet sitä vähintään luvallisena, ja shafi'laisessa koulukunnassa klitotriksen poistaminen on pakollista (mm. Somalia ja Etiopia).[55]

Naisten ympärileikkausta esiintyy Afrikan maista muun muassa Somaliassa (98%), Guineassa (96%), Egyptissä (91%), Sudanissa (88%), Eritreassa (89%), Malissa (89%)[56] ja Etiopiassa (74%).[57] Tyttöjen ympärileikkausta esiintyy Afrikan ulkopuolella useimmissa muslimimaissa, kuten Oman 90%,[58] Jemen 23% ja Irakin Kurdistan 8%. Se on käytössä myös Saudi Arabiassa, Bahrainissa, Qatarissa, Syyriassa, Afganistassa, Pakistanissa, Kuwaitissa ja Palestiinassa. Aasiassa tyttöjen ympärileikkausta esiintyy lähinnä niissä maissa, joissa on muslimienemmistö. Tapa on levinnyt Aasiaan islamin myötä. Afrikassa ympärileikkausta esiintyy myös sellaisten heimojen keskuudessa, jotka eivät ole muslimeja. Useimmat tällaisista ryhmistä ovat kuitenkin läheisessä kosketuksessa muslimiväestöjen kanssa, kuten Egyptin koptit ja eräät etiopialaiset heimot. Tapa on siirtynyt muslimien mukana myös Eurooppaan. Ruotsissa on havaittu, että 47 % Iranista, Irakista ja Kurdistanista tulleista tytöistä on leikattuja.[59]

Kunniaväkivalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toinen heimotapa on niin sanottu kunniaväkivalta johon voivat kuulua myös kunniamurhat. Tavan katsotaan useissa heimokulttuureissa puhdistavan miehen ja suvun kunnian. Sosiaaliantropologi Philip Carl Salzman katsoo kunniaväkivallan kuuluvan klaanikulttuuriin. Paimentolaiselämässä valtiovalta on kaukana ja sosiaalisten normien noudattamista valvoivat sen takia perheet ja suvut itse. Perheenjäsenen syyllistyminen normien rikkomiseen katsottiin koko perheen tai suvun häpeäksi. Perhettä tai sukua painostettiin siten puuttumaan asiaan. [60]

Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan kunniamurha on islamin lain silmissä yksiselitteisesti rikos, sillä islamin laki kieltää murhaamisen ylipäänsä ja erityisen jyrkästi toisen muslimin murhaamisen.[61] Islamilaisessa laissa ei olekaan kunniamurhan käsitettä. Kunniaväkivaltaa ja kunniamurhaa vastaava ilmiö on kuitenkin niin sanottu hyvään kehottamisen ja pahan kieltämisen periaate (Koraani 3:104), jonka on tulkittu oikeuttavan äärimmäisessä tapauksessa myös murhan. [62]

Hyvään kehottaminen ja pahan kieltäminen tarkoittaa islamissa jokamiehen oikeutta puuttua toisten tekemisiin, jos šarian sääntöjä rikotaan. Michael Cookin mukaan periaate velvoittaa lähinnä aikuisia tai aikuisuuden kynnyksellä olevia vapaita muslimimiehiä, mutta periaatteessa se velvoittaa jokaista muslimia.[63] Orientalisti Patricia Crone on todennut, että "islamilainen laki velvoittaa noudattajiaan puuttumaan tilanteeseen, jos he näkivät muiden uskovien olevan mukana syntisessä toiminnassa ja suostuttelemaan tai jopa pakottamaan heidät lopettamaan."[64] Ayaan Hirsi Ali katsoo, että juuri tämä on islamilainen perustelu perheissä harjoitettavalle kunniaväkivallalle, silloin kun erimielisyyksien aiheena ovat šariaa koskevat asiat.[65]

Michael Cook on julkaissut periaatteesta laajan tutkimuksen vuonna 2001. Hänen mukaansa periaate esiintyy Koraanin jälkeen myös hadith -kirjallisuudessa, kunnes al-Ghazali 1000-luvulla antoi sille klassisen muotoilun.[66] Al-Ghazali loi 1000-luvulla väliintulolle askelmat. Hänen kirjoituksensa löytyy šaria-lakikirjan Reliance of the Traveller liitteestä Q. Ghazali kertoo, että periaatteen mukaisessa väliintulossa on kahdeksan tasoa. Ensimmäinen on rikkomuksen luotettava todistaminen, viides aste on jo käsiksi käyminen esimerkiksi rikkomalla luvattomat musiikki-instrumentit, seitsemäs aste on lyöminen ja potkiminen, ja kahdeksas aste aseiden käyttö, mikä merkitsee synnintekijän tappamista.[67] Šariakäsikirjan tulkinnan mukaan isä tai äiti saa tappaa lapsensa tai lapsenlapsensa ilman, että siitä seuraa rangaistus.[68] Kyseessä on kuitenkin vain Jumalan lain tulkinta (fiqh), ja asiasta voi löytyä muitakin tulkintoja.

Sosiaaliset suhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Étienne Dinetin maalaus Femmes traversant le lit asséché de l'oued Bou-Saâda 1800-luvulta.

