Islamin kritiikki

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Islamin kritiikki on islamin arvostelua moraalisin, poliittisin tai uskonnollis-teologisin perustein. Islamin kritiikkiä on esiintynyt sen varhaisvaiheista saakka.[1] Koska islam vaatii osalle omakuvaansa myös tieteellistä asemaa (esim. Muhammedin historiallisuus), islamin omakuvan ja sen lähteiden historiatieteellinen arviointi voi myös sisältää islamiin kohdistuvaa kritiikkiä.

Islamin kriitikkoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

600- ja 700-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamilaisten 800-luvulla julkaistujen kirjojen mukaan profeetta Muhammed aloitti 600-luvun alussa valloitussodat, joiden tuloksena vuosisadan puoliväliin mennessä Lähi-idän koko suuri kristillinen väestö oli jäänyt islamin alaisuuteen. Tämän tiedon kanssa on ristiriidassa se, että tietoa islamista ei löydy kristillisistä lähteistä vielä 600-luvun aikana.

Varhaisimmat arabiuskontoa arvostelevat kristilliset kirjoitukset ovat peräisin 700-luvun puolivälistä tai sen jälkeen. Niissäkään ei vielä puhuta islamista, mikä voi johtua siitä, että arabiuskonto tuossakin vaiheessa olisi ollut vasta kehittymässä islamiksi.[2]

Johannes Damaskolainen syyrialainen munkki ja varhainen kirkkoisä, ikoni 1800-luvulta
  • Johannes Damaskolainen on varhainen kirkkoisä, joka ennen luostariin karkottamistaan toimi virkamiehenä kalifien hovissa Damaskoksekssa. Hän arvosteli "ismaeliittien taikauskoa" (superstition of ishmaelites). Esitys sisältyy teoksen Tiedon lähde lukuun ”Harhaopeista”.[1] Kirjoitus on peräisin 740-luvulta tai pian sen jälkeen, sillä sen tekijästä ei ole täyttä varmuutta.[3][4] Teksti osoittaa, että kirjoittaja tunsi arabien perinteitä, mutta ei Koraania valmiina kirjana, sillä suurat 2-5 mainitaan itsenäisinä teoksina.[5] Teksti kertoo, että Muhammed oli keskustellut areiolaisen munkin kanssa ja tutustunut myös Vanhaan ja Uuteen Testamenttiin. Kirjoittaja arvostelee Muhammedia neljän vaimon ja "tuhannen jalkavaimon" ottamisesta ja kertoo ottopoika Zaidiin liittyneen vaimon anastuksen, mikä tarina löytyy myös Koraanista. [1][6]
  • Bysantin keisarin Leo III:n (717–741) ja kalifi Umar II:n (717–720) kirjeenvaihdosta löytyy kohta, jossa keisari pilkkaa arabeja siitä, että Persian kuvernööri Hajjaj olisi väärentänyt osia heidän pyhästä kirjastaan.[7][4] Kirje viittaa siihen, että arabien pyhiä kirjoituksia toimitettiin tai jopa kirjoitettiin uusiksi raakuudestaan tunnetun kuvernöörin johdolla. Arabilähteissä hänen kehutaan olleen vastuussa yli 100 000:n vääräuskoisen tappamisesta.[8] Arabilähteiden mukaan hän oli vastuussa myös Kaaban hävityksestä vuonna 692, jolloin Kaaban (mahdollisesti kristillinen) temppeli "palautettiin" takaisin alkuperäiseen abrahamilaiseen asuun.[9] Kaaban temppelin puhdistus pantiin myöhemmin profeetta Muhammedin tiliin.[10]

800- ja 900-luvut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

800-luvulla sanat islam, Koraani ja muslimi ilmestyvät lähteisiin. Jotkut orientalistit pitävät tätä todisteena siitä, että myös islam syntyy vasta tällöin.[2] Ibn Hishamin Muhammed-elämäkerta 800-luvun alussa on ensimmäinen säilynyt teos, joka kertoo Muhammedista. [10] Samalla alkaa entistä tarkentuneempi islam-kritiikki. 800-luvun alussa Bagdadissa vaikuttivat mutaziliitit, joka oli kalifien tukema vapaamielinen islamin ajatussuunta.

  • Eulogius -niminen munkki löysi - tai väitti löytäneensä - vuonna 848 navarralaisesta Leiren luostarista käsikirjoituksen ”Muhammedin elämä”. Se on hävytön ivamukaelma profeetan elämästä, ja Eulogius teloitettiin lopulta Córdobassa. [11][12]
  • Abu Isa al-Warraq, (k. 861?)[13] Bagdadissa vaikuttanut muslimi ja islamin kriitikko, jonka teokset tunnetaan toissijaisista lähteistä.[14] Hän kuului mutazilitteihin. Kriitikko teloitettiin vääräoppisena.[13]
  • Ibn al-Rawandi, (k. 860?) kuului Bagdadissa mutaziliitteihin, joista sitemmin erkani ja muutti Iraniin. Kirjoittajan huono maine voi johtua panettelusta. Orientalistien mielipiteet eroavat siinä, oliko hän jumalankieltäjä vai ainoastaan omaperäinen oman tiensä kulkija muslimina.[15]
  • Abū Bakr al-Rāzī (k. 925) oli persialainen oppinut, joka teologiassa kielsi ihmeet ja profeettojen saamat ilmestykset.

1000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaa-ajattelu muuttui islamilaisissa maissa mahdottomaksi 900-luvulta alkaen, kun islamilainen papisto alkoi saada pitävän otteen yhteiskunnasta. Kritiikki kätkeytyi tällöin kirjallisuuden puolelle.[16]

  • al-Ma’arri, (k. 1057) syyrialainen sokea runoilija. Hänen maineensa islamin kriiikkona syntyi balladista, missä runoilija nousee Paratiisiin ja löytää sieltä pakanakirjailijoita, joille Jumala on antanut anteeksi.[17][16]
  • Omar Khaijam (k. 1131) oli persialainen matemaatikko ja tähtitieteilijä, jonka runoja on julkaistu myös suomeksi (mm. Teltantekijä). Monet runot ovat elämäniloisia ja torjuvat ahtaan uskonnollisuuden. On epäilty, että niiden tekijät ovat tuntemattomia ja runot pantu varmuudeksi Omar Khaijamin nimiin tämän nauttiman korkean arvostuksen takia.[18]

1100-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tällä vuosisadalla ilmestyi useita eurooppalaisia Muhammed-elämäkertoja. Keskiajan historian professorin John V. Tolanin mukaan ne kuvasivat Muhammedia tarkoituksellisen kielteisesti ja vääristellen.[19]

1300-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Dante sijoitti Jumalaisessa näytelmässä Muhammedin helvettin, vieläpä sen toiseksi alimpaan piiriin, missä kärsivät ikuista rangaistusta riidankylväjät ja harhaoppiset ("seminator di scandalo e di scisma"). Muhammedin maha on leikattu auki niin, että sisälmykset roikkuvat ulkona. Hän kertoo Vergiliukselle, että haavojen umpeutuessa piru leikkaa miekalla ruumiin uudelleen auki. Muhammedin edellä kävelee Ali (šiialaisten ensimmäinen imaami), jonka kasvot on vastaavasti halkaistu miekalla.[20][21]
  • Bysantin keisari Manuel II Palaiologos. Bysantin keisarin keskustelu vuonna 1391 persialaisen oppineen kanssa tuli kuuluisaksi vuonna 2006, kun Paavi Benedictus XVI lainasi keisarin sanoja vuonna 2006 Regensburgin puheessaan: [22]

