Angela Merkel

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Angela Merkel
Angela Merkel May 2015.jpg
Merkel toukokuussa 2015
Saksan 8. liittokansleri
22.11.2005−
Presidentti Horst Köhler
Christian Wulff
Joachim Gauck
Varaliittokansleri Franz Müntefering
Frank-Walter Steinmeier
Guido Westerwelle
Philipp Rösler
Sigmar Gabriel
Edeltäjä Gerhard Schröder
Tiedot
Syntynyt 17. heinäkuuta 1954 (ikä 62)
Hampuri, Saksan liittotasavalta
Puolue Saksan kristillisdemokraattinen unioni
Muut puolueet Demokratischer Aufbruch
(1989–1990)
Puoliso Ulrich Merkel (1977–1982)
Joachim Sauer (1998–)
Ammatti kemisti (fysikaalinen kemia)
Uskonto Saksan evankelinen kirkko
Arvonimet Dr. rer. nat.
Allekirjoitus Angela Merkel Signature.svg

Angela Dorothea Merkel (o.s. Kasner; s. 17. heinäkuuta 1954 Hampuri, Saksan liittotasavalta) on Saksan nykyinen liittokansleri (vuodesta 2005) ja kristillisdemokraattisen puolueen (CDU) puheenjohtaja (vuodesta 2000).

Varhaisvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merkel syntyi Länsi-Saksan Hampurissa, missä hänen isänsä Horst Kasner opiskeli teologiaa. Angelan ollessa muutaman viikon ikäinen perhe muutti Itä-Saksaan. Seuraavan kerran Merkel kävi Länsi-Saksassa vasta 32-vuotiaana serkkunsa häissä.

Hänen isänsä vihittiin luterilaiseksi pastoriksi Brandenburgissa 1954. Angela Kasner kävi koulunsa Itä-Saksassa ja meni Leipzigin Karl-Marx-yliopistoon opiskelemaan fysiikkaa ja kemiaa. Yliopistoaikoinaan hän liittyi sosialistiseen Freie Deutsche Jugend -nuorisojärjestöön ja kohosi siinä varsin korkeaan asemaan, FDJ:n piirintoimiston ja tiedeakatemian agitprop-toiminnan johtoon. Myöhemmin Merkel on sanonut olleensa mukana lähinnä "kulttuurityössä."[1] Vuonna 1978 hän voitti matkan Moskovaan venäjän kielen kilpailussa.[1][2]

Tohtoriksi hän väitteli kvanttikemiasta tiedeakatemian fysiikan laitokselta 1986. Vuonna 1977 hän meni naimisiin opiskelutoverinsa Ulrich Merkelin kanssa. Liitto kuitenkin päättyi muutaman vuoden kuluttua eroon vuonna 1982.[3]

Merkel on säilyttänyt entisen miehensä sukunimen vaikka avioituikin uudelleen vuonna 1998 pitkäaikaisen elämänkumppaninsa, kvanttikemian professori Joachim Sauerin kanssa joka toimii Berliinin Humboldt-yliopistossa teoreettisen kemian professorina.[3]

Merkelillä ei ole omia lapsia kummastakaan avioliitosta mutta Sauerilla on kaksi poikaa edellisestä avioliitosta. Merkel puhuu äidinkielensä saksan lisäksi sujuvaa englantia ja venäjää.[3