Useimmat islamilaiset maat eivät ole hyvinvointivaltioita, joissa tarjolla olisi laaja sosiaaliturva. Tämä vaikuttaa perherakenteeseen tavoilla, jotka ovat pikemminkin yhteydessä heimoperinteisiin ja köyhyyteen kuin itse uskontoon.

Useimmissa alhaisen tulotason maissa, olipa islamilainen tai ei, perhe sisältää vanhempien ja lasten lisäksi isovanhemmat, vanhempien sisarukset ja serkut. Perhe on köyhissä maissa sosiaalinen ja taloudellinen turvaverkko, jossa yhteistyötä ja jaettua vastuuta pidetään itsestään selvänä. Yksinelävät miehet ja naiset ovat harvinaisia. Myös eronneet ja lesket palaavat usein perheensä pariin.[69] Köyhissä maissa lasten saaminen on tärkeää. Heimoperinteiden mukaisesti pojat jatkavat isän sukulinjaa, ja tytöt tulevat avuksi kotitöihin. Aikuisikäiseksi kasvettuaan lapset elättävät vanhuksensa.[70]

Avioliitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteinen islamilainen avioliitto, nikah, on kahden suvun välinen sopimus. Se on myös miehen ja naisen välinen sopimus. Musliminainen voi mennä naimisiin ainoastaan muslimimiehen kanssa.[71] Muslimimies voi mennä naimisiin myös juutalaisen tai kristityn kanssa, mutta ei ateistin tai muun monijumalaisen.[72]

IQRA-islamyhdistyksen suomen kielellä julkaiseman avioliitto-oppaan mukaan aviollisen elämän säännöt ovat islamissa "selkeät ja sopusoinnussa oikeamielisen ihmisluonnon kanssa". [72] Mies on naisen johtaja, jolla on "auktoriteetti hänen ylitsensä ja se henkilö, joka korjaa häntä, jos hän kallistuu pois siitä, mikä on oikein". [72] Islamin uskonoppineet ovat yksimielisiä siitä, että aviomiesten on pakollista elättää vaimojaan sillä ehdolla, että nämä ovat miehensä saatavilla eivätkä kapinoi.[72] Elatusvelvollisuus perustuu siihen, että naisen tulee olla miehensä saatavilla, eikä hänellä ole oikeutta lähteä aviokodistaan ilman miehen lupaa. Vaimon tulee totella miestään kaikessa, mikä on islamin lakien mukaan sallittua.

Miehen on kohdeltava vaimojaan tasapuolisesti mitä tulee miehen kanssa vietettyy aikaan ja elatukseen. Jos uusi vaimo on neitsyt, tulee miehen pysyä hänen kanssaan seitsemän vuorokautta häistä. Jos vaimo ei ole neitsyt aika on kolme vuorokautta.[72] Miehen tulee kohdella vaimoaan ystävällisesti.

Vaimon tulee palvella miestään ja kohdella häntä hyvin. Vaimo ei saa ottaa vastaan vieraita kotiin ilman miehen lupaa eikä poistua kotoa ilman miehensä lupaa. Ulkoinen kaunistautuminen kuuluu vain miehelle. Vaimon tulee osoittaa kiitollisuutta miehelleen velvollisuuksien täyttämisestä. Jos vaimo kokee, että hänen oikeutensa ovat puutteellisia, hänen tulee kääntyä ensisijaisesti itseensä ja miettiä, ovatko omat velvollisuudet suoritettu ihanteellisesti ja missä kohtaa niitä voisi vielä parantaa.[72]

Lasten kasvatus ja kodinhoito ovat vaimon vastuulla. Nykyaikana perinteiset sukupuoliroolit ovat muuttuneet ja yhä useampi nainen käy töissä kodin ulkopuolella.[73]

PEW-tutkimuskeskuksen kyselyn mukaan islamilaisissa maissa noin 90% muslimeista katsoi, että vaimon tulee totella miestään. Balkanilla ja Itä-Euroopassa luku oli kaikkein alin, vain 43 %.[18]

Tutustuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muslimien avioliitot ovat perinteisesti olleet suurelta osin järjestettyjä liittoja[74], mikä ei suinkaan tarkoita pakkoavioliittoa. Suhteeseen ei saa pakottaa, vaan siihen vaaditaan molempien puolisoiden suostumus.[75] Näin on silloin, kun nainen on neitsyt. Muussa tapauksessa häntä on ainakin kuultava. Hadithin mukaan "neitsyttä ei tule antaa avioliittoon ilman hänen suostumustaan." [76]

Jotkut avioliitot solmitaan lyhyen tapaamisen jälkeen tai ilman tapaamista, mutta saattavat silti olla menestyviä.[77] Naisen on saatava suostumus liittoon holhoojaltaan, joka on hänen isänsä, veljensä tai muu miespuolinen sukulainen, joka on muslimi. Jumalan lähettilään kerrotaan sanoneen: "Ei ole avioliittoa ilman walia (laillista holhoojaa)". [78] Avioliittoa harkitsevien tapaaminen toteutuu muiden läsnäollessa.