    Osoita minulle, mitä uutta Muhammed toi ja tulet löytämään vain julmia ja epäinhimillisiä asioita kuten hänen määräyksensä levittää miekalla oppia, jota hän saarnasi. [...] Veri ei miellytä Jumalaa, ja se että toimii järjettömästi on Jumalalle vierasta. [...] Usko syntyy sielusta, ei ruumiista. Kuka ikinä johtaakaan ihmisiä uskoon tarvitsee kykyä puhua hyvin ja järkeillä asianmukaisesti ilman väkivaltaa ja uhkauksia. [...] [V]akuuttaakseen järkevän sielun ei tarvita vahvaa kättä tai aseita tai mitään muita keinoja uhata henkilöä kuolemalla.[23][22]

1500-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tällä vuosisadalla turkkilaiset uhkasivat Eurooppaa ja heidän sotaretkensä ulottui Wieniin saakka vuonna 1529, jolloin koettiin Wienin piiritys. Nämä tapahtumat vaikuttivat eurooppalaisen sivistyneistön näkemyksiin islamista.

  • Martti Luther. Turkkilaisten hyökkäys sai Martti Lutherin näkemään islamin apokalyptisena uhkana ja enteenä lopun ajoista.[24] Vuonna 1542 Luther luki Koraanin latinankielisen käännöksen.[25]lähde tarkemmin? Hän laati sittemmin useita jyrkästi "muhamettilaisuutta" arvostelevia kirjoituksia. Luther piti muslimien uskoa paholaisen aseena sekä nimitti Muhammadia ”piruksi ja Saatanan esikoislapseksi”.[26] Hän suhtautui kuitenkin välinpitämättömästi islamin harjoittamiseen: ”Annettakoon turkkilaisen uskoa ja elää kuten tahtoo, aivan kuten paaviuden ja valekristittyjen annetaan elää.”[27] Luther vastusti Koraanin julkaisukieltoa, sillä hän halusi sen olevan saatavilla kriittistä tutkimusta ja valvomista varten.[28]

1700-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valistuksen vuosisadalla myös islam joutui ryöpytyksen kohteeksi Euroopassa.

  • David Hume (1711-1776). Esseessään Of the Standard of Taste empiristinen filosofi David Hume kuvaa Koraania "villiksi ja mielettömäksi" teokseksi, ja kysyy puuttuuko Koraanin kirjoittajalta ”oikeudenmukainen moraalitunto” (”a just sentiment of morals”)? Hume kehottaa lukijoita kiinnittämään huomiota (Koraanin) selostukseen, "jolloin huomataan pian, että kirjoittaja ylistää sellaisia petollisuuden, epäinhimillisyyden, julmuuden, koston tai kiihkoilun ilmentymiä, jotka ovat täysin yhteensopimattomia sivistyneen yhteiskunnan kanssa.”[29]

1800-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tällä vuosisadalla länsimaissa alkoi tieteellinen orientalistinen islamin tutkimus, jonka muutamia tunnettuja nimiä ovat Gustav Weill ja Ignaz Goldziher. Tutkimus kohdistui Koraaniin sekä keskiaikaisen hadith-kirjallisuuden tieteelliseen arvoon.

  • Karl Marx kirjoitti islamista vähän. Lehtiartikkelissa "itämaisesta kysymyksestä" vuonna 1854 hän piti islamia aggressiivisena oppina, joka halveksi vääräuskoisia ja rakensi pysyvää riitaa näitä vastaan. Tämän takia jopa berberivaltioiden merirosvolaivat olivat osa pyhää islaminuskoa.[30]
  • Ranskalainen Ernest Renan (1823-1892) kirjoitti tunnetun esseen L'islamisme et les sciences (Islam ja tieteet), jossa hän väitti, että islamilaisen maailman sivistyksellinen ja tiedollinen alennustila johtui nimenomaan islamista. Renanin mukaan keskiajan islamilaisen kulttuurin kukoistus ei johtunut islamista, vaan tapahtui siitä huolimatta ja oli itse asiassa olennaisesti islamille vastaisten kulttuuristen virtausten aikaansaannosta. Islamilaiset valloitukset merkitsivät sassanidi-imperiumin romahtamista, mutta abbasidit onnistuivat vallankaappauksellaan palauttamaan imperiumin kukoistuksen. Renan kutsui tätä nykyään "islamin kultakautena" tunnettua ajanjaksoa persialaiseksi renessanssiksi ja näki sen perusolemukseltaan olennaisesti epäislamilaisena, paluuna sassanidi-imperiumin Khosrau I: aikaiseen kukoistukseen:

    "Islamin kauhistuttava puhuri pysähdytti, noin sadan vuoden ajaksi, kaiken tämän kauniin iranilaisen kehityksen. Mutta Abbasidien saapuminen muistutti Khosraun kukoistuksen uudestisyntymää. Vallankumous, joka nosti tämän dynastian valtaistuimelle koostui persialaisista joukoista persialaisine päällikköineen. [...

    Bagdadista tuli tämä persialaisen renessanssin pääkaupunki. Valloittajien kieltä, arabiaa, ei voitu syrjäyttää kuten ei uskonnostakaan voitu kauttaaltaan luopua; mutta uuden sivilisaation henki on oli olennaisesti sekoittunut. Parsit, kristityt, johtivat sitä; hallinto, poliisi erityisesti, olivat kristittyjen käsissä."[31][32]

    Vastaavasti Renan katsoi, että juuri islam oli syy tämän kukoistuksen päättymisen. Islam suvaitsi filosofiaa ja tiedettä vain koska se oli liian heikko ja hajanainen ja "huonosti varustautunut terroriin" tehdäkseen niistä lopun, missä se onnistui abbasidi-imperiumin kukistuttua. Renanin mukaan

    "liberaalit, jotka puolustavat islamia, eivät sitä tunne. Islam on hengellisen ja ajallisen erottamaton liitto, se on dogman valtakunta, se on raskain kahle, minkä ihmiskunta on koskaan synnyttänyt."[33][34]

    Renanin mukaan islamille on leimaa antavaa viha tiedettä kohtaan ja kaiken tutkimuksen pitäminen "jonninjoutavana ja lähestulkoon jumalattomana". Luonnontiede on islamin näkökulmasta kilpailua Jumalan kanssa, ja historia, kun sitä sovelletaan islamia edeltävään aikaan, arveluttavaa, koska se palauttaisi mieliin muinaiset virhekäsitykset.[35]

1900-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • L.I. Klimovitsh, nuori neuvostoliittolainen orientalisti, väitti vuonna 1930, että kaikki lähteet olivat niin myöhäisiä, ettei Muhammedin historiallisuutta voitu tieteen keinoin vahvistaa. Muhammed seurueineen oli myyttinen hahmo, joka keksittiin, koska jokainen uskonto tarvitsi profeettansa. [36] Klimovitshin kanta on saanut lisääntyvää kannatusta vuosien mittaan orientalistien keskuudessa.
  • Hillaire Belloc, englantilainen katolinen kirjailija, ennusti 1900-luvun alkupuolella, että islamilaiset maat saattavat tulevaisuudessa kuroa kiinni Euroopan etumatkan, mikä johtaisi kristityn lännen ja islamilaisen idän konfliktin uusiutumiseen. [37]
  • Winston Churchill arvosteli islamia vuonna 1899 ilmestyneessä kirjassaan The River War. Usein siteerattu kohta teoksessa sanoi muun muassa seuraavaa:

