Islamin kritiikki

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Islamin kritiikki tarkoittaa islamin arvostelua, tapahtui se moraalisin, poliittisin tai uskonnollis-teologisin perustein. Islamin kritiikkiä on esiintynyt islamin varhaisvaiheista saakka.[1]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhainen islam[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisimmat säilyneet kirjalliset islamin arvostelut ovat peräisin Lähi-idässä asuneilta kristityiltä, jotka joutuivat islamilaisten hallitsijoitten alaisuuteen. 700-luvulla munkki Johannes Damaskolainen joka oli perehtynyt arabian kieleen ja islamiin, käsittelee aihetta perusteita kirjansa Tiedon lähde toisessa luvussa ”Harhaopeista”.[1] Luku sisältää joukon keskusteluja kristittyjen ja muslimien välillä. Johannes Damaskoksen mukaan islamin syntyyn vaikutti areiolainen munkki ja että islamin opetus on Raamatusta koottu sekamelska. Islam nähtiin toisin sanoen yhdenlaisena kristillisenä harhaoppina. Teoksessaan Johannes Damaskolainen arvosteli erityisesti moraalittomina pitämiään Muhammadin toimia ja Koraaniin kirjattuja vääriä oppeja, joiden tarkoituksena oli hänen mukaansa oikeuttaa profeetan laittomia tekoja.[2] Keskiajan historian professorin John V. Tolanin mukaan Johanneksen esitys Muhammadista on tarkoituksellinen väärintulkinta islamilaisesta perinteestä.[3]

Muita huomattavia varhaisia islamin kriitikoita olivat esimerkiksi

  • Abu Isa al-Warraq, 800-luvulla elänyt islamin kriitikko.
  • Ibn al-Rawandi, 800-luvulla elänyt ateisti, joka hyökkäsi islamia ja uskontoa yleensä vastaan
  • al-Ma’arri, 1000-luvulla elänyt arabiankielinen runoilija ja islamin kriitikko.

Myöhäisempi keskiaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dante sijoitti tunnetusti Jumalaisen näytelmänsä ensimmäisessä osassa Infernossa Muhammedin helvettiin sen toiseksi alimpaan piiriin toisten harhaoppien saarnaajien kanssa, missä hänet kuvataan kahtia halkaistuna sisälmykset ulkona roikkuen, esittäen näin hänen skismaattista asemaansa.[4]

Toinen tunnettu keskiajan kristillinen islamin kriitikko on Bysantin keisari Manuel II Palaiologos. Vuonna 1391 kirjoitetussa keisarin Persialaisen oppineen kanssa käymässä dialogissa, joka tuli kuuluisaksi vuonna 2006 Paavi Benedictus XVI:n lainatessa siitä seuraavia Palaiologoksen vuorosanoja:

Osoita minulle, mitä uutta Muhammed toi ja tulet löytämään vain julmia ja epäinhimillisiä asioita kuten hänen määräyksensä levittää miekalla oppia, jota hän saarnasi. [...] Veri ei miellytä Jumalaa, ja se että toimii järjettömästi on Jumalalle vierasta. [...] Usko syntyy sielusta, ei ruumiista. Kuka ikinä johtaakaan ihmisiä uskoon tarvitsee kykyä puhua hyvin ja järkeillä asianmukaisesti ilman väkivaltaa ja uhkauksia. [...] [V]akuuttaakseen järkevän sielun ei tarvita vahvaa kättä tai aseita tai mitään muita keinoja uhata henkilöä kuolemalla.[5][6]

Uusi aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esseessään Of the Standard of Taste empiristinen filosofi David Hume kuvaa Koraania ”mielettömäksi teokseksi”, jonka tekijältä puuttui ”oikeudenmukainen moraalinen aisti” (”oa just sentiment of morals”). Hume kirjoittaa, että ”tulemme havaitsemaan, että [Muhammed] ylistää sellaisia petollisuuden, epäinhimillisyyden, julmuuden, koston ja suvaitsemattomuuden ilmentymiä, jotka ovat täydellisen yhteensopimattomia sivistyneen yhteiskuntamuodon kanssa.”[7]

