Ijma

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ijmāʿ (Arab. إجماع‎) (lausuttuna "idzmaa") on arabiankielinen käsite, joka tarkoittaa yksimielisyyttä islamilaisen lain tulkinnan suhteen.

Islamilaisen lain klassinen teoria jäljittää Jumalan lain eli šarian lähteet neljään asiaan: Koraaniin, profeetan sunnaan, uskovien yhteisön yksimielisyyteen sekä analogiapäätelmien (qiyas) käyttöön.[1] Kun Koraani pyhänä kirjana sekä profeetan sunna lakilähteinä viittaavat juutalaisiin esikuviin (Toora ja mihna), yksimielisyyden periaate ja analogiapäätelmät lakilähteinä löytyvät esikuvina roomalaisesta oikeudesta.[2]

Imaami Shafi'i arvosteli 800-luvun alussa medinalaista ja irakilaista lakikoulua siitä, että nämä hyväksyivät oppineiden, ja lähinnä omien oppineidensa yksimielisyyden lakilähteeksi. Shafi'in mielestä yksimielisyyden vaatimuksen tuli koskea koko uskovien yhteisöä.[3] Myöhemmin Shafi'i käytännössä luopui tästä käsityksestä oppineiden yksimielisyyden hyväksi, mistä onkin tullut vallitseva käsitys. Kun jostain asiasta on saavutettu yksimielisyys, se poistuu keskustelusta ja siirtyy vakiintuneiden totuuksien joukkoon, sillä uskovien yhteisö kokonaisuudessaan ei voi erehtyä. Sellaisena yksimielisyys voi ohittaa jopa Koraanin sanat. [4]

Islamin moderneissa kehittelyissä 1900-luvulla on syntynyt ajatuksia, joiden mukaan laintulkinnan tulee vastata myös yhteisön tarpeita. Yksimielisyys voisi tällöin tarkoittaa myös parlamentaarisia käytäntöjä.[4]

Kaksitoistašiialainen suuntaus on katsonut, että oppineiden yksimielisyyden esiintyessä taustalla vaikuttaa aina myös kätkeytynyt imaami, ja vasta hänen vaikutuksensa tekee johtopäätöksestä erehtymättömän.[4]

Fatwa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamilaisessa maailmassa ei ole samanlaista kirkollista hierarkiaa kuin kristinuskossa, vaikka šiialaisuudessa uskonoppineista käytetäänkin erilaisia nimiä kuten ajatollah tai suurajatollah heidän arvostuksen mukaan. Uskonoppineet, kuten imaamit tai muftit, ovat niitä, joilla on valta tulkita Koraania ja sunnaa ja opastaa uskovia. Imaamin ja muslimiyhteisön välillä vallitsee molemminpuolinen luottamusside: moskeijan imaamin tehtävään valitaan henkilö, jonka uskonnolliseen näkemykseen yhteisö luottaa, ja vastaavasti imaami tulkitsee moskeijassa islamin sisältöä uskoville.

Imaamien tulkinnat ja muftien antamat kirjalliset lausunnot eli fatwat tekevät selväksi islamin kannan eri asioihin. Vaikka islamissa vallitsee periaatteellinen yksimielisyys uskon sisällöstä, fatwat ovat usein keskenään ristiriidassa. Neuvona on tällöin valita sellainen imaami, johon itse luottaa uskon tulkinnoissa. [5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Joseph Schacht: The Origins of Muhammadan Jurisprudence, s. 1. Claridon Press, 1950. ISBN 0-19-825357-5.
  2. Schacht, 1950, 83, 99
  3. Schacht, 1950,82
  4. a b c Hallaq, Wael B. and Sukidi: Consensus The Oxford Encyclopedia of the Islamic World. Oxford Islamic Studies Online. Feb 11, 2020.
  5. Jaakko Hämeen-Anttila: Islamin käsikirja, s. 161. Otava, 2004.