»"Kuinka kauhistuttavia ovatkaan kiroukset, joita muhamettilaisuus langettaa kannattajilleen! Fanaattisen vimman lisäksi, joka ihmisessä on yhtä vaarallista kuin vesikauhu koirassa, tulee vielä tämä pelottava fatalistinen apatia. Islamin vaikutukset ovat ilmeisiä kaikissa maissa, missä profeetan seuraajat hallitsevat tai asuvat. Niihin kuuluvat huonot tottumukset, heikosti toimiva maatalous, kaupan kankeus ja omaisuudensuojan puutteet... Yksittäisillä muslimeilla voi olla loistavia ominaisuuksia, mutta uskonnon vaikutus halvauttaa sitä seuraavien sosiaalisen kehityksen.[38]»

Lainaus jätettiin pois muutamaa vuotta myöhemmin ilmestyneestä teoksen lyhennetystä versiosta, mikä on saanut jotkut virheellisesti kiistämään lainauksen autenttisuuden.[39]

2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamin arvostelu kohdistuu useimmiten moraalisiin ja etenkin ihmisoikeuksia koskevin kysymyksiin. Islamia on kritisoitu länsimaisten arvojen kanssa ristiriitaisena tai jopa uhkana länsimaiselle sivilisaatiolle. Syyskuun 11. päivän terrori-isku lisäsi islam-kritiikkiä ja toi sen suuren yleisön tietoisuuteen, vaikka jo Salman Rushdien tapaus nostatti islamiin kriittisesti suhtautuvia puheenvuoroja. Islam-kritiikki on monimuotoista ja sitä on esitetty erilaisista lähtökohdista ja erilaisin tavoin. Islamia ovat kritisoineet reformistiset muslimit, islamista luopuneet apostaatit, ateistit, kristityt fundamentalistit, sekulaarit humanistit, konservatiivit, seksuaalivähemmistöjen puolustajat, ihmisoikeusaktivistit, marxilaiset ja äärioikeistolaiset.

Länsimaista kritiikkiä yhdistää islamin arvostelu ihmisoikeuksien näkökulmasta. Kritiikin kohteena ovat erityisesti olleet naisten oikeuksien loukkaaminen, pyrkimys poliittiseen valtaan sekä islamin väkivaltaisuus.

Uusi ilmiö on kritiikin julkaiseminen salanimillä ja omakustanteina.[40] [41][42][43] Se muistuttaa valistusaikana yleistynyttä "klandestiinikirjallisuutta", jossa kirkkoa vastaan hyökättiin salanimillä. Vuonna 2005 Otava sensuroi Ayaan Hirsi Alin Neitsyhäkki-kirjasta sivun, joka käsitteli Muhammedin avioliittoa lapsen kanssa, mutta palautti tekstin asiasta nousseen kohun jälkeen.[44] Sittemmin Otava ei ole julkaissut Hirsi Alin kirjoja. Teoksen "Harhaoppinen" (2016) julkaisi pieni kuopiolainen kustantamo suomentajan esiintyessä salanimellä. Syynä varovaisuuteen saattaa olla islamin hyväksymä oman käden oikeuden periaate eli "hyvään kutsuminen ja pahan kieltäminen"[45] sekä Muhammedin antama esikuva; profeetta langetti kuolemantuomioita häntä pilkanneille orjatytöille.[46]

  • Ayaan Hirsi Ali on Somaliassa syntynyt entinen muslimi. Hän on poliitikko ja kirjailija, joka on asunut Hollannissa ja muutti Yhdysvaltoihin saatuaan tappouhkauksia. Hänen islamia arvostelevia teoksiaan on myös suomennettu. Ayaan Hirsi Ali on esittänyt islamille viisi muutosvaatimusta, joiden täyttäminen tekisi islamista moderniin maailmaan paremmin sopivan uskonnon. Ne ovat 1) Koraanin ja islamin ehdottomasta auktoriteetista luopuminen, 2) irtautuminen kuolemankultista, 3) luopuminen šariasta ja länsimaisen, maallisen oikeuskäsityksen omaksuminen, 4) luopuminen oman käden oikeudesta eli "hyvään käskemisen ja pahan kieltämisen" periaatteesta ja 5) luopuminen väkivaltaisesta jihadista.[47]
  • Oriana Fallaci on islamia arvosteleva italialainen toimittaja, jonka teoksesta La forza della ragione (2001) tuli bestseller.
  • Sam Harris on yhdysvaltalainen kirjailija ja neurotieteilijä, jonka kirja "Uskon loppu: Uskonto, terrori ja järjen tulevaisuus" ilmestyi vuonna 2007 suomeksi. Toinen suomennos on keskustelukirja "Islam ja suvaitsevaisuuden tulevaisuus" (2017) yhdessä muslimitaustaisen Nawazin kanssa.[48][49].
  • Lars Hedegaard on Tanskassa tunnettu vasemmistolainen islam-kriitikko, joka joutui murhayrityksen kohteeksi islam-kriitiikkinsä takia.
  • Carlo Panella on italialainen toimittaja, jonka teos, Islamin musta kirja, julkaistiin suomeksi vuonna 2009.[50]
  • Thilo Sarrazin on saksalainen politiikko, joka on arvostellut Saksan islamisoitumista kirjassaan "Deutschland schafft sich ab" (2010).
  • Robert Spencer on yhdysvaltalainen besteller -kirjailija ja blogisti, joka pitää vuonna 2003 aloitettua Jihad Watch -sivustoa. Spencer on kirjoittanut useita kirjoja islamista.
  • Hege Storhaug on norjalainen vasemmistolainen toimittaja, joka julkaisi ensin omakustanteena myös suomeksi vuonna 2017 ilmestyneen kirjan "Islam - yhdestoista vitsaus".[51]
  • Wafa Sultan on Syyriassa syntynyt ex-muslimi, joka toimii psykiatrina Yhdysvalloissa. Hän on julkaissut kirjan "A God Who Hates" (2009), joka kertoo islamin luomasta uhasta läntisille arvoille.
  • Ibn Warraq on intialaistaustainen ex-muslimi, joka on kirjoittanut tai koonnut useita teoksia sekä islamin kritiikistä että kirjoja, joissa on julkaistu uudelleen klassisia eurooppalaisia tutkimuksia islamista. Hän käyttää turvallisuussyistä salanimeä.
  • Geert Wilders on hollantilainen poliitikko, joka elää poliisin suojeluksessa. Hän on kirjoittanut teoksen "Marked for Death. Islam's War Against the West and Me." (2012).
  • Muista ansioistaan tunnettuja henkilöitä,jotka ovat arvostelleet islamia tai islamilaista maahanmuuttoa, ovat muun muassa Michel Houllebecq (kirjailija), Richard Dawkins, (evoluutiobiologi), V.S. Naipaul (kirjailija), Éric Zemmour (ranskalainen esseisti ja konservatiivinen yhteiskuntakriitikko)[52] ja Douglas Murray (englantilainen esseisti). [53][54] Tunnetuista poliitikoista islamia on arvostellut esimerkiksi jihadistin murhaamaksi tullut Pim Fortuyn Hollannissa.

