Etninen ryhmä (kansa)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jäsenyys etnisessä ryhmässä on usein pääteltävissä jo henkilön ulkonäöstä

Etninen ryhmä (kansa) tarkoittaa nimettyä ihmisryhmää, jota yhdistää jaettu menneisyys ja kulttuuri, jotka erottavat sen kaikista muista ryhmistä. Etniseen identiteettiin liittyy voimakas tunnetekijä, jossa tehdään ero "meidän" ja "muiden" välillä. Etnisyys yhdistää toisiinsa muilla ulottuvuuksilla toisistaan poikkeavia ihmisryhmiä. Se yhdistää saman käsitteen alle myös eri sosiaaliset kerrostumat ja yhteiskunnan hierarkkiset tasot.[1]

Tiukkaa jakoa meihin ja muihin keventää se, että yksilön etninen identiteetti voi olla tilannekohtainen ja monitasoinen.[1] Esimerkiksi suomalaiset maahanmuuttajat saattavat kertoa kokevansa itsensä suomalaiseksi ulkomailla, mutta ulkomaalaiseksi Suomessa.[2]

Etnisen ryhmän ja kansan käsitteet ovat lähes päällekkäisiä. Kielitoimiston sanakirjan mukaan "kansa on kulttuuriltaan ja usein myös hallinnoltaan ja kieleltään yhteen kuuluva ihmisryhmä; jonkin valtion väestö." [3] Kansan käsite yhdistyy siten valtioon ja sen koko väestöön, kun taas etninen ryhmä rajataan pienemmäksi joukoksi.[4] Tämä on luontevaa, sillä valtioiden sisällä on usein ryhmiä, jotka korostavat omaa erillisyyttään valtaväestöstä. Toisaalta näin määritellyt etniset ryhmät mielellään tulkitsevat myös itsensä "kansaksi" (esimerkiksi "alkuperäiskansa"), jolloin käsitteet uudelleen yhtyvät.[5][6]

Etnisen identiteetin osatekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toteemieläin on etnisen ryhmän tai klaanin myyttinen kantaisä

Kulttuuriantropologit Peoples ja Bailey kirjoittavat, että etniseen identiteettiin kuuluu kaksi ominaisuutta. Ensimmäinen on etnisen ryhmän alkuperää koskeva myytti, ja toinen on kokoelma tuntomerkkejä, jotka määrittävät ryhmän ja erottavat sen kaikista muista. [1]

Alkuperämyytti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Alkuperämyytti

Alkuperämyytti tarkoittaa niitä yhteisiä kokemuksia, joiden katsotaan yhdistävän ryhmän ja erottavan sen muista. Myytti ei tässä välttämättä tarkoita epähistoriallisuutta vaan sitä, että se kertoo ryhmän yhteisesti koetun historiallisen taustan, joka antaa sille sen ainutkertaisen identiteetin. Kansojen alkuperämyyteissä korostuvat sodat ja konfliktit, koska niissä ryhmä selvimmin erottuu muista. Niihin sisältyy tavallisesti myös ylemmyyden tuntemus suhteessa toisiin ryhmiin. Alkuperämyyttiä ei tarvitse tietoisesti oppia, sillä se omaksutaan jo erilaisissa kulttuurituotteissa, kuten lauluissa, tansseissa, runoissa, teatterissa ja maalaustaiteessa. Toisaalta myytti esiintyy myös aktiivisen oppimisen kohteena esimerkiksi koulujen historiankirjoissa. [1]

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etniset tuntomerkit ovat kunkin etnisen ryhmän käyttämiä rajapyykkejä, jotka määrittävät ryhmän jäsenyyden. Ne osoittavat jäsenyyden ehdot sekä ryhmän jäsenille itselleen että ulkopuolisille. Koska ryhmän on pystyttävä erottumaan kaikista muista, yksi ulottuvuus riittää harvoin. Peoplesin ja Baileyn mukaan kieli, uskonto, samanlainen ulkonäkö ja näkyvät kulttuuriset tavat ovat tavallisimmat tuntomerkit.[1]

  • Kieli yksin ei riitä erottavaksi tekijäksi: samaa kieltä puhuvat voivat jakautua useaksi kansaksi ja eri kieltä puhuvat voivat silti pitää itseään samana kansana. Esimerkiksi serbit, kroaatit ja bosniakit puhuvat kaikki serbokroatiaa, mutta pitävät itseään eri kansoina. Eroa korostaakseen he kirjoittavat serbokroatiaa erilaisilla merkeillä: serbit kyrillisillä, kroaatit latinalaisilla ja bosniakit arabialaisilla.
  • Uskonto on samoin yksinään riittämätön tuntomerkki, vaikka usein tärkeä. Juutalaisuudessa etnisyys ja uskonto ovat lähellä toisiaan; juutalainen oikeastaan menettää etnisen identiteettinsä, kun hän luopuu uskonnostaan. Intiassa sikhit ovat sekä uskonnollinen että etninen ryhmä. Serbit, kroaatit ja bosniakit eroavat toisistaan ennen muuta uskonnon avulla: se on joko ortodoksinen kristinusko, katolilaisuus tai islam.
  • Fyysinen ulkonäkö ei erottele eurooppalaisia naapurikansoista, mutta Yhdysvalloissa afrikkalaiset tai Amerikan alkuperäisasukkaiden piirteet todistavat henkilön erilaisesta etnisestä taustasta verrattuna eurooppalaiseen.
  • Kulttuurin piirteet, kuten tietynlainen pukeutuminen, ruokavalio, asumistapa, elinkeinot, koristautuminen ja teknologian käyttö voivat erotella etnisiä ryhmiä toisistaan. [1]

