Turkin ja Euroopan unionin suhteet

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
  Euroopan unioni
  Turkki
Turkin tasavallan lippu
Euroopan unionin lippu
Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan ja Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen Vilnassa 12. heinäkuuta 2023.

Turkki on hyväksytty EU-jäsenehdokkaaksi Helsingin huippukokouksessa 1999, ja jäsenyysneuvottelut alkoivat 3. elokuuta 2005. EU:n silloinen puheenjohtajamaa Itävalta vastusti neuvottelujen aloittamista viimeiseen asti, mutta myöntyi, kun samalla päätettiin aloittaa jäsenyysneuvottelut myös Kroatian kanssa. Turkin jäsenyysneuvottelut tulevat kestämään pitkään, ja ennen niiden päättymistä Kyproksen tilanteeseen tulee löytyä ratkaisu.

Suomen pääministeri Matti Vanhasen mukaan Turkin EU-jäsenyys olisi mahdollista vuonna 2015 ja Itävallan liittokansleri Wolfgang Schüsselin mukaan neuvottelut tulevat kestämään ainakin 20 vuotta, eikä lopputulos, jäsenyys, ole mitenkään itsestään selvä. Sen sijaan puhemies Paavo Lipposen mukaan Turkista tulee varmasti "jollakin aikavälillä" EU:n jäsen. Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja puolestaan verkkosivullaan arvioi ajaksi 15-20 vuotta.

Turkin EU-jäsenyyden esteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turkin EU-jäsenyyden tiellä on kuitenkin monia avoimia kysymyksiä:

Pohjois-Kyproksen turkkilainen vähemmistö

Kyproksen tilanne on tärkeä etenkin Kreikalle ja Kyproksen tasavallalle. Periaatteessa Turkin pitäisi tunnustaa EU:n jäsenmaa Kypros rajoineen, jolloin Turkki joutuisi luopumaan tunnustamansa Pohjois-Kyproksella sijaitsevan Pohjois-Kyproksen turkkilaistasavallan tunnustamisesta ja tukemisesta, minkä vuoksi turkkilainen puoli ajautuisi ilman neuvotteluja Kyproksen kreikkalaisen enemmistön valtaan. Kyproksen turkkilaiset kannattivat kansanäänestyksessä Kyproksen liittovaltioksi muuttavaa Kofi Annanin suunnitelmaa, kun taas Kyproksen kreikkalaiset torjuivat suunnitelman, jolloin saaren kysymys jäi edelleen ratkaisematta. Euroopan unioni, Yhdysvallat ja Yhdistyneet kansakunnat pitävät Pohjois-Kyproksen turkkilaistasavaltaa laittomana ja eivätkä tunnusta sitä.

EU:n yhteisen maatalouspolitiikan ja nettomaksujen ongelma

Toinen Turkissa esitetty näkökulma on se, ettei EU kuitenkaan myöntäisi turkkilaisille työvoiman vapaaseen liikkumiseen kuuluvaa oikeutta EU:n sisämarkkinoilla, ja ettei Turkkia hyväksyttäisi Euroopan unionin yhteiseen maatalouspolitiikkaan (CAP), koska Euroopan unionissa ei ole ratkaistu nettomaksuosuuksiin ja maataloustukeen liittyviä kysymyksiä. Turkkilaisista edelleen noin 30%:ia saa elantonsa maataloudesta, joten EU:n kaikkien rakennetukien tarve Turkkia varten olisi huomattavan suuri.

Kurdit ja armenialaiset

Turkkilaisista noin viidesosa on kurdeja, jotka ovat alueen alkuperäiskansoja. Kurdien oikeutta omaan kieleen ja kulttuuriin on parannettu ihmisoikeuskysymyksenä osana Turkin EU-jäsenyysneuvotteluja. Kehityksestä huolimatta Turkki ei vieläkään tunnusta kurdeja vähemmistönä eikä salli kurdien avata omia oppilaitoksia, joissa pääopetuskielenä olisi kurdi. Turkin perustuslain mukaan Turkin oppilaitoksissa ei saa käyttää pääopetuskielenä muuta kuin turkin kieltä. Turkki ei myöskään suostu myöntämään autonomiaa kurdeille, vaikka se on allekirjoittanut Yhdistyneiden kansakuntien Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen.