Muutamat eurooppalaiset kansalaisjärjestöt ovat keskittyneet islamin vastustamiseen. Niihin kuuluu saksalainen Pegida (Patriotische Europäer gegen die Islamisierung des Abendlandes). Islaminvastaisen English Defence League -järjestön perustaja Tommy Robinson siirtyi brittiläiseen Pegidaan, koska vastusti perustamaansa järjestöön ilmaantunutta rasismia.[55] Suomessa on vaikuttanut islaminvastainen Finnish Defence League.

Koska islam on maailmanuskonto, jossa on monta suuntausta, on luonnollista, että eri ryhmät toisinaan arvostelevat toistensa näkemyksiä epäislamilaisina. Esimerkiksi sunnit ja šiiat eivä rukoile yhdessä. Länsimaisen tyylistä ihmisoikeuskritiikkiä islamilaista fundamentalismia vastaan ovat esittäneen mm. kanadalainen Irshad Manji, jonka kirja "Islamin kahdet kasvot" julkaistiin suomeksi 2004 sekä pakistanilainen brittimuslimi Maajid Nawaz[56][57].

Islamin arvostelu Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa islam-kriittisiä tietokirjoja on tehty monista lähtökohdista. Aktiivisimpia arvostelijoita on löytynyt herätysliikkeiden piiristä. Salanimellä ja omakustanteina julkaistuja teoksia on myös tehty.

Islamia ovat lisäksi arvostelleet monet blogistit joko nimellä tai nimimerkillä. Useita henkilöitä, myös poliitikkoja, on tuomittu uskonrauhan rikkomisesta tai kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, kun arvostelu on tulkittu herjaavaksi. Sellaisiksi on katsottu väitteet, että "kaikki muslimit eivät ole terroristeja, mutta kaikki terroristit ovat muslimeja"[58] tai että Muhammed on pedofiiliprofeetta.[59]

  • Martti Ahvenainen on helluntailiikkeeseen kuuluva pastori, joka on julkaissut islam-kriittiset teokset "Islam Raamatun valossa" (2014) ja "Kristinusko ja islam" (2017)
  • Jukka Ahvio, teologian tohtori, joka edustaa Patmos-lähetyssäätiötä, on kirjoittanut teoksen "Koraanin Allah vai Raamatun Jumala" (2016).
  • Ari Hukari on teologian tohtori ja hiippakuntadekaani, jonka kirja "Islam kuvastimessa" (2006) esittää varovaista islam-kritiikkiä.
  • Atte Kaleva on julkaissut vuonna 2018 teoksen "Jihad ja terrori". [60][61]

Yhteiskunnallinen ja poliittinen kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamilainen laki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ibn Warraq arvostelee islamilaisia maita siitä, että ne ovat pyrkineet muuttamaan kansainvälisen oikeuden normeja oman mielensä mukaiseksi. Muslimimaiden vaikutuksesta vuonna 1981 YK:n julistus uskonnollisen syrjinnän lopettamisesta muutettiin siten, että oikeus omaksua uskonto muutettiin oikeudeksi edustaa jotain uskontoa. Tämä heijastelee šariaa eli islamilaista lakia, jossa epäusko on suurin synti eli paha teko.[62]

Sananvapaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2009 YK:n yleiskokouksessa hyväksyttiin ”uskontojen halventamisen” vastainen julkilausuma. Arvostelijoiden mukaan kyse on 57 islamilaisen valtion muodostaman Islamilaisen konferenssin pyrkimyksestä estää islamin arvostelu. Arvostelijoiden mukaan islamilaiset valtiot ovat hyväksyneet YK:n ihmisoikeusjulistuksen sijasta Kairon julistuksen, jossa islam menee ihmisoikeuksien edelle. Uskontokriitikko Jussi K. Niemelän mielestä ”YK järjestönä on tiensä päässä, jos ja kun sitä käytetään totalitaristisen valtiojärjestyksen puolustamiseen ja suojelemiseen sekä teokratian edistämiseen” ajatuksenvapauden ja sananvapauden sijasta.[63].

Vuonna 2009 järjestettiin 30. syyskuuta kansainvälinen jumalanpilkkapäivä. Kampanjan perustajien mukaan päivän tarkoitus on ”muistuttaa maailmaa siitä, että uskonnon ei tule enää koskaan olla avoimen ja rehellisen keskustelun ulkopuolella”. Päivä on eri puolilla maailmaa tapahtuneisiin mellakoihin johtaneiden Muhammad-pilapiirrosten julkaisun vuosipäivä.[64][65]

Naisen asema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ayaan Hirsi Ali on arvostellut erityisesti musliminaisten asemaa ja todennut että ”heidän uskonsa vie heiltä heidän ihmisoikeutensa”.[66]

Fatwakomitean päätös koskien kääntymistä kristinuskoon: ”Koska hän hylkäsi islamin, häntä pyydetään ilmaisemaan katumuksensa. Ellei hän kadu, hänet tapetaan islamilaisen lain oikeuksien ja velvoitteiden mukaisesti.”

Apostaasi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esimerkiksi Ibn Warraq on esittänyt voimakasta arvostelua islamilaisten maiden uskosta luopuneiden kohtelua kohtaan. Hän on kerännyt laajan kokoelman kertomuksia ihmisiltä, jotka ovat joutuneet vainon kohteeksi vaihtaessaan uskontoa tai luovuttuaan islamista.[67] Koraanin, hadithien sekä Šarian mukaan rangaistus apostasiasta on kuolema.[68]

Orjuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräät tutkijat ovat arvostelleet islamia siitä, että se salli orjuuden kauan sen jälkeen kun se oli kielletty länsimaissa. Esimerkiksi Rodney Starkin mukaan eräs ongelma oli Muhammadin asettama esikuva, jonka vuoksi ”islamilaisten teologien kohtaama perustava ongelma orjuuden moraalisuudessa on, että Muhammad osti, myi ja vangitsi orjia”.[69]

Muslimit ovat puolustaneet Muhammadia sillä, että hän kohteli orjia hyvin. Muhammadin sanotaan vapauttaneen Zayd ibn Harithah -nimisen orjan, josta myöhemmin tuli Muhammadin ystävä ja seuraaja. Useat muslimit ovat myös sanoneet, että seuraava hadith todistaa Muhammadin pitäneen kaikkia ihmisiä tasavertaisina Jumalan edessä:[70]

»Profeetta sanoi: Teidän ei tule sanoa ”orjani” tai ”orjattareni” eikä orjien tule sanoa ”mestarini” (rabbi). Orjan isännän tulee sanoa ”nuorukaiseni” ja ”neitokaiseni” ja orjan ”herrani” tai ”rouvani”, koska te kaikki olette Allahin orjia ja Allah on Herra»
([71])

Uskonnollinen kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koraani[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Warraqin mukaan Koraani ei voi olla kaikkitietävän jumalan teksti, vaan siinä on hänen mukaansa nähtävissä Muhammadin käden jälki kaikkialla. Tämä näkyy esimerkiksi Koraanin Raamattua muistuttavasta maailmankuvasta, joka on Warraqin mukaan ristiriidassa nykytietämyksen kanssa.[72] Warraq viittaa länsimaissa pitkään vallinneeseen käsitykseen, jonka mukaan Koraanista oli alun perin olemassa useita versioita, jotka vasta myöhemmin pyrittiin yhdistämään yhdeksi Koraaniksi. Tämä on vastoin muslimien yleistä kantaa, jonka mukaan Koraani on aina ollut yhtenäinen kerralla jumalalta saatu.[72]

