Latinalaiset aakkoset

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Alueet, joilla käytetään latinalaista aakkostoa. Tummanvihreillä alueilla se on yksinomaisessa käytössä, vaaleanvihreällä merkityillä jonkin muun kirjaimiston ohella.

Latinalaiset aakkoset ovat laajimmin käytetty aakkospohjainen kirjoitusjärjestelmä. Se kehittyi Apenniinien niemimaalla 700-luvulla eaa. Kaikki länsieurooppalaiset kielet käyttävät nykyisin latinalaista aakkostoa. Se on levinnyt myös muiden alueiden kielten kirjoitusjärjestelmäksi, jossain tapauksissa syrjäyttäen vanhemman järjestelmän, esimerkiksi turkissa ja vietnamissa.

Latinalaisista aakkosista käytetään myös nimitystä roomalaiset kirjaimet, mutta tämä on usein käsitteenä suppeampi, poissulkien goottilaiset kirjaintyypit.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Latinalainen aakkosto kehittyi Apenniinien niemimaalla 700-luvulla eaa. kreikkalaisesta aakkostosta etruskien aakkoston kautta. Rooman valtakunnan laajetessa latinasta tuli välimeren alueen toinen yleiskieli Kreikan rinnalle.

Alkuperäisessä muodossaan aakkosto poikkesi jonkin verran nykyisestä.

  • K oli käytössä vain harvoissa sanoissa (Karthago ja kalendae)
  • Kirjain I oli käytössä sekä vokaalia /i/ että konsonanttia /j/ tarkoittamaan
  • V oli käytössä sekä sekä vokaalia /u/ että konsonanttia /w/ (→ myöhemmin /v/) tarkoittamaan

G otettiin käyttöön ilmeisesti 200-luvulla eaa. C:n muunnelmana. Y ja Z omaksuttiin kreikasta 100-luvulla. Kirjaimet J, U ja W lisättiin keskiajalla. Roomalaiset eivät tehneet eroa suurten ja pienten kirjainten välillä; pienet kirjaimet muodostuivat vasta keskiajalla kursiivista.

Nykyiset kirjaimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isot kirjaimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A B C D E F G H I J K L M
N O P Q R S T U V W X Y Z

Pienet kirjaimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

a b c d e f g h i j k l m
n o p q r s t u v w x y z

Diakriittiset merkit eli tarkkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Tarke

Tarpeen vaatiessa, yleensä kirjoitusjärjestelmän fonetisoimiseksi kirjaimistoon on lisätty uusia kirjaimia tai tarkkeita olemassa oleviin kirjaimiin. Tällaisia ovat:

Joihinkin kieliin on jäänyt kirjaimia aikaisemmista kirjoitusjärjestelmistä, kuten islannin thorn (Þ, þ) tai muinaisenglannin ja keskienglannin wynn (Ƿ, ƿ). Jotkin kirjaimet ovat syntyneet kahden aikaisemman kirjaimen yhdistelminä, kuten Œ œ, Æ æ ja saksan ß.