Profeetta on kehottanut seuralaisiaan katsomaan naista ennen avioitumispäätöksen tekemistä. Profeetta on myös itse katsonut tarkkaan häntä kosimaan tullutta naista. Tämä katse voi olla toistuva, eikä siihen tarvita naisen holhoojan lupaa.[79] Abu Hanifan mukaan kasvojen ja käsien lisäksi myös naisen jalkojen katsominen on sallittua.[79] Näissä tutustumismuodoissa on kuitenkin oltava tarkkana siitä, etteivät ne riistäydy käsistä ja muutu sisällöltään romanttisiksi.[79]

Useimmissa muslimimaissa kirjattu alhaisin sallittu naimisiinmenoikä vaihtelee 16 ja 21 vuoden välillä. Avioliiton solmimisikä on noussut islamilaisissa maissa. Syitä tähän ovat asuntopula, elintason nousu, sulhasten perheiden morsiusrahat sekä kouluttautuminen.[80] Perinteisen näkemyksen tytön tulisi olla neitsyt. Nykyisin tehdään myös gynekologisia leikkauksia ”neitsyyden palauttamiseksi”.[80]

Avioliittosopimus ja häät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naisella on oikeus myötäjäisiin (mahr), jotka aviomies antaa avioliittosopimuksen tekohetkellä tai kun avioliitto on pantu täytäntöön. Se voi sisältää esimerkiksi rahaa tai myös aineettomia hyödykkeitä, kuten tiedon opettamista.[81] Naisella on oikeus kieltäytyä seksuaalisesta kanssakäymisestä kunnes mahr on maksettu.

Hääjuhlan järjestäminen on islamissa sunna eli suositeltavaa. Al-Bukahrin ja Muslimin hadithien mukaan profeetta sanoi: "Pidä hääjuhlat vaikka tarjoamalla yksi lammas".[82] Hääjuhla ei oikeuta miehiä ja naisia seurustelemaan keskenään tai kuuntelemaan kielletyksi luokiteltavaa musiikkia tai tanssimaan. Suositeltavaa onkin, että miesten ja naisten juhlat järjestetään erikseen.[83]

Islamilaisen avioliiton monimuotoisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamin toinen pääsuuntaus eli muun muassa Iranissa vallitseva kaksitoistašiialaisuus tunnustaa väliaikaisen avioliitoliiton (mut'a). Se on voimassa etukäteen sovitun ajan, esimerkiksi vain yhden tunnin, ja sisältää naiselle annettavan lahjan. Mut‘a-avioliittoa on pidetty uskonnon hyväksymänä prostituutiona.[84][85] Sunnit eivät sitä hyväksy.[86]

Sunnit saattavat solmia niin kutsutun nikah urfi -liiton. Se on epävirallinen liitto ilman vanhempien ja lain hyväksyntää, mutta siihen vaaditaan uskonnollinen virkamies ja kaksi todistajaa. Nämä epäviralliset liitot ovat suosittuja kaupungeissa varsinaisten avioliittojen korkeiden kustannusten takia.[87]

Islam hyväksyy moniavioisuuden. Miehellä saa Koraanin mukaan olla enintään neljä vaimoa. Melkein kaikissa islamilaisissa maissa moniavioisuutta on silti rajoitettu lailla. Se on kokonaan kielletty Tunisiassa ja Turkissa ja tehty käytännössä mahdottomaksi Marokossa. Moniavioisuus on käymässä harvinaisemmaksi.[87]

Aviorikos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Avionrikkojan kivittäminen. Abu'l-Hasan Ghaffarin maalaus 1850-luvun Iranista

Aviorikoksen osalta klassinen šariakäsikirja määrää naimisissa olevalle muslimille kivityskuoleman, mikä on ollut ainakin sunnalaisten pääkoulukuntien yksimielinen näkemys.[88] Naimisissa olevan avionrikkojan tappajaa ei rangaista.[89] Jos avionrikkoja on lapsi, joka ei ole vielä tullut puberteettiin, rangaistuksena on sata ruoskaniskua. [88] Koraanin ohjeet ovat astetta lievempiä: vaimo tulee teljetä taloonsa, kunnes kuolema hänet korjaa (4:15)[90] tai avionrikkojalle tulee antaa sata ruoskaniskua (24:2).[91] Naisorjaa on rikoksesta ruoskittava.[92]

Kuuluisa filosofi Averroȅs oli Córdobassa šariatuomari eli qadi. Hän kirjoitti, että naimaton nainen, joka syyllistyi aviorikokseen, tuli kivittää kuoliaaksi kaivamatta kuoppaa. Se tarkoitti, että väkijoukko sai ajaa häntä takaa, kunnes tuomittu tuupertui kivisateeseen.[93]

Näitä šariaan sisältyviä rangaistuksia ei muslimimaissa nykyään normaalisti seurata lainsäädännössä. Sen sijaan niiden muslimien keskuudessa, jotka kannattavat šarian käyttöönottoa, myös kivitystuomio on suosittua. PEW-tutkimuskeskuksen kyselyn nojalla sitä kannatti tällaisista henkilöistä 25 % Albaniassa, 29 % Turkissa ja 89 % Pakistanissa.[94]