Warraq viittaa tutkijoiden näkemyksiin, joissa Muhammadin nähdään saaneen usein Koraanin jakeiksi päätyviä ilmestyksiä, jotka palvelevat hänen kulloisia tarkoitusperiään. Lisäksi länsimainen tutkimus on selvittänyt Koraanin suurien aikajärjestystä, joka on tutkimusten mukaan eri kuin niiden järjestys itse kirjassa.[72] Koraania on muslimien piirissä usein pidetty täydellisenä puhtaan arabiankielisenä tekstinä. Warraq viittaa länsimaisiin tutkijoihin, jotka ovat pitäneet Koraania kielioppivirheitä sisältävänä, tyyliltään kömpelönä ja lainasanoja sekä asiavirheitä sisältävänä (väitettyihin asiavirheisiin kuuluvat Koraanin sekavaksi moitittu käsitys Aleksanteri Suuresta ja joidenkin Raamatussakin esiintyvien henkilöiden sekoittaminen toisiinsa).[72]

Islamin perusopit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Warraqin mielestä Koraanissa alati aiheena oleva helvetin kauhujen kuvaaminen viittaa siihen, että islam perustuu suureksi osaksi pelotteluun. Warraq pitää myös predestinaatiota (oppi, jonka mukaan pelastetut ja helvettiin joutuvat on etukäteen valittu) epäsopivana moraalisen vastuun kannalta. Predestinaatio tarkoittaa käytännössä sitä, että syyttömiä tuomitaan helvettiin. Warraq kysyy myös, millainen on sellaisen jumalan mieli, joka luo olentoja, joita hän käskee palvomaan itseään viisi kertaa päivässä.[72]

Muhammadin ilmestykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ibn Warraq näkee hyvin ongelmallisena sen, että islam perustuu yhden ihmisen saamiin ilmestyksiin jumalalta. Hän kysyy, mistä voimme tietää, että Muhammad oli vilpitön. Monia ihmisiä, jotka nykyään väittävät saavansa viestejä jumalalta, pidetään mielenvikaisina.[72] Warraq korostaa, että myös Muhammadia puolustava tutkija William Montgomery Watt myöntää, että Muhammad sai ilmestyksiä omien tarkoitusperiensä mukaisesti, mistä Watt päättelee edelleen, että Muhammad oli joko vilpillinen tai kykenevä itsepetokseen.[73]

Muhammadin henkilö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ayaan Hirsi Ali on kirjoittanut Muhammadin olevan nykykäsitysten valossa ”kieroutunut” viitaten hänen avioliittoonsa hyvin nuoren tytön, 9-vuotiaan Aishan, kanssa.

Ibn Warraqin mukaan Muhammad syyllistyi salamurhiin, ryöstelyihin ja verilöylyihin vihollisia – erityisesti juutalaisia – kohtaan. Warraqin mukaan Muhammad saattoi hyökätä kyliin vain lisätäkseen valtaansa tappaen miehet, myyden naiset ja jakaen saaliin. Warraqin mukaan Muhammadia ei voida puolustaa sanomalla tämän olleen vain oman aikansa ja paikkansa edustaja muun muassa sen takia, että tuohon aikaan Arabiassa kyllä tunnettiin armo ja laupeus. Myös Warraq moittii Muhammadia kyseenalaisista seksuaalisuhteista, joista seuranneista skandaaleista on nähty jälkiä Koraanin jakeissa.[74]

Historiatieteellinen kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristinuskon tavoin islam ankkuroituu vahvasti historiallisiin tapahtumiin ja etenkin Muhammediin islamin perustajana. Moderni historiantutkimus on alkanut kyseenalaistaa Muhammedin historiallisuuden, joka lepää kaksisataa vuotta hänen oletetun elämänsä jälkeen koottujen suullisten kuulopuheiden varassa. 2000-luvulla on alkanut kehittyä uudenlainen näkemys islamin varhaishistoriasta. Sen mukaan islam ei syntynyt vielä 600-luvun alussa, kuten islaminusko itse olettaa, vaan vasta 800-luvun vaihteessa, jolloin myös ensimmäiset kirjalliset dokumentit Koraanista, islamista ja Muhammedista ilmaantuvat historiallisiin lähteisiin. Tämän käsityksen mukaan muslimit eivät valloittaneet Lähi-itää, vaan asialla olivat itäiseen kristinuskoon kääntyneet arabiheimot, "Aabrahamin lapset".[75]

Islamin pyhä historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kertomukset islamin synnystä ja sen varhaisvaiheista ovat islamin 800-luvulla koottua pyhää historiaa, joka on osa uskontoa, ei historiankirjoitusta.

Islamin mukaan profeetta Muhammed syntyi 500-luvun loppupuolella Mekassa Arabian niemimaalla. Mekka oli pyhiinvaelluskaupunki ja varakas kauppateiden risteys. Muhammedin kutsumuksesta todistivat monet ihmeet jo ennen hänen syntymäänsä. Noin 40-vuotiaana Muhammed alkoi saada ilmestyksiä, jotka parikymmentä vuotta hänen kuolemansa jälkeen julkaistiin kirjana nimeltä Koraani eli "lukemisto". Islaminuskon mukaan Muhammed kannattajineen valloitti Arabian niemimaan tai suurimman osan siitä. Hän perusti islamilaisen valtion, joka Muhammedin kuoleman jälkeen valtasi koko Lähi-idän. Tieto islamin laista, shariasta, välittyi pääasiassa Muhammedin puheiden ja tekojen kautta eikä Koraanin välityksellä. Yksityiskohtainen tieto hänen puheistaan ja teoistaan säilyi muistitietona, joka kirjoitettiin talteen vasta kaksisataa vuotta myöhemmin 800-luvulla. Tämä perintö tunnetaan hadith -kirjallisuutena.

Eurooppalainen historiantutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historiallis-kriittinen islamin tutkimus alkoi Euroopassa 1800-luvun alkupuolella, jolloin Gustav Weil alkoi asettaa kyseenalaiseksi islamin 800-luvulla kirjatun perimätiedon arvon tieteellisenä lähteenä. Vuosisadan lopulla Ignaz Goldziher päätyi arvioon, ettei yksikään hadith täyttänyt tieteellisen tiedon vaatimuksia. Koska Muhammedista ei ollut muutakaan aikalaistietoa esimerkiksi arkeologisista tai ei-islamilaisista lähteistä, monien johtopäätös oli lopulta se, ettei Muhammed ollut historiallinen henkilö, vaan taruhahmo. Tämän näkemyksen esitti ensimmäiseksi neuvostoliittolainen orientalisti L.I. Klimovitsh vuonna 1930.[76]