Arvostelu nykyaikana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyaikainen islam-kritiikki suuntautuu useimmiten yleisiin moraalisiin ja etenkin ihmisoikeuksia koskevin kysymyksiin. Ennen kaikkea syyskuun 11. päivän terrori-isku lisäsi islam-kritiikkiä ja toi sen suuren yleisön tietoisuuteen, vaikka jo Salman Rushdien tapaus nostatti islamiin kriittisesti suhtautuvia puheenvuoroja.

Nykyaikaisia tunnettuja nimenomaan islamin arvostelijoina tunnettuja henkilöitä ovat muun muassa Ayaan Hirsi Ali, Ibn Warraq, Robert Spencer, Ali Sina ja tanskalainen historioitsija Lars Hedegaard. Islamia on arvosteltu voimakkaasti myös sisältä käsin sellaisten muslimien toimesta, jotka katsovat islamin olevan suurten uudistusten tarpeessa, jotka painottava tyypillisesti voimakkaasti eroa islamin yleensä ja islamismin, poliittisen islamin tai islamilaisen fundamentalismin välillä. Esimerkkeinä tällaisista islam-kriitikosta voidaan mainita Kanadalainen Irshad Manji ja pakistalaistaustainen britti-muslimi Maajid Nawaz[8][9].

Ensisijaisesti muista ansioistaan tunnettuja mutta myös islamin arvostelijoina tunnettuja julkisuudenhenkilöitä ja ajattelijoita puolestaan ovat esimerkiksi Michel Houllebecq, Richard Dawkins, Sam Harris ja Nobel-palkittu kirjailija V.S. Naipaul.

Apostasia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esimerkiksi Ibn Warraq on esittänyt voimakasta arvostelua islamilaisten maiden uskosta luopuneiden kohtelua kohtaan. Hän on kerännyt laajan kokoelman kertomuksia ihmisiltä, jotka ovat joutuneet vainon kohteeksi vaihtaessaan uskontoa tai luovuttuaan islamista.

Naisen asema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ayaan Hirsi Ali on arvostellut erityisesti musliminaisten asemaa ja todennut että ”heidän uskonsa vie heiltä heidän ihmisoikeutensa”.[10]

Islamilainen laki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ibn Warraq arvostelee islamilaisia maita siitä, että ne ovat pyrkineet muuttamaan kansainvälistä lakia oman mielensä mukaiseksi. Muslimimaiden vaikutuksesta vuonna 1981 YK:n julistus uskonnollisen syrjinnän lopettamisesta muutettiin siten, että oikeus omaksua uskonto muutettiin oikeudeksi edustaa jotain uskontoa. Tämä heijastelee šariaa eli islamilaista lakia, jossa epäusko on suurin synti eli paha teko.[11]

Muhammadin henkilö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ayaan Hirsi Ali on kirjoittanut Muhammadin olevan nykykäsitysten valossa ”kieroutunut” viitaten hänen avioliittoonsa hyvin nuoren tytön, 9-vuotiaan Aishan, kanssa.

Ibn Warraqin mukaan Muhammad syyllistyi salamurhiin, ryöstelyihin ja verilöylyihin vihollisia – erityisesti juutalaisia – kohtaan. Warraqin mukaan Muhammad saattoi hyökätä kyliin vain lisätäkseen valtaansa tappaen miehet, myyden naiset ja jakaen saaliin. Warraqin mukaan Muhammadia ei voida puolustaa sanomalla tämän olleen vain oman aikansa ja paikkansa edustaja muun muassa sen takia, että tuohon aikaan Arabiassa kyllä tunnettiin armo ja laupeus. Myös Warraq moittii Muhammadia kyseenalaisista seksuaalisuhteista, joista seuranneista skandaaleista on nähty jälkiä Koraanin jakeissa.[12]

Muhammadin ilmestykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fatwakomitean päätös koskien kääntymistä kristinuskoon: ”Koska hän hylkäsi islamin, häntä pyydetään ilmaisemaan katumuksensa. Ellei hän kadu, hänet tapetaan islamilaisen lain oikeuksien ja velvoitteiden mukaisesti.”