Avioero[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamissa avioeroa pyritään viimeiseen saakka välttämään. Sinänsä sallituista teoista avioero on se, "jota Jumala eniten inhoaa".[95][96] Mies eroaa vaimostaan lausumalla yksinkertaisesti, että ottaa eron. [97]Tämä yksipuolinen erojulistus, talaq, on vain miehen käytössä. Naisten kohdalla asia on monimutkaisempi, sillä nainen voi erota miehestään vain tämän luvalla. Jumalan profeetta sanoi: “Nainen, joka pyytää mieheltään avioeroa ilman pakottavaa syytä, ei tule tuntemaan Paratiisin tuoksua." [98] Koraanin ohjeen mukaan miehen tulee ensin varoittaa vaimoa, sitten välttää häntä vuoteessa ja viimeisenä keinona lyödä häntä. Kaikki muftit eivät enää suosittele viimeksi mainittua keinoa, [99] mutta on toisia, jotka hyväksyvät sen.[100]

Monikulttuurisissa perheissä asia on selvempi. Jos naimisissa oleva nainen kääntyy islamiin, eikä mies ole muslimi, sukupuolielämän tulee lakata välittömästi, ja naisen on haettava eroa.[101]

Avioerot ovat länsimaiden tapaan yleistyneet myös muslimien keskuudessa. Jos sovittelu ei auta, niin ero on mahdollinen. Silloin suositellaan, että eronnut pari solmisi myöhemmin uudet avioliitot. Islamilaisissa maissa on käytössä erilaisia avioerotyyppejä. Nainen voi hakea eroa tuomioistuimesta, mikäli esimerkiksi mies on väkivaltainen, taloudellisesti kyvytön huolehtimaan perheestä tai impotentti. Islamilainen laki tuntee myös avioerotyypin khul, jossa nainen voi saada eron maksamalla takaisin morsiusmaksut kokonaan tai osittain. Lasten huoltajuus määritellään tuomioistuimessa, mutta yleinen käytäntö on, että pienet lapset jäävät äidin ja isommat lapset isän huoltajuuteen.[71]

PEW-tutkimuskeskuksen vuonna 2013 tekemän kansainvälisen kyselyn mukaan islamilaisissa maissa muslimien mielipiteet naisten oikeudesta hakea avioeroa vaihtelivat voimakkaasti. Pienintä sen kannatus oli Lähi-Idässä, Pohjois-Afrikassa ja Kaakkois-Aasiassa (32 %) ja suurinta Balkanilla (86 %).[18]

Lapset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muslimityttöjä Kashmirin Ladakhissa.

Korkea syntyvyys on monissa muslimimaissa merkittävä sosiaalinen ongelma. Muslimioppineet suhtautuvat ehkäisyyn yleensä sallivasti, sillä jo profeetta Muhammadin kerrotaan hyväksyneen raskauden ehkäisyn. Monet oppineet ovat tulkinneet asian siten, että tämä ulottuu myös moderneihin ehkäisykeinoihin vaikka joidenkin näkemyksien mukaan hormonaaliset ehkäisykeinot eivät ole luvallisia. Väestökasvun hillitsemiseksi on kampanjoitu monissa maissa, mutta tulokset ovat olleet vaihtelevia.[102] Tietyin ehdoin myös abortti on sallittu. Sosiaalisin syin se on sallittu Turkissa, Tunisiassa ja Bahrainissa. Muissa maissa abortti on sallittu ainoastaan mikäli äidin terveys on vaarassa.[103]

Naisen tullessa raskaaksi hän saa koko yhteisön huolenpidon. Muut suvun naiset auttavat kotitöissä ja raskaiden tavaroiden kantamisessa. Synnytyksissä avustaa usein kätilö. Perinteiden mukaisesti muslimiäidit imettävät yleensä pitkään tai jos se ei onnistu, niin myös teolliset äidinmaitokorvikkeet ovat sallittuja.[104] Aviottomat lapset ovat perinteisesti olleet häpeällisiä, mutta viime vuosina edistyneemmät islamilaiset maat ovat kehittäneet lainsäädäntöä.[105]

Koulutus ja tiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joidenkin lähteiden mukaan koulutuksessa ja tieteessä islam on ollut tasa-arvoinen jo varhain. Eurooppalaiset miehet kävivät opiskelemassa matematiikkaa oppineen musliminaisen Fatima al-Fihrin vuonna 859 perustamassa Al-Karaouinen yliopistossa. Islamilaisen historioitsijan Ibn Khaldunin (k. 1406) mukaan Fatima ei kuitenkaan olisi perustanut yliopistoa vaan moskeijan.[106]

Tyttöjen koulunkäynniin osalta suurimmat ongelmat esiintyvät nykyään islamilaisissa maissa, joissa tyttöjen koulunkäynti voi yhä olla vähäistä ja harvinaisempaa kuin poikien.[107][108]

Rituaalit ja tabut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puhtaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uskonnollisia velvollisuuksia suorittaessaan henkilön tulisi olla puhdas. Tämän johdosta naiset eivät rukoile, paastoa tai käy moskeijassa kuukautisten tai lapsivuodeajan aikana. Naisen tulisi pestä koko vartalo aina yhdynnän, kuukautisten tai synnytyksen jälkeen. Muutoin riittää pieni puhdistuminen. Yleensä kuukautiset ovat tabu, ja niiden alkaminen saattaa olla järkytys nuorelle tytölle.[109]

Seksuaalisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seksuaalisuutta pidetään positiivisena viettinä, ja siihen osallistuvien osapuolten tulisi olla keskenään naimisissa. Islamilaisissa maissa suositaan varhaista avioliittoa, sillä sen ajatellaan varmistavan tyttöjen neitsyyden. Sen sijaan homoseksuaaliset, esiaviolliset ja avioliiton ulkopuoliset suhteet ovat kiellettyjä. Suhtautuminen masturbaatioon vaihtelee.[110]

Kotitöiden, töiden tai lapsen aiheuttama väsymys ei ole riittävä tekosyy puolison seksuaalisten tarpeiden laiminlyömiseen. Miehen tulee jakaa aikansa tasaisesti vaimojensa välillä lukuunottamatta häiden jälkeistä viikkoa. [72]

Pukeutuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Indonesialaisia naisia joista vasemmalla seisova on pukeutunut valkoiseen hijabiin.

Perinteisen näkemyksen mukaan naisten tulisi suojata itsensä niin sanotun hijab-käsitteen mukaisesti. Se ei tarkoita ainoastaan peittävää pukeutumista vaan myös käyttäytymiskoodia. Tämä tarkoittaa hillittyä pukeutumista, puhetta, meikkaamista ja vastakkaisen sukupuolen kättelemisen välttämistä. Myös miehen tulee pukeutua hillitysti. Koraani ei määritä tarkasti pukeutumiskoodia vaan se on määritetty myöhemmissä hadith-teksteissä.[111] Lähimmäksi Koraani viittaa asiassa Valon suurassa sekä Ryhmien suurassa:

»Ja käske uskovien naisten pitää katseensa kurissa ja varjella siveyttään, olla näyttämättä muita sulojaan kuin niitä, jotka tavallisestikin ovat näkyvissä, ja peittää kaulansa hunnulla.(...)»
(Koraani 24:31, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

»Profeetta, sano puolisoillesi, tyttärillesi ja uskovien vaimoille, että he panisivat vaatteen päänsä yli. Tämä on parasta, jotta heidät tunnettaisiin siveiksi eikä heitä häirittäisi. (...)»
(Koraani 33:59, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

Pukeutumiseen on alettu kiinnittämään huomiota yhä enemmän viime vuosikymmeninä. Yhtenä syynä on katsottu olevan Saudi-Arabiasta lähtöisin olevan konservatiivisen wahhabilaisuuden leviäminen. Monille muslimeille hiusten peittäminen merkitsee tapaa tuoda julki oma vakaumuksensa. Toisten muslimien, kuten Suomen tataarien mukaan riittää, että pukeutuu säädyllisesti yhteiskunnan yleisten normien mukaan.[111]

Mikäli halutaan pukeutua säädyllisesti, niin yleensä käytetään vain hiukset peittävää huivia. Joissakin kulttuureissa mennään pidemmälle ja halutaan peittää kaula ja hartiat hijabilla. Mikäli halutaan peittää vielä kasvot käytetään niqabia. Pitkää huntua nimitetään yleensä jilbabiksi, jota voidaan käyttää yhdessä niqabin kanssa. Kaikkein äärimmäisin pukeutumisasu on koko vartalon peittävää kaapu burka, jota kuitenkin käyttää vain pieni osa maailman musliminaisista.[111]

PEW-tutkimuskeskuksen vuonna 2013 tekemän kansainvälisen kyselyn mukaan huomattava osa muslimeista eri islamilaisissa maissa kannattaa naisen oikeutta valita käyttääkö tämä huivia vai ei. Laajinta itsemääräämisen kannatus oli Itä-Euroopan maissa (88 %) ja vähäisintä tutkittujen maiden joukossa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa (40 %). Suhteellisen vähäistä itsemääräämisoikeuden kannatus oli myös Pohjois-Afrikassa, Lähi-idässä ja Etelä Aasiassa (53-56 %). [18]

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Politiikka ja johtajuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koraani ei kiellä naisten osallistumista politiikkaan tai uskonnolliseen toimintaan. Sen sijaan yleisesti autenttisiksi tunnustetuista hadith-teksteistä löytyy yksi Sahih al-Bukharin (5:59:709) maininta siitä, että nainen ei voi menestyä johtajana. Islamilaisen kulttuuripiirin historia tuntee joitakin naisjohtajia, joista tunnetuimpia ovat 1500-luvun intialainen kuningatar Mumtaz Mahal, 1900-luvun Pakistanin pääministeri Benazir Bhutto sekä 2000-luvun Bangladeshin pääministeri Begum Khaleda Zia. Uskonnollisiin virkoihin naisia ei juuri valita. Tästä poikkeuksena ovat entisen Jugoslavian naisimaamit ja Malesian rukouskutsun huutajat eli naismuezzinit.[112]

Lainsäädäntö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monien islamilaisten maiden perustuslaissa mies ja nainen on määritelty tasa-arvoisiksi. Ongelmana ovat yksittäisten lait ja niiden epätasa-arvoinen soveltaminen käytäntöön.[113] On esitetty, että yksi suurimmasta syistä on monien maiden epävakaa poliittinen tilanne, esimerkiksi demokratian puute, taloudellinen epävarmuus ja uskonnollisten ääriliikkeiden nousu. Näistä huolimatta joissain muslimimaissa on tehty onnistuneita uudistuksia, kuten Turkissa, Tunisiassa ja Marokossa.[114] Samaten Iranissa naisten koulutustaso on korkea ja näkyvyys yhteiskunnassa suhteellisen hyvä verrattuna muihin Aasian maihin. Kuitenkin on huomioitava, että vertailu tapahtuu lähialueiden maihin eikä vaikkapa Pohjois-Eurooppaan.[115]

Länsimainen kuva musliminaisista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anton Hickel, Roxelane ja sulttaani, 1780.