Muhammedin historiallisuuteen on sen jälkeen suhtaunut epäilevästi kasvava joukko orientalisteja ja historioitsijoita. Merkittävä historiallis-kriittinen islamin tutkimuksen keskus on Saarlandin yliopistossa vaikuttava Inārah-projekti, Sen edustajia ovat muun muassa Karl-Heiz Ohlig, Gerd R. Puin ja Christoph Luxenberg. Luxenbergin mukaan profeetta Muhammedin hahmo syntyi lukuvirheen tuloksena, kun Jeesuksen arabiankielinen kunnianimi "muhammad" eli "ylistetty" alettiin lukea Muhammed -nimiseksi henkilöksi.[2] Tämän teorian mukaan profeetta Muhammed ilmestyi historiaan vasta 700- ja 800-lukujen taitteessa. Teoria saa tukea siitä havainnosta, että historian lähteet eivät juuri tunne Muhammed-hahmoa ennen 800-lukua, jolloin alkaa massiivinen Muhammed-kirjallisuuden tuotanto.[77] Myös Muhammedin kotikaupunki Mekka puuttuu muuten runsaista historiallisista lähteistä 700-luvun puoliväliin saakka.[78]

Puolueettoman historiantutkimuksen tulokset merkitsevät vakavaa kolausta islamille uskontona. Jos Muhammedia ei koskaan ollut ja Koraani onkin pääosin kooste syyrialaisen kirkon liturgisista teksteistä (kts. esim suura al-Fil tai al-Masad), uskonnon pohja näyttää kokonaan murentuvan.

Tutkimuksen popularisointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kriittisen tai "revisionistisen" tutkimuksen tuloksia on popularisoitu useissa kirjoissa. Niihin kuuluu Norbert G.Pressburgin "Goodbye Mohammed" (2009) (saksaksi),[40] Robert Spencerin "Did Muhammad exist?" (2012)[43], Ilmari Hiidenlehdon "Profeetta Muhammedin haamu" (2018) [42] ja Peter Townsendin "The Mecca Mystery" (2018).[41] Kirjoista kaikki paitsi Spencer on julkaistu salanimellä ja omakustanteena. Myös alan tutkijoista osa on piiloutunut salanimen takse (esim. Christoph Luxenberg ja Ibn Warraq).

Syynä varovaisuuteen saattavat olla huonot kokemukset omalla nimellä esiintymisestä. Saksalainen orientalistiprofessori Sven Kalisch kirjoittaa salaisessa osoitteessa poliisin vartioimana, koska pelkää šarialaissa määrättyä rangaistusta. Palestiinassa opiskelijat heittivät professori Suliman Bashearin ulos oman luentosalinsa ikkunasta, kun hän oli väittänyt, ettei islam syntynyt Muhammedin saamista ilmoituksista, vaan kehittyi juutalaisuudesta ja kristinuskosta. [79] Robert Spencer ehkä yritettiin myrkyttää islannissa.[80]

Länsimaisia puolustajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”Ei moskeijaa”.

Monet länsimaiset kirjoittajat ovat vastanneet läntiseen kritiikkiin ja antaneet myönteisiä lausuntoja islamista.

  • Maineikkaan brittliäisen orientalisti William Montgomery Wattin mielestä ketään historian kuuluisaa henkilöä ei ole mustamaalattu niin voimakkaasti kuin Muhammadia. Hänen mukaansa Muhammadia pitäisi arvostella oman aikansa eikä nykyisen länsimaalaisen moraalikäsityksen perusteella.[82] Watt piti Muhammedia historiallisena henkilönä ja kirjoitti hänestä laajan elämäkerran.
  • Brittiläinen tietokirjailija Karen Armstrong pitää Muhammadin teologisia näkemyksiä rauhanomaisina ja suvaitsevina. Armstrongin näkemyksen mukaan Koraanissa esiintyvä pyhä sota eli jihad tarkoittaa jokaisen muslimin velvollisuutta taistella oikeudenmukaisen valtion puolesta.[83] Myös Armstrong on kirjoittanut laajasti Muhammedista ja pitää häntä todella eläneenä henkilönä.
  • Antje Jackelén, Ruotsin kirkon nykyinen arkkipiispa, ei halunnut vastata kysymykseen, antaako Jeesus todemman kuvan Jumalasta kuin Muhammed. Hän katsoi, että uskonoppia ei voinut palauttaa tällaiseen kyllä tai ei -vaihtoehtoon, joka tekee vääryyttä suurelle määrälle uskontoihin sisältyvää tietoa ja kokemusta. [84]
  • Tony Blair, Britannian entinen pääministeri, lukee joka päivä Koraania osittain ymmärtääkseen asioita, joita tapahtuu maailmassa, mutta "pääasiassa vain siksi, että se on erittäin opettavainen." [85]
  • Mary Robinson, Irlannin entinen presidentti ja YK:n ihmisoikeuskomissaari (1997-2002) kehotti vuonna 2002 taistelemaan islamofobiaa vastaan seuraavin sanoin:

»"On tärkeää tunnustaa islamin suuruus, sen sivilisaatiot ja sen valtava vaikutus ihmiskokemuksen rikkauteen paitsi syvän uskon ja teologian, myös tieteiden, kirjallisuuden ja taiteen kautta”, hän sanoi. Kukaan ei voi kiistää sitä, että ytimeltään islam on täysin yhteensopiva perustavien ihmisoikeuksien kanssa, ihmisarvo, suvaitsevaisuus, yhteisvastuu ja tasa-arvo mukaan lukien", komissaari julisti. "Kukaan ei voi kieltää historiallisesta näkökulmasta islamin vallankumouksellista voimaa, joka antoi oikeudet naisille ja lapsille kauan ennen kuin niistä puhuttiin muualla." [86]»