Ibn Warraq näkee hyvin ongelmallisena sen, että islam perustuu yhden ihmisen saamiin ilmestyksiin jumalalta. Hän kysyy, mistä voimme tietää, että Muhammad oli vilpitön. Monia ihmisiä, jotka nykyään väittävät saavansa viestejä jumalalta, pidetään mielenvikaisina.[13] Warraq korostaa, että myös Muhammadia puolustava tutkija William Montgomery Watt myöntää, että Muhammad sai ilmestyksiä omien tarkoitusperiensä mukaisesti, mistä Watt päättelee edelleen, että Muhammad oli joko vilpillinen tai kykenevä itsepetokseen.[14]

Islamin perusopit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Warraqin mielestä Koraanissa alati aiheena oleva helvetin kauhujen kuvaaminen viittaa siihen, että islam perustuu suureksi osaksi pelotteluun. Warraq pitää myös predestinaatiota (oppi, jonka mukaan pelastetut ja helvettiin joutuvat on etukäteen valittu) epäsopivana moraalisen vastuun kannalta. Predestinaatio tarkoittaa käytännössä sitä, että syyttömiä tuomitaan helvettiin. Warraq kysyy myös, millainen on sellaisen jumalan mieli, joka luo olentoja, joita hän käskee palvomaan itseään viisi kertaa päivässä.[13]

Koraani[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Warraqin mukaan Koraani ei voi olla kaikkitietävän jumalan teksti, vaan siinä on hänen mukaansa nähtävissä Muhammadin käden jälki kaikkialla. Tämä näkyy esimerkiksi Koraanin Raamattua muistuttavasta maailmankuvasta, joka on Warraqin mukaan ristiriidassa nykytietämyksen kanssa.[13] Warraq viittaa länsimaissa pitkään vallinneeseen käsitykseen, jonka mukaan Koraanista oli alun perin olemassa useita versioita, jotka vasta myöhemmin pyrittiin yhdistämään yhdeksi Koraaniksi. Tämä on vastoin muslimien yleistä kantaa, jonka mukaan Koraani on aina ollut yhtenäinen kerralla jumalalta saatu.[13]

Warraq viittaa tutkijoiden näkemyksiin, joissa Muhammadin nähdään saaneen usein Koraanin jakeiksi päätyviä ilmestyksiä, jotka palvelevat hänen kulloisia tarkoitusperiään. Lisäksi länsimainen tutkimus on selvittänyt Koraanin suurien aikajärjestystä, joka on tutkimusten mukaan eri kuin niiden järjestys itse kirjassa.[13] Koraania on muslimien piirissä usein pidetty täydellisenä puhtaan arabiankielisenä tekstinä. Warraq viittaa länsimaisiin tutkijoihin, jotka ovat pitäneet Koraania kielioppivirheitä sisältävänä, tyyliltään kömpelönä ja lainasanoja sekä asiavirheitä sisältävänä (väitettyihin asiavirheisiin kuuluvat Koraanin sekavaksi moitittu käsitys Aleksanteri Suuresta ja joidenkin Raamatussakin esiintyvien henkilöiden sekoittaminen toisiinsa).[13]

Orjuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräät tutkijat ovat arvostelleet islamia siitä, että se salli orjuuden kauan sen jälkeen kun se oli kielletty länsimaissa. Esimerkiksi Rodney Starkin mukaan eräs ongelma oli Muhammadin asettama esikuva, jonka vuoksi ”islamilaisten teologien kohtaama perustava ongelma orjuuden moraalisuudessa on, että Muhammad osti, myi ja vangitsi orjia”.[15]