Antropologit Hutchinson ja Smith pudottavat edellisestä luettelosta ulkonäön, mutta lisäävät siihen ryhmän yhteisen nimen, yhteisen alueen ja yhteenkuuluvuuden tunteen. Heidän listansa on seuraava: etnos on ryhmä, jolla on 1) yhteinen nimi, 2) yhteinen alue, 3) tarina yhteisestä alkuperästä, 4) yhteinen kulttuuri, 5) yhteenkuuluvuuden tunne ja 6) yhteiset historialliset muistot.[7] Muitakin luetteloja tuntomerkeistä on esitetty.

Kansoja syntyy ja katoaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etniset ryhmät eivät ole pysyviä. Ryhmiä syntyy (etnogeneesi) ja katoaa, ja ne muuntuvat ajan myötä toisiksi. Viimeisten 500 vuoden kuluessa lukematon määrä etnisiä ryhmiä on kadonnut, niiden joukossa lukuisat Amerikan intiaanikansat. Uuden ryhmän synty eli etnogeneesi tapahtuu joko jakautumalla tai sulautumalla. Pohjois-Amerikan intiaaniheimot jakautuivat useiksi kansoiksi, jotka kaikki loivat itselleen oman alkuperämyyttinsä. Kun bantut levittäytyivät Afrikassa, he jakautuivat useiksi kansoiksi. Etelä-Afrikkaan muuttaneet hollantilaiset loivat oman kansallisen identiteetin buureina. Uuden etnisen ryhmän synty sulautumalla tapahtui Englannissa, missä maahan tulleet anglit, saksit ja juutit yhdistyivät alkuperäiskansojen kanssa englantilaisiksi.[1]

Oman etnisen profiilin korostaminen on usein varhainen askel, kun pyritään kohti poliittista itsenäisyyttä tai ainakin autonomiaa, mistä esimerkkinä ovat "suomalaiset" tai "palestiinalaiset". Toisaalta etninen identiteetti voi syntyä jälkijättöisesti tukemaan jo olemassaolevan valtion vakautta. Siitä esimerkkinä ovat "arabit".

Valtiosta kansaksi: arabit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Arabit

Etnisen identiteetin synnystä sen jälkeen, kun valtakunta on jo olemassa, tarjoaa esimerkin arabikansallisuuden kehittyminen Lähi-idässä. Peter Webb on päätynyt tulokseen, että käsite "arabi" sai nykyisen merkityksensä vasta luultua myöhemmin. Hän on torjunut perinteisen käsityksen, jonka mukaan etninen arabi-identiteetti olisi ollut olemassa jo ennen islamia. Hänen mukaansa vanhimmat viittaukset arabeihin tarkoittivat erilaisia nomadiheimoja, mutta sanaa käyttivät ulkopuoliset tahot, eivät nomadit itse. Nämä eivät siten identifioineet itseään "arabeiksi". Tästä todisteena on sanan puuttuminen itsemäärittelynä niistä tuhansista piirtokirjoituksista, jotka on löydetty Arabiasta. Sanan varhaisia merkityksiä arameassa olivat "länsi", "aro", "ulkopuolinen, perheetön", ehkä myös "heinäsirkka".[8]

Webbin mukaan myös käsitys Arabian niemimaasta "arabien" alkukotina syntyi myöhään, sillä autiomaan asukkaat eivät esi-islamilaisena aikana pitäneet itseään "arabeina". Tätä koskeva nostalginen kuvasto sai kypsyytensä vasta 900-luvulla. Webb liittää arabi-identiteetin kehityksen Lähi-idän beduiinivalloitukseen, jonka jälkeen kalifaatin hallitsevaksi väestöryhmäksi noussut paimentolaisväestö tarvitsi yhteisen uskonnollisen identiteetin lisäksi myös etnistä yhteenkuuluvuuden tunnetta. [9] Uusi arabi-identiteetti kehittyi Webbin mukaan vähitellen 600–800-lukujen kuluessa pohjanaan islaminusko, joka ankkuroi itsensä vahvasti etniseen arabikansallisuuteen.[10]

Kansasta valtioksi: suomalaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Suomalaiset
Palestiinan arabien mielenosoitus tiesulkua vastaan 2012 havainnollistaa etnisen ryhmän/kansan syntyprosessia.[11]