Suomalaisia puheenvuoroja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Arabian kielen professori Jaakko Hämeen-Anttila haluaa kirjoittaa islamin myönteisistä puolista. Hän toteaa, että "Islamin myönteisistä puolista kertominen on tärkeää, sillä kielteiset puolet tulevat esiin omalla painollaan". [87] Hämeen-Anttila on mm. korostanut, että islam on "vahvasti rauhan uskonto. Valtaosa muslimeista kautta aikojen on elänyt rauhassa."[88]
  • Toimittaja Elina Grundström kirjoitti 2009, että "islam hieno uskonto, suunnilleen yhtä hyvä kuin kristinusko. Se on hyvin lähellä vihreyttä ja pohjoismaista sosiaalidemokratiaa." [89]
  • Mm. toimittaja Matti Virtanen on perustellut väitettä, että ISIS ei edusta islamia.[90] Prof. Ella Landau-Tasseron on arvostellut tätä käsitystä.[91][92]
  • Joukko kansalaisjärjestöjä, mm. Ihmisoikeusliitto, Suomen islamilainen yhdyskunta ja Plan, arvosteli vuonna 2013 Kennel-liiton "Koiramme" - jäsenlehteä vihapuheesta sen jälkeen, kun se oli julkaissut toimittaja Jorma Rotkon artikkelin "Koira on hylkiö islamin maailmassa". [93][94][95]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c St. John of Damascus’s Critique of Islam Orthodox Christian Information Center. Viitattu 12.5. 2008. (englanniksi)
  2. a b c K-H. Ohlig & G. Puin (toim.): The hidden origins of Islam, s. 125-151. Amherst, N.Y.: Prometheus Books, 2010.
  3. Hoyland, R. G.: Seeing Islam as other saw it. A survey and evaluation of Christian, Jewish and Zoroastrian writings on early Islam. Studies in Late Antiquity and Early Islam 13, s. 485. The Darwin Press, 1997.
  4. a b R. G. Hoyland: Seeing Islam as others saw it. legrandsecretdelislam.files.wordpress.com. 1997.
  5. Nevo, Y. E. & Koren, J.: Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state, s. 238. Prometheus, 2003.
  6. St. John Damascene. The Catholic Encyclopedia, 1914. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  7. Hoyland, 1997, 500
  8. Wellhausen, Julius: The Arab Kingdom and its Fall. Translated by Margaret Graham Weir., s. 256. University of Calcutta, 1927.
  9. Peters, F.E.: The Hajj: The Muslim Pilgrimage to Mecca and the Holy Places, s. 62. Princeton University Press, 1994.
  10. a b Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta. Suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila. Basam books, 1999.
  11. Collins, R.: The Arab Conquest of Spain 710 - 797. Blackwell, 1989/1998.
  12. Thomas, J.: Frühe spanische Zeugnisse zum Islam.Teoksessa: M. Gross & K-H. Ohlig (toim.) Schlaglichter. Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte, s. 93-186. Schiler, 2008.
  13. a b W. M. Watt: ABŪ ʿĪSĀ WARRĀQ Encyclopedia Iranica. lst updated 2011. Encyclopedia Iranica.
  14. David Thomas: ABŪ 'ĪSĀ AL-WARRĀQ AND THE HISTORY OF RELIGIONS. Journal of Semitic Studies, Volume XLI, Issue 2, AUTUMN 1996, Pages 275–290.
  15. Sarah Stroumsa: The Blinding Emerald: Ibn al-Rāwandī’s Kitāb al-Zumurrud Journal of the American Oriental Society 114:2 (April-June, s. 163–185. 1994.
  16. a b Ilkka Lidstedt: Ati-religious viewa in the works of Ibn al-Rāwandi and Abu l-ʿaLāʾ al-Maʿarr. Studia Orientalia 111, pp. 131–157, 2011.
  17. The Editors of Encyclopaedia Britannica: Al-Maʿarrī Encyclopaedia Britannica. ei vl..
  18. The Editors of Encyclopaedia Britannica: Omar Khayyam Encyclopaedia Britannica. ei vl..
  19. Tolan, John Victor: Saracens. Islam in the Medieval European imagination, s. 139. New York: Columbia University Press, 2002. ISBN 978-0-231-12332-7. (englanniksi)
  20. Dante Alighieri: La Divina Commedia, s. 180. Rl Gruppo Editoriale srl Santarcangelo di Romagna, 2009.
  21. Dante: The Divine Comedy, Canto XXVII (PDF) (The Project Gutenberg Etext of Dante’s Inferno [Divine Comedy]. Translated by Henry Wadsworth Longfellow) planolibraries.org. Viitattu 21.1.2017. (englanniksi)
  22. a b Paavi Benedict XVI: LECTURE OF THE HOLY FATHER Libreria Editrice Vaticana. 2006. (englanniksi)
  23. Manuel Paleologus: Dialogues with a Learned Moslem. Dialogue 7 chapters 1-18 (of 37), Controversy II 2c, Controversy III 3b & 3c . ccel.org. 1399/2009. (englanniksi)
  24. Adam S. Francisco: Martin Luther, Islam, and the Ottoman Turks Oxford Research Encyclopedias. 2016.
  25. Brecht, 3: 354.
  26. "Mohammed and Mohammedanism", Catholic Encyclopedia, 1913
  27. From On war against the Turk, 1529, quoted in Roland E. Miller, Muslims and the Gospel, Minneapolis: Kirk House Publishers, 2006, ISBN 1932688072, 208.
  28. Brecht, 3: 355.
  29. Hume, David: Of the Standard of Taste (kappale 4) 1757. Julie Van Camp. Viitattu 3.9.2017. (englanniksi)
  30. Islamkritik Zitate. Zitate, der zitate 33. Teil: Karl Marx und der Islam Faktum. Unabhängige kritische Magazin. 30.1.2017.
  31. "Le terrible coup de vent de l’islam arrêta net, pendant une centaine d’années, tout ce beau développement iranien. Mais l’avènement des Abbasides sembla une résurrection de l’éclat des Chosroès. La révolution qui porta cette dynastie au trône fut faite par des troupes persanes, ayant des chefs persans. [...] Bagdad s’éleva comme la capitale de cette Perse renaissante. La langue de la conquête, l’arabe, ne put être supplantée, non plus que la religion tout à fait reniée ; mais l’esprit de cette nouvelle civilisation fut essentiellement mixte. Les Parsis, les chrétiens, l’emportèrent ; l’administration, la police en particulier, fut entre les mains des chrétiens." Ernest Renan: L’islamisme et la science culture-islam.fr.
  32. Ernest Renan: Islam and Science, s. 4 mcgill.ca.
  33. "Les libéraux qui défendent l’islam ne le connaissent pas. L’islam, c’est l’union indiscernable du spirituel et du temporel, c’est le règne d’un dogme, c’est la chaîne la plus lourde que l’humanité ait jamais portée. Dans la première moitié du moyen âge, je le répète, l’islam a supporté la philosophie, parce qu’il n’a pas pu l’empêcher ; il n’a pas pu l’empêcher, car il était sans cohésion, peu outillé pour la terreur. La police était entre les mains des chrétiens et occupée principalement à poursuivre les tentatives des Alides." Ernest Renan: L'islamisme et les sciences culture-islam.fr.
  34. Ernest Renan: Islam and Science, s. 8-9 mcgill.ca.
  35. "Ce qui distingue, en effet, essentiellement le musulman, c’est la haine de la science, c’est la persuasion que la recherche est inutile, frivole, presque impie: la science de la nature, parce qu’elle est une concurrence faite à Dieu ; la science historique, parce que, s’appliquant à des temps antérieurs à l’islam, elle pourrait raviver d’anciennes erreurs." Ernest Renan: L'islamisme et les sciences culture-islam.fr.
  36. Kemper, M.: The Soviet Discourse on the Origin and Class Character of Islam 1923-1933. Die Welt des Islams, 49, 1-48, 2009. DOI: 10.1163/157006008X364677.