Muslimit ovat puolustaneet Muhammadia sillä, että hän kohteli orjia hyvin. Muhammadin sanotaan vapauttaneen Zayd ibn Harithah -nimisen orjan, josta myöhemmin tuli Muhammadin ystävä ja seuraaja. Useat muslimit ovat myös sanoneet, että seuraava hadith todistaa Muhammadin pitäneen kaikkia ihmisiä tasavertaisina Jumalan edessä:[16]

»Profeetta sanoi: Teidän ei tule sanoa ”orjani” tai ”orjattareni” eikä orjien tule sanoa ”mestarini” (rabbi). Orjan isännän tulee sanoa ”nuorukaiseni” ja ”neitokaiseni” ja orjan ”herrani” tai ”rouvani”, koska te kaikki olette Allahin orjia ja Allah on Herra»
([17])

Sananvapaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2009 YK:n yleiskokouksessa hyväksyttiin ”uskontojen halventamisen” vastainen julkilausuma. Arvostelijoiden mukaan kyse on 57 islamilaisen valtion muodostaman Islamilaisen konferenssin pyrkimyksestä estää islamin arvostelu. Arvostelijoiden mukaan islamilaiset valtiot ovat hyväksyneet YK:n ihmisoikeusjulistuksen sijasta Kairon julistuksen, jossa islam menee ihmisoikeuksien edelle. Uskontokriitikko Jussi K. Niemelän mielestä ”YK järjestönä on tiensä päässä, jos ja kun sitä käytetään totalitaristisen valtiojärjestyksen puolustamiseen ja suojelemiseen sekä teokratian edistämiseen” ajatuksenvapauden ja sananvapauden sijasta.[18].

Vuonna 2009 järjestettiin 30. syyskuuta kansainvälinen jumalanpilkkapäivä. Kampanjan perustajien mukaan päivän tarkoitus on ”muistuttaa maailmaa siitä, että uskonnon ei tule enää koskaan olla avoimen ja rehellisen keskustelun ulkopuolella”. Päivä on eri puolilla maailmaa tapahtuneisiin mellakoihin johtaneiden Muhammad-pilapiirrosten julkaisun vuosipäivä.[19][20]

Länsimaisia vastauksia arvosteluun[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”Ei moskeijaa”.

Monet tutkijat, muun muassa Bernard Lewis, eivät katso olevansa varsinaisesti islamin arvostelijoita, mutta ovat arvostelleet islamilaisen yhteiskunnan eräitä piirteitä. Esimerkiksi Lewisin mukaan islamissa muiden uskontojen kannattajat, naiset ja orjat ovat perustavalla tavalla huonommassa asemassa aikuisiin miespuolisiin muslimeihin verrattuna. Lewis kuitenkin sanoo, että islamin syntyhetkellä kaikkien miespuolisten muslimien tasavertaisuus edusti suurta edistysaskelta aikakauden kreikkalais-roomalaiseen perinnölliseen ylimysvaltaan ja iranilaiseen feodalismiin verrattuna.[21] Yhdysvaltalaisen tutkijan William Montgomery Wattin mielestä ketään historian kuuluisaa henkilöä ole mustamaalattu niin voimakkaasti kuin Muhammadia. Hänen mukaansa Muhammadia pitäisi arvostella oman aikansa eikä nykyisen länsimaalaisen moraalikäsityksen perusteella.[22] Brittiläinen tietokirjailija Karen Armstrong pitää Muhammadin teologisia näkemyksiä rauhanomaisina ja suvaitsevina. Armstrongin näkemyksen mukaan Koraanin kehottama pyhä sota eli jihad tarkoittaa jokaisen muslimin velvollisuutta taistella oikeudenmukaisen valtion puolesta.[23]