1700-luvulta lähtien länsimaiden kuvaa muokkasi arabiasta ranskaksi käännetty Tuhannen ja yhden yön tarinat, jonka kuvaukset haaremeista loivat seksuaalisävytteisiä näkemyksiä naisten asemasta. Samalla käynnistyi erilaisten orientalishenkisten teatteriesitysten ja oopperoiden esiinmarssi. 1800-luvulla Egypti ja Algeria innostivat taidemaalareita ja runoilijoita.[116] 1900-luvun alun naisten aseman parantuminen länsimaissa sai naisliikkeet arvostelemaan myös muslimimaiden naisten asemaa.[117]

Palestiinalais -yhdysvaltalainen Edward W. Said kirjoitti vuonna 1978 runsaasti huomiota herättäneen kirjan "Orientalismi", jossa hän väitti, että jokainen eurooppalainen itämaista puhuessaan oli rasisti ja imperialisti. [118]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Akar, Sylvia & Tiilikainen, Marja: Katsaus islamilaiseen maailmaan: Naiset, perhe ja seksuaaliterveys. Toimittanut Laura Lipsanen. Väestötietosarja 20. Helsinki: Väestöliitto, 2009. ISBN 978-952-226-044-4. [h ttp://vaestoliitto-fi-bin.directo.fi/@Bin/2afb3df1631162f5fab5337c7ec836a0/1271184863/application/pdf/312998/Katsausislamilaiseenmaailmaan.pdf Teoksen verkkoversio] (PDF).
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. Helsingissä: Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8.
  • Ouakrim, Najat: Nainen ja islam. Helsinki: Naisten kulttuuriyhdistys, 1998. ISBN 951-97930-0-3.
  • Siddiqui, Mona: Kuinka Koraania luetaan. (How to read the Qur’an, 2007.) Suomentanut Petri Stenman. Helsinki: Like, 2007. ISBN 978-952-471-984-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Sarah Sheriff: Naisten oikeudet islamissa Islamopas.com. 2000–2019.
  2. Islam uskomme, s. 84. Suomen islamilainen yhdyskunta, 1993.
  3. Ayaan Hirsi Ali: Neitsythäkki : islam, nainen ja fundamentalismi. Otava, 2005.
  4. Wafa Sultan: A God Who Hates: The Courageous Woman Who Inflamed the Muslim World Speaks Out Against the Evils of Islam. , 2011.
  5. Hämeen-Anttila 2004, s. 167
  6. Siddiqui 2007, s. 100
  7. Jonathan Brown: Scripture, Legal Interpretation and Social Praxis in the Islamic Tradition: The Cases of Polygamy and Slavery. Teoksessa: Religious Minorities in Christian, Jewish and Muslim Law (5th-15th Centuries) Toim. Nora Berend ym., s. 99–113. Turnhout, 2017.
  8. Siddiqui 2007, s. 98
  9. Akar & Tiilikainen 2009, s. 7.
  10. Akar & Tiilikainen 2009, s. 10.
  11. Philip Carl Salzman: Culture and Conflict in the Middle East, s. 205. Humanity Books, 2008. (englanniksi)
  12. Akar & Tiilikainen 2009, s. 11.
  13. Antero Leitzinger: Islamin myyttejä - tarua vai totta? Teoksessa: mitä muslimit tarkoittavat? (Toim Tuomas Martikainen ja Tuula Sakaranaho), s. 172. Savukeidas, 2011.
  14. How to deal with an ill-conduct wife Fatwa No: 85402. 1.5.2003. Islamweb.net. (englanniksi)
  15. a b Hämeen-Anttila, 2004, 163
  16. Martin A. Klein: Historical Dictionary of Slavery ans Abolition. 2nd edition. s. xxiv Bowman & Littlefield. (englanniksi)
  17. Muhammed Kutub: Islam ja nainen: Osa 1 Väärinkäsityksiä Islamista Islamopas.com. 2000–2019.
  18. a b c d PEW Research Center: The World’s Muslims: Religion, Politics and Society 30.4.2013. (englanniksi)
  19. a b Hämeen-Anttila 2004, s. 165
  20. Siddiqui 2007, s. 99
  21. Siddiqui 2007, s. 106
  22. Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta, s. 255–284. Basam Books, 1999.
  23. K.–H. Ohlig & Gerd, R. Puin (toim.): Foreword. Teoksessa: The Hidden Origin of Islam (toim. K.–H. Ohlig & G-R. Puin), s. 8. Prometheus Books, 2010. (englanniksi)
  24. Siddiqui 2007, s. 107
  25. al-Tirmidhi: The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips (Engl. reference) Vol. 5, Book 44, Hadith 2951. (englanniksi)
  26. a b Sahih Bukhari 6:9:301 QuranX.com. (englanniksi)
  27. UNICEF: Female Genital Mutilation/Cutting: A global concern 2016. United Nations Children’s Fund.
  28. Islam Uskonnot Suomessa. 2007. Kirkon tutkimuskeskus ym..
  29. Akar & Tiilikainen, 2009, 2