  37. Hillaire Belloc: The Great Heresies, Chapter 4. , 1936. Teoksen verkkoversio.
  38. Churchill, Winston: The River War Vol. II (1st ed.). Longmans, Green & Co., 1899.
  39. Churchill on Islam Snopes.com.
  40. a b Norbert G. Pressburg: Goodbye Mohammed. , 2009.
  41. a b Peter Townsend: The Meccan Mystery. Probing the Black Hole at the Heart of Muslim History. , 2018.
  42. a b Ilmari Hiidenlehto: Profeetta Muhammedin haamu. BoD, 2018.
  43. a b Robert Spencer: Did Muhammad exist? An Inquiry into Islam's Obscure Origins.. ISI Books, 2012.
  44. Anu Nousiainen: Kohukirjan käännöksestä puuttuu osa Helsingin Sanomat. 18.9.2005.
  45. Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat-al-Salik), s. 714. amana publications, 1368/2017.
  46. Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta, s. 390-391. Basam Books, 1999.
  47. Ayaan Hirsi Ali: Harhaoppinen. Miksi islam tarvitsee nyt uskonpuhdistusta, s. 27. Scanria, 2016.
  48. Maajid Nawaz: Stop the muslim onslaught against atheists and free thinkers The Daily Beast.
  49. Maajid Nawaz & Sam Harris: Islam and the Future of Tolerance: A Dialogue. Harvard UP, 2015.
  50. Juhana Lepoluoto: Islamin musta kirja, 1914/2000 sorto, fundamentalismi, terrori - Carlo Panella Keskisuomalainen. 29.4.2009.
  51. Maria Asunta: Kirja-arvio: ”Yhdestoista vitsaus” on norjalaisen vasemmistotoimittajan hätkähdyttävä kuvaus ääri-islamin leviämisestä Eurooppaan 23.3.2018. Suomen Uutiset.
  52. Eric Zemmour: "La laïcité est incompatible avec l'islam" BFMTV. 3.10.2016.
  53. Douglas Murray: Neoconservatism: why we need it - a talk to the Manhattan Institute by Douglas Murray The Social Affairs Unit. 2005.
  54. NPR staff: Is Islam A Religion Of Peace? NPR: intelligence squared U.S.. 2010.
  55. Adrian Goldberg: Tommy Robinson: The man behind the British version of Pegida BBC. 2016.
  56. Maajid Nawaz: Stop the muslim onslaught against atheists and free thinkers The Daily Beast.
  57. Maajid Nawaz & Sam Harris: Islam and the Future of Tolerance: A Dialogue. Harvard UP, 2015.
  58. Mika Rinne: Teuvo Hakkarainen tuomittiin sakkoihin Iltalehti. 4.1.2017.
  59. Korkein Oikeus: Uskonrauhan rikkominen. Kiihottaminen kansanryhmää vastaan.Sananvapaus Finlex. 8.6.2012.
  60. Milla Suomio: Tutkija Atte Kaleva: ”Ei kannata valkopestä islamia” Seurakuntalainen.
  61. Rebekka Härkönen: Jihadismin tutkija: Islam-keskustelu kaipaa tervettä kritiikkiä Turun Sanomat.
  62. Ibn Warraq 1995, Why I am not a Muslim, prometheus books, luku 6, "The Totalitarian Nature of Islam".
  63. Niemelä, Jussi K.: Pääkirjoitus Humanisti. 2/2009. Suomen humanistiliitto ry. Viitattu 8.6.2010.
  64. Chivers, Tom: International Blasphemy Day: from Danish cartoons to Jerry Springer - The Opera Telegraph. 30.9.2009. Viitattu 2.10.2009. (englanniksi)
  65. International Blasphemy Day blasphemyday.com. Viitattu 2.10.2009. (englanniksi)
  66. Hirsi Ali, Ayaan: Unfree Under Islam 16.8.2005. The Wall Street Journal. Viitattu 26.6.2007. (englanniksi)
  67. Johdanto (s. 11-15) kirjaan Leaving Islam: Apostates Speak Out, Ibn Warraq (kirjan toimittaja, johdannon kirjoittaja), Prometheus Books, 1. painos 2003
  68. Apostasy in Islam www.thereligionofpeace.com. Viitattu 2.12.2017.
  69. Stark, Rodney: For the glory of God: How monotheism led to reformations, science, witch-hunts, and the end of slavery, s. 388. Princeton University Press, 2003. ISBN 0-691-11436-6. (englanniksi)
  70. Ten Misconceptions About Islam USC-MSA Compendium of Muslim Texts. Viitattu 26.6.2007. (englanniksi)
  71. Abu Dawud 41:4957 USC-MSA Compendium of Muslim Texts. Viitattu 26.6.2007. (englanniksi)
  72. a b c d e f Ibn Warraq 1995, Why I am not a Muslim, Prometheus books, luku 5, The Koran.
  73. Ibn Warraq 1995, Why I am not a Muslim, Prometheus books, luku 16 "Final Assessment of Muhammad"
  74. Ibn Warraq 1995, Why I am not a Muslim, prometheus books, luku 4, Muhammad and his Message.
  75. Gross, M. & Ohlig, K-H. (toim): Die Entstehung einer Weltreligion I-IV. Hans Schiler, 2010-2017.
  76. Ibn Warraq: Studies on Muhammad and the rise of islam. Teoksessa: Ibn Warraq (toim.) The quest for the historical Muhammad. (s. 15-88), s. 49. Prometheus Books, 2000.
  77. Jaakko Hämeen-Anttila: Islamin käsikirja. Otava, 2012.
  78. Patricia Crone: Meccan trade and the rise of Islam. Gorgias Press, 1987/2004.
  79. Alexande Stille: Scholars Are Quietly Offering New Theories of the Koran The New York Times. 2.3.2002.
  80. Elías Þórsson: Islamophobe Robert Spencer Claims Young Leftist Poisoned Him The Reykjavik grapevine. 16.5.2017.
  81. Lewis, Bernard: What went wrong?, s. 67. Harper Perennial, 2003. ISBN 0-06-051605-4. (englanniksi)
  82. Watt, William Montgomery: Muhammad: Prophet and Statesman, s. 229. New York: Oxford University Press, 1961. (englanniksi)
  83. Armstrong, Karen: Muhammad: A biography of the prophet, s. 165. HarperSanFrancisco, 1993. ISBN 0-06-250886-5. (englanniksi)
  84. Muhammed lika bra som Jesus enligt svenska biskopar 12.10.2013. Fria Tider.
  85. Tim Ross: Tony Blair reads Qur'an every day The Telegraph. 13.6.2011.
  86. UN’s top human rights official urges action to combat ‘Islamaphobia’ UN News. 15.3.2002.
  87. Janne Sivonen: Armeliaan islamin äänitorvi Maailman Kuvalehti. 20.3.2002.
  88. Jaakko Hämeen-Anttila: Islamin käsikirja, s. 158. Otava, 2012.
  89. Elina Grundström: Islam on hieno uskonto Vihreä lanka, pääkirjoitus. 9.10.2009.
  90. Matti Virtanen: Matti Virtanen: Ääliöidioottien Pyhäinhäväistysyhdistys 26.8.2014. YLE verkkosivusto.
  91. Ella Landau-Tesseron: Delegitimizing ISIS On Islamic Grounds: Criticism Of Abu Bakr Al-Baghdadi By Muslim Scholars Inquiry and Analysis #1205. 19.11.2015. Memri.
  92. Ella Landau-Tasseron: A Self-Profile Of The Islamic State: The Creedal Document Inquiry & Analysis Series. 2.6.2016. MEMRI The Middle East Media Research Institute.
  93. Ensi- ja turvakotien liiton Vauvaperhe turvapaikanhakijana -projekti, Ihmisoikeusliitto, Pelastakaa Lapset ry, Plan Suomen koordinoima Ei vihapuheelle -liike, Suomen Islamilainen yhdyskunta, Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry, Suomen Punaisen Ristin koordinoima Ei rasismille! -hanke: Vastine Koiramme -lehden artikkeliin “Koira on hylkiö islamin maailmassa” Ei vihapuheelle. 18.10.2013.
  94. Jorma Rotko: Koira on hylkiö islamin maailmassa Koiramme 9/2013.
  95. Vastineen mukaan "Teksti rakentaa tarpeetonta vastakkainasettelua Suomessa asuvien koiranomistajien ja muslimien välille siltoja rakentavan ja ratkaisulähtöisen näkökulman sijaan."

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo.svg
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Islamin kritiikki.