Suomessa vapaa-ajattelija Janne Vainio on sanonut, että kristinusko nykyisellään ei kaikesta huolimatta ole aivan niin vaarallinen vapaa-ajattelijoiden ajamalle ajatuksenvapaudelle kuin islam. ”Kristinuskon historia on satoja vuosia vanhempi ja kristinuskon taltuttamiseen on valistusajattelun perillisillä ollut vuosisatoja enemmän aikaa kuin islamin poliittisten muotojen tekemiseen vaarattomiksi.”[24]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b St. John of Damascus’s Critique of Islam Orthodox Christian Information Center. Viitattu 12.5. 2008. (englanniksi)
  2. St. John Damascene. The Catholic Encyclopedia, 1914. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. Tolan, John Victor: Saracens. Islam in the Medieval European imagination, s. 139. New York: Columbia University Press, 2002. ISBN 978-0-231-12332-7. (englanniksi)
  4. Dante: The Divine Comedy, Canto XXVII (PDF) (The Project Gutenberg Etext of Dante’s Inferno [Divine Comedy]. Translated by Henry Wadsworth Longfellow) Viitattu 21.1.2017. (englanniksi)
  5. Manuel Paleologus: Dialogues with a Learned Moslem. Dialogue 7 chapters 1-18 (of 37), Controversy II 2c, Controversy III 3b & 3c . 1399/2009. (englanniksi)
  6. Paavi Benedict XVI: LECTURE OF THE HOLY FATHER Libreria Editrice Vaticana. 2006. (englanniksi)
  7. David Hume: On the Standard of Taste 1757. (englanniksi)
  8. Maajid Nawaz: Stop the muslim onslaught against atheists and free thinkers The Daily Beast.
  9. Maajid Nawaz & Sam Harris: Islam and the Future of Tolerance: A Dialogue. Harvard UP, 2015.
  10. Hirsi Ali, Ayaan: Unfree Under Islam 16.8.2005. The Wall Street Journal. Viitattu 26.6.2007. (englanniksi)
  11. Ibn Warraq 1995, Why I am not a Muslim, prometheus books, luku 6, "The Totalitarian Nature of Islam".
  12. Ibn Warraq 1995, Why I am not a Muslim, prometheus books, luku 4, Muhammad and his Message.
  13. a b c d e f Ibn Warraq 1995, Why I am not a Muslim, Prometheus books, luku 5, The Koran.
  14. Ibn Warraq 1995, Why I am not a Muslim, Prometheus books, luku 16 "Final Assessment of Muhammad"
  15. Stark, Rodney: For the glory of God: How monotheism led to reformations, science, witch-hunts, and the end of slavery, s. 388. Princeton University Press, 2003. ISBN 0-691-11436-6. (englanniksi)
  16. Ten Misconceptions About Islam USC-MSA Compendium of Muslim Texts. Viitattu 26.6.2007. (englanniksi)
  17. Abu Dawud 41:4957 USC-MSA Compendium of Muslim Texts. Viitattu 26.6.2007. (englanniksi)
  18. Niemelä, Jussi K.: Pääkirjoitus Humanisti. 2/2009. Suomen humanistiliitto ry. Viitattu 8.6.2010.
  19. Chivers, Tom: International Blasphemy Day: from Danish cartoons to Jerry Springer - The Opera Telegraph. 30.9.2009. Viitattu 2.10.2009. (englanniksi)
  20. International Blasphemy Day Viitattu 2.10.2009. (englanniksi)
  21. Lewis, Bernard: What went wrong?, s. 67. Harper Perennial, 2003. ISBN 0-06-051605-4. (englanniksi)
  22. Watt, William Montgomery: Muhammad: Prophet and Statesman, s. 229. New York: Oxford University Press, 1961. (englanniksi)
  23. Armstrong, Karen: Muhammad: A biography of the prophet, s. 165. HarperSanFrancisco, 1993. ISBN 0-06-250886-5. (englanniksi)
  24. Janne Vainio, Vapaa ajattelija 4/2004. Lainaus Helsingin sanomista 19.9.2004.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Islamin kritiikki -sitaatteja.