  30. Minna Rosvall: Ympärileikattuja synnyttäjiä pelkästään Tyksissä joka viikko Yle Uutiset. 14.10.2018.
  31. Anna-Sofia Berner & Heidi Piiroinen: Klitoriksen korjausleikkaus on silvotuille naisille ”kuin näön palauttaminen sokealle”, sanoo Somalian presidentiksi pyrkivä Fadumo Dayib Helsingin Sanomat, Sunnuntai. 31.10.2016.
  32. Jaakko Hämeen-Anttila: Kulttuurien kollisio (Archive.org) Oikeuslaitospäivä. 19.3.2010. Valtakunnansyyttäjänvirasto.
  33. Jaana Hevonoja: Tyttöjen silpominen on Suomessa rikos Yle uutiset. 18.3.2019.
  34. Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik), s. 30 (c21-c2.5). amana publications, 2017.
  35. a b Rosie Duivenbode & Aasim I. Padela: The Problem of Female Genital Cutting: Bridging Secular and Islamic Bioethical Perspectives Perspectives in Biology and Medicine, Volume 62, Number 2, s. 273-300 10.1353/pbm.2019.0014. Spring 2019.
  36. a b c d e f Anne-Sofie Roald: Women in Islam: The Western Experience, s. 243. Routledge, 2001.
  37. a b Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik), s. 59. amana publications, 2017.
  38. a b Sami A. Aldeeb Abu-Sahlieh: [http://www.cirp.org/library/cultural/aldeeb1/ To Mutilate in the Name of Jehovah or Allah: Legitimization of Male and Female Circumcision] Medicine and Law, Volume 13, Number 7–8: Pages 575-622. 1994. (englanniksi)
  39. Sami A. Aldeeb Abu-Sahlieh: Muslims’ genitalia in the hands of the clergy. Religious arguments about male and female circumcision. Male and Female Circumcision, 131–171, 1999.
  40. Female circumcision (Answered according to Hanafi Fiqh by Muftionline.co.za) IslamQA. (englanniksi)
  41. Does female circumcision have its place in Islaam (Answered according to Hanafi Fiqh by Muftisays.com) IslamQA. (englanniksi)
  42. Jaakko Hämeen-Anttila: Islamin käsikirja, s. 162. Otava, 2004.
  43. a b Aldeeb Abu-Salieh, Sami A.: To Mutilate in the Name of Jehovah or Allah: Legitimization of Male and Female Circumcision. Medicine and Law, 1994, 13. vsk, nro 7–8. Artikkelin verkkoversio.
  44. Islam does not support female circumcision Ghanaweb. (englanniksi)
  45. Berg, R. C., & Denison, E. (2012). "Does Female Genital Mutilation/Cutting (FGM/C) Affect Women's Sexual Functioning? A Systematic Review of the Sexual Consequences of FGM/C". Sexuality Research and Social Policy 9: 41–56. doi:10.1007/s13178-011-0048-z. 
  46. Female circumcision Islamweb.net.
  47. al-Bukhari: Sahih al-Bukhari, Book 67, Hadith 69 sunnah.com.
  48. Patrick Sookhdeo: Understanding Islamic Theology, s. 130. Isaac Publishing, 2013. (englanniksi)
  49. Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik), s. 459 (k32.1-4). amana publications, 2017. (englanniksi)
  50. Aboulfaouz, S., Hammoud-Rouhe, M., Onniselkä, S. & Sorsa, H.: Salam - islamin polku 5-6, s. 86. Opetushallitus, 2015.
  51. Tabari: The History of al-Tabari. Volume IX. The Last Years of the Prophet., s. 113. State University of New York Press, 1990. (englanniksi)
  52. Search results Farewell sermon (The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips) sunnah.com. (englanniksi)
  53. Siddiqui 2007, s. 108
  54. a b Jaakko Hämeen-Anttila, 2004, 170
  55. Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik), s. 59, e4.3. amana publications, 2017.
  56. At least 200 million girls and women alive today living in 30 countries have undergone FGM/C Unicef. (englanniksi)
  57. Country profile: FGM in Ethiopia 2013. 28toomany.org. (englanniksi)
  58. New study in Oman shows high prevalence of FGM all over the country Woman Living Under Muslim Laws. 2014. (englanniksi)
  59. http://www.svt.se/nyheter/sverige/konsstympning-utbrett
  60. Philip Carl Salzman: Culture and Conflict in the Middle East, s. 13. Humanity Books, 2008. (englanniksi)
  61. Hämeen-Anttila 2004, s. 170–171
  62. Reliance of the Traveller, 2017, 714
  63. Michael Cook: Forbidding Wrong in Islam, s. 13. Cambridge University Press, 2003.
  64. Ayaan Hirsi Ali, 2016, 138
