Ulama

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ulama (arab. علماء‎, 'uskonoppineet') on islamilaisten uskonoppineiden luokka.[1] Heidän joukostaan tulevat islamilaisen yhteisön uskonnolliset johtajat: teologit (mutakallimit), kanoniset laintulkitsijat (muftit), tuomarit (qadit), yliopisto-opettajat sekä valtion korkeat uskonnolliset virkamiehet. Islamissa ei ole varsinaista papistoa, mutta ulama on toiminut papistoa vastaavassa roolissa. Suppeassa merkityksessään ulama on muslimimaan hallinnossa toimivien oppineiden neuvosto.[2]

Islamilaiset uskonoppineet opiskelevat madrasakoulussa Koraania, tafsiria, haditheja ja fiqhia. Saavutettuaan pätevyyden he jatkavat opettajina, saarnaajina, tai valtiolla qadeina tai mufteina.[3] Muftit ovat ulaman arvostettuja jäseniä, joilla on oikeus antaa fatwoja, uskonnolliseen lakiin pohjautuvia lausumia tai tuomioita, ja joskus kumota imaamin päätös. Qadit ovat šarialain tuomareita. Imaamit ovat yhteisönsä uskonnollisia johtajia, jotka vastaavat uskonnollisista toimituksista kuten saarnoista.[4]

Uskonoppineisto vaikuttaa tavallisen muslimin elämään monin tavoin. Uskonoppineet toimittavat avioliittoon vihkimisen, avioeron, perimysasiat sekä muut lakiasiat ja rituaalit, ja neuvovat jokapäiväisissä asioissa. Lapset oppivat lukemaan ja kirjoittamaan sekä opiskelevat Koraania uskonoppineiden johdolla. Uskonoppineet johtavat myös perjantaisia jumalanpalveluksia.[5]

Ulamalla ei nykyisin ole samanlaista arvovaltaa kuin islamin alkuaikoina, jolloin heidän konsensuksensa (ijma) teologisista ja lainopillisista asioista määritteli yhteisön käytännöt, minkä vuoksi hallitsijat tarvitsivat ulaman tuen. Turkissa ulama on nykyisin lakkautettu, mutta muualla islamilaisessa maailmassa heillä on yhä merkittävä vaikutus perinteisissä yhteisöissä.[2]

Vuonna 1971 Saudi-Arabian kuningas Faisal I kokosi merkittävimmistä ulaman jäsenistä maan virallisen korkeimman ulamaneuvoston, joka toimii kuningashuoneen ja uskonnollisen johdon keskustelufoorumina. Se toimii myös saudijohdon vallan ja politiikan oikeuttajana, ja saudit ovat hakeneet siltä tarvitsemansa hyväksynnät erilaisiin kiistanalaisiin päätöksiinsä, kuten Yhdysvaltojen sotilastukikohtien perustamisen sallimiselle. Kuningas Fahdin aikana ulama ja kuningas tapasivat viikoittain Riadissa.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Marjatta Kyyhkynen: Ajankohtainen Islam, s. 152. Helsinki: Gummerus, 1992. ISBN 951-625-103-X.
  2. a b ulama Encyclopaedia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 15.11.2014.
  3. Ottappilakkool, s. 21.
  4. Ottappilakkool, s. 22–23.
  5. Ottappilakkool, s. 27–28.
  6. U.S. Library of Congress: The Ulama U.S. Library of Congress, Country Studies. Viitattu 15.11.2014.