Kulttuurien kamppailu ja uusi maailmanjärjestys

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kulttuurien kamppailu ja uusi maailmanjärjestys
The clash of civilizations and the remaking of world order
Alkuperäisteos
Kirjailija Samuel P. Huntington
Genre politiikan tutkimus
Julkaistu 1996
Suomennos
Suomentaja Kimmo Pietiläinen
Kustantaja Terra Cognita
Julkaistu 2003
Ulkoasu nidottu
Sivumäärä 473
ISBN 952-5202-72-0
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Kulttuurien kamppailu ja uusi maailmanjärjestys (engl. The clash of civilizations and the remaking of world order) on yhdysvaltalaisen politiikan tutkijan Samuel P. Huntingtonin vuonna 1996 julkaisema kirja, jossa hän hahmottelee kylmän sodan maailmanhistoriallisesti poikkeuksellisen kaksinapaisuuden jälkeistä maailmaa. Kirjan pääväitteen mukaan maailmanyhteiskunta jakautuu kahdeksaan kulttuuripiiriin (alkuteoksessa civilization, suomeksi 'sivilisaatioon'), jotka kylmän sodan aikaisen, koko maailman kahtia jakaneen poliittisen vastakkainasettelun poistuttua ovat saaneet tai saamassa entistä suuremman merkityksen kuhunkin kulttuuripiiriin kuuluvien ihmisten laajimpana samastumiskohteena. Näiden kulttuuriltaan ja todellisuuskäsitykseltään toisistaan poikkeavien kulttuuripiirien törmäykset, erityisesti rajavyöhykkeillään, olisivat siten tulevaisuuden selkkausten alkuperä.

Käsitystään Huntington esitteli ensimmäisen kerran Foreign Affairs -lehdessä 1993 julkaistussa artikkelissa ”The Clash of Civilizations?”. Artikkeli ja kirja on nähty vastauksena Francis Fukuyaman kirjoitukselle ”The End of History?” (Historian loppu) ja samaa aihetta jatkaneelle kirjalle Historian loppu ja viimeinen ihminen (1992). Niiden mukaan länsimainen kansanvalta ja markkinatalous leviäisivät koko maailmaan, jolloin perinteinen aatteiden välinen kamppailu loppuisi.

Termistä clash of civilization käytetään suomeksi usein muodon "kulttuurien kamppailu" ohella muotoa "sivilisaatioiden yhteentörmäys".[1]

Kulttuuripiirit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulttuuripiirit Huntingtonin mukaan: Tummansininen: länsimainen, violetti: latinalaisamerikkalainen, vaalensininen: ortodoksinen, vihreä: islamilainen, oranssi: intialainen, vaalea oranssi: buddhalainen, ruskea: kiinalainen, punainen: japanilainen.

Huntingtonin mukaan maailma jakautuu selvästi kahdeksaan tai yhdeksään suureen kulttuuripiiriin, jotka ovat länsimainen, latinalaisamerikkalainen, ortodoksinen, islamilainen, intialainen, kiinalainen, japanilainen, ja afrikkalainen kulttuuri, mahdollisesti lisäksi buddhalainen kulttuuri.

Huntingtoninin jaottelu poikkeaa jonkin verran esimerkiksi Arnold J. Toynbeen aikaisemmin esittämästä, jossa latinalaisamerikkalaista kulttuuria ei pidetty länsimaisesta erillisenä. Useimpia näistä kulttuureista Huntington kuitenkin käsittelee kirjassaan vain lyhyesti, ja eniten huomiota osakseen saavat länsimaisen ja islamilaisen kulttuurin väliset suhteet.

Todisteena käsitykselleen Huntington piti sitä, että useimmat nykyajan pahimmat selkkauspesäkkeistä kuten Bosnia, Kosovo, Palestiina sekä Intian ja Pakistanin raja ovat sijainneet eri kulttuuripiirien rajoilla ja kiistojen osapuolet kuuluvat eri kulttuuripiireihin. Lisäksi hän toteaa, että useimmissa tapauksissa toisena osapuolena on jokin islamilaiseen kulttuuriin kuuluva kansa.

Huntington kirjoittaa:

»Muslimit pelkäävät ja vihaavat lännen valtaa ja sen uhkaa heidän yhteiskunnilleen ja uskomuksilleen. He pitävät länsimaista kulttuuria materialistisena, korruptoituneena, rappeutuneena ja moraalittomana. Se on heistä myös viettelevä, ja tästä syystä he korostavat voimakkaasti, että on vastustettava sen vaikutuksia heidän elämäntapaansa. Yhä useammin muslimien hyökkäykset länttä vastaan eivät perustu niinkään siihen, että länsi pitäytyy epätäydelliseen, virheelliseen uskontoon joka on kaikesta huolimatta ”kirjan uskonto”, vaan siihen, että sillä ei ole minkäänlaista uskontoa. Muslimien mielestä länsimainen maallistuminen, uskonnottomuus ja niistä seuraava moraalittomuus ovat suurempia pahoja kuin ne tuottanut länsimainen kristinusko. Kylmän sodan aikana länsi leimasi vastustajansa ”jumalattomaksi kommunismiksi”. Kylmän sodan jälkeisessä kulttuurien kamppailussa muslimit pitävät vastustajanaan 'jumalatonta länttä'.”»
([2])

Kritiikkiä Huntingtonin näkemyksille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kritiikkiä Huntingtonin näkemyksillle on esittännyt mm. Noam Chomsky, jonka mukaan Huntingtonin hahmottelemat kriisit ja ristiriidat juontavat juurensa aina kylmän sodan aikoihin (kuten mm. Burundissa ja Ruandassa), joten ne eivät ole uusi ilmiö eivätkä merkki kulttuurien yhteentörmäyksestä. Chomsky ei myöskään näe perusteltuna näkemystä lännen ja islamin yhteentörmäyksestä. Tueksi väitteelleen Chomsky mainitsee lännen tuen fundamentalistiselle islamilaiselle valtiolle, Saudi Arabialle, jota länsi tukee varmistaakseen öljyn saatavuuden. Muina esimerkkinä lännen tuesta islamilaiselle valtiolle tai ääri-islamistisille tahoille Chomsky mainitsee tuen Indonesian sotilasjuntalle ja Mujahideen-taistelijoille Afganistanissa. Chomsky näkeekin Huntingonin teorian keinona hallita suuria ihmismassoja.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Huntington, Samuel P.: Kulttuurien kamppailu ja uusi maailmanjärjestys. (The clash of civilizations: Remaking of world order, 1996.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra cognita, 2003. ISBN 952-5202-72-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Yhden hullun varjossa, Helsingin Sanomat, 11.9.2010 sivu B 6
  2. Huntington 2003, s. 271.
  3. YouTube.com - Noam Chomsky on The "Clash of Civilizations" Viitattu 17.4.2012

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kirjaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.