  65. Ayaan Hirsi Ali: Harhaoppinen. Miksi islam tarvitsee nyt uskonpuhdistusta, s. 136-152. Scanria, 2016.
  66. Michael Cook: Forbidding Wrong in Islam, s. 3-4. Cambridge University Press, 2003. (englanniksi)
  67. Reliance of the Traveller, 2017, 720–724
  68. Reliance of the Traveller, 2017, s. 584 (o1.2.4)
  69. Akar & Tiilikainen 2009, s. 14.
  70. Akar & Tiilikainen 2009, s. 15.
  71. a b Akar & Tiilikainen 2009, s. 25.
  72. a b c d e f g Islamilainen avioliitto, s. 47-56. IQRA - Islam yhdistys ry., 2013.
  73. Akar & Tiilikainen 2009, s. 18.
  74. Akar & Tiilikainen, 2009, 10
  75. Akar & Tiilikainen 2009, s. 21.
  76. Islamilainen avioliitto, 2013, 32–33
  77. Islamilainen avioliitto, 2013, 26
  78. Islamilainen avioliitto, s. 30-–31. IQRA, Islamilainen yhdistys ry., 2013.
  79. a b c Islamilainen avioliitto, 2013, 27
  80. a b Akar & Tiilikainen 2009, s. 22.
  81. Islamilainen avioliitto, 2013, 39
  82. Islamilainen avioliitto, 2013, 43
  83. Islamilainen avioliitto, 2013, 43–44
  84. Hämeen-Anttila, Islamin käsikirja, sivut 167–173
  85. Tim Stickings: Scandal of young Iraqi girls sold for sex in temporary 'pleasure marriages' that can last as little as an hour - as one Shia cleric claims it is 'no problem at all' to wed a nine-year-old MailOnline. 4.10.2019. Daily Mail.
  86. Islamilainen avioliitto, 2013, 42
  87. a b Akar & Tiilikainen 2009, s. 23.
  88. a b Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik), s. 619 (012). amana publications, 2017. (englanniksi)
  89. Umdat al-Salik, 2017, 593 (05.4)
  90. Hämeen-Anttila, 2004, 168
  91. Jaakko Hämeen-Anttila: Johdatus Koraaniin, s. 164. Gaudeamus, 2006.
  92. Ibn Majah: Sunan Ibn Majah. English reference Vol. 3, Book 20, Hadith 2566 Sunnah.com. The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips. (englanniksi)
  93. Fernandez-Morera, D.: The Myth of the Andalusian Paradise. Muslims, Christians and Jews under Islamic Rule in Medieval Spain, s. 145. ISI Books, 2016.
  94. https://www.pewforum.org/2013/04/30/the-worlds-muslims-religion-politics-society-beliefs-about-sharia/ 30.4.2013. PEW Research Center.
  95. Islam uskomme, 1993, 81
  96. Ibn Majah: Hadith. English reference: Vol. 3, Book 10, Hadith 2018 Sunnah Ibn Majah. sunnah.com. (englanniksi)
  97. Hämeen-Anttila, 2004, 164
  98. Rulings of divorce I Islamweb Ramadan. (englanniksi)
  99. His wife wants to leave him for another man Fatwa No: 350365. 14.11.2017. Islamweb.net. (englanniksi)
  100. Husband must follow steps to discipline wife in order Fatwa No: 357901. 3.1.2018. Islam web.net. (englanniksi)
  101. Islam uskomme, 1993, 82
  102. Akar & Tiilikainen 2009, s. 26.
  103. Akar & Tiilikainen 2009, s. 27.
  104. Akar & Tiilikainen 2009, s. 28.
  105. Akar & Tiilikainen 2009, s. 29.
  106. Ian D.Morris: A mosque, a muslimah and a little white lie Tidbits of wisdom on the origins of islam. 28.2.2014. (englanniksi)
  107. Girls’ education – the facts 2013. Unesco. (englanniksi)
  108. Global education monitoring report 2019: gender report: Building bridges for gender equality 2019. Unesco. (englanniksi)
  109. Akar & Tiilikainen 2009, s. 30.
  110. Akar & Tiilikainen 2009, s. 38.
  111. a b c Akar & Tiilikainen 2009, s. 41.
  112. Ouakrim 1998, s. 12.
  113. Akar & Tiilikainen 2009, s. 46.
  114. Akar & Tiilikainen 2009, s. 47.
  115. Hämeen-Anttila 2004, s. 171.
  116. Ouakrim 1998, s. 18.
  117. Ouakrim 1998, s. 19.
  118. Ibn Warraq: Defending the West. A Critique of Edward Said's Orientalism, s. 409. Prometheus Books, 2007.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Manji, Irshad: Islamin kahdet kasvot: Hätähuuto suvaitsevaisuuden ja muutoksen puolesta. (The trouble with Islam: A Muslim's call for reform in her faith, 2004.) Suomentanut Tiina Sjelvgren. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 51-31-3076-2.
  • Swarup, R. (1994). Woman in islam. New Delhi: Voice of India.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]