"Suomalaisuuden" synty tarjoaa esimerkin etnisen identiteetin luomisesta. Suuriruhtinaskunnaksi korotetun Suomen asemaa perusteli A. I. Arwidsson 1820-luvulla kuuluisalla lauseella "Ruotsalaisia emme enää ole, venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis suomalaisia". Arwidsson nosti suomalaisten etnisen identiteetin ja eron naapurikansoihin perusteluksi autonomialle.[12] Etnistä identiteettiä korostettiin myös sillä, mikä oli kaikille suomalaisille yhteistä. Miika Tervonen kirjoittaa: "Yhden kulttuurin Suomen voidaan väittää olevan keskeinen kansalliseen itseymmärrykseen liittyvä myytti – myös sanan varsinaisessa, jaettuun syntytarinaan viittaavassa merkityksessä."[12] Ulkoinen uhka oli myös suomalaisuuden synnyssä tärkeä osatekijä. Tervonen kirjoittaa: "myytti kansallisesti yhtenäisestä maasta muodostui tärkeäksi osaksi fennomaanista ideologiaa. Sortovuosien venäläistämisyritykset vahvistivat suomalaisuuden korostamista."[12]

Kansasta kohti valtiota? Palestiinalaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Palestiinalaiset

Arabiväestön oikeutta omaan Palestiinan valtioon on pohjustettu luomalla uutta kansallista identiteettiä, "palestiinalaisuutta".[11] Historioitsijat Hobsbawm ja Ranger kirjoittavat, että traditioiden uudelleen kirjoittaminen on yleistä. Perinteet, jotka vaikuttavat hyvinkin muinaisilta, voivat paljastua tuoreiksi ja varta vasten keksityiksi. [13] Esimerkiksi Palestiinan tapauksessa alueen arabit pitivät itseään Britannian mandaattihallinnon aikaan vielä "syyrialaisina", kun taas palestiinalaisuus yhdistettiin juutalaisiin.[14] "Palestiina" luotiin todellisuudessa vasta San Remon konferenssissa vuonna 1920, kun alue erotettiin Syyriasta. Palestiinan lipuksi valittiin lyhytikäiseksi jääneen Arabifederaation (1958) lippu vuonna 1964.[15] Palestiinalaishallinnon johtajasta Jasser Arafatista tehtiin synnyinpaikka muuttamalla gazalainen, vaikka hän oli syntynyt Kairossa ja oli egyptiläinen.[15]

Sivilisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansaa tai etnistä ryhmää laajempi identiteetti on sivilisaatio, joka tarkoittaa kaikkein laajinta kulttuurista muodostumaa, johon ihminen samaistuu. Samuel P. Huntington luettelee niitä nykymaailmasta vain seitsemän tai kahdeksan, kun etnisiä ryhmiä on satoja tai tuhansia. Huntingtonin mukaan etnisen ryhmän tuntomerkit eivät enää sovellu sivilisaatioihin. Hän jättää näistä tuntomerkeistä jäljelle vain uskonnon. Jokaisen sivilisaation ytimenä on tietty oma uskonto, sen arvot ja myytit. [16]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g James Peoples & Garrick Bailey: An Introduction to Cultural Anthropology. 10th edition, s. 367. Cencage Learning, 2014.
  2. Haikala, Topias: Moni nuori suomalaismuslimi ei koe olevansa täysin hyväksytty missään – joskus suomalaiset ovat ”heitä”, toisinaan taas ”meitä” Kirkko ja kaupunki. 20.9.2018. Viitattu 19.11.2020.
  3. Kielitoimiston sanakirja kielitoimistonsanakirja.fi. 2020.
  4. Ethnic group Encyclopaedia Britannica. Viitattu 9.9.2020.
  5. Grönfors, Martti: Suomen mustalaiskansa. WSOY, 1981.
  6. Saamelaiset Suomessa Saamelaiskäräjät. Viitattu 9.9.2020 "Saamelaiset ovat Euroopan unionin alueen ainoa alkuperäiskansa".
  7. Webb, Peter: Imagining the Arabs. Arab Identity and the Rise of Islam., s. 10. Edinburgh University Press, 2016. ISBN 978 1 4744 2643 5. (englanniksi)
  8. Webb, 2017, s. 23–39
  9. Webb, 2016, s. 353–354
  10. Webb, 2016, s. 9, 355
  11. a b Robert Spencer: The Palestinian Delusion, s. 87–99. Bombardier, 2019.
  12. a b c Tervonen, Miika: [https://www.koneensaatio.fi/wp-content/uploads/Tervonen_Historiankirjoitus_ja_myytti_SKS.pdf Historiankirjoitus ja myytti yhden kulttuurin Suomesta] Kotiseutu ja kansakunta : miten suomalaista historiaa on rakennettu. 137–162.
  13. Hobsbawm, Eric & Ranger, Terence: The Invention of Tradition, s. 1. Cambridge University Press, 2012 (alkuteos 1983). ISBN 0-521-43773-3.
  14. Spencer, 2019, s. 88–90
  15. a b Spencer, 2019, s. 91
  16. Huntington, Samuel P.: Kulttuurien kamppailu ja uusi maailmanjärjestys, s. 52–53. Terra Cognita, 1996/2003.