Turkki on myös kieltäytynyt tunnustamasta armenialaisten kansanmurhaa.[1]

Mustafa Kemalin perinteen kieltäminen nationalismina

Eräät Euroopan parlamentin jäsenet ovat viime aikoina esittäneet vaatimuksia "kemalistisen ja nationalistisen" politiikan hylkäämisestä, rajatun autonomian myöntämisestä Kaakkois-Turkin kurdiväestölle ja neuvottelujen aloittamisesta PKK:n kanssa. Jotkut turkkilaiset pitävät vaatimusta luopua Atatürkin perinnöstä valtion ideologisena pohjana loukkaavana. [2]

Ihmisoikeudet

Turkki on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa (EIT) eniten tuomioita saanut maa. Se on saanut lähes kaksi kertaa enemmän tuomioita kuin Venäjä.[1] EU on jatkuvasti tuonut ihmisoikeuskysymykset esille sen vuosittaisissa raporteissa. Turkin ihmisoikeustilanne ei kuitenkaan ole parantunut.[2]

EU-maiden linjauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan unionin jäsenyys on periaatteessa kaikille halukkaille avoin, kunhan jäseniksi haluavat maat täyttävät jäsenyydelle asetetut ehdot. Yhtenä lisälaajenemisen ongelmana pidetään köyhien ja maatalousvaltaisten maiden liittymistä Euroopan unioniin, koska ne tarvitsisivat vastineeksi EU:n sisämarkkina-alueeseen liittymiselle mittavaa taloudellista tukea Euroopan unionin rakennerahastoista, mikä aiheuttaisi mahdollisesti korotuksia Euroopan unionin jäsenmaksuihin. Tämä vaikuttaisi erityisesti EU:n nettomaksajamaihin.

Saksan kristillis- ja sosiaalidemokraatit

Saksassa useimmat sosiaalidemokraatit kannattavat EU:n laajenemista, eivätkä katso sen kustannusten nousevan merkittäväksi ongelmaksi. Toisaalta monet kristillisdemokraatit haluavat jäädyttää laajenemisen ainakin toistaiseksi, lähinnä kalliina pitämänsä itälaajenemisen aiheuttamien kustannusten ja muiden ongelmien takia. Myös kristillisdemokraattien piirissä kannatetaan kuitenkin vähintään kauppapoliittisen erityisaseman myöntämistä Turkille. Tätä asemaa on kannattanut muun muassa kristillisdemokraattinen liittokansleri Angela Merkel.

Suomalaisia mielipiteitä

Eurobarometri-mittausten mukaan 96% suomalaisista asettaisi Turkin liittymiselle vaatimukseksi ihmisoikeussäädöksien järjestelmällisen noudattamisen. EU25-maiden keskiarvoksi tuli 85%. Lisäksi 90% suomalaisista oli sitä mieltä, että Turkin tulee kohentaa talouttaan huomattavasti liittyäkseen unioniin. EU25-maiden keskiarvo oli 77%. [3]

Vuoden 2006 Eurobarometrissä 71 % suomalaisista oli Turkin jäsenyyttä vastaan (24 % puolesta).[4] MTV3:n kyselyssä kaksi kolmasosaa vastusti Turkin jäsenyyttä.[5] Vuoden 2010 Eurobarometrissä vastaan oli 71 % ja puolesta 25 %.[6]

Turkki vastustaa kahden EU-jäsenen Nato-jäsenyyttä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkelit: Suomen Nato-jäsenhakemus ja Ruotsin Nato-jäsenhakemus

Toukokuussa 2022 Turkki vastusti kahden EU:n jäsenvaltion, Suomen ja Ruotsin, liittymistä Natoon, koska Turkin mukaan ne isännöivät Turkkia vastaan ​​toimivia terroristijärjestöjä (mukaan lukien PKK, KCK, PYD, YPG ja Gülen-liike). Turkki kehotti maita poistamaan asevientikiellonsa Turkille, olemaan tukematta järjestöjä ja luovuttamaan Gülen-liikeen ja PKK:n jäseniä kahdesta jäsenvaltiosta. (Gülen-liike ei kuitenkaan ole EU:n terroristijärjestöjen luettelossa ja PKK on EU:n terroristijärjestöjen luettelossa).[7]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Turkin_ja_Euroopan_unionin_suhteet&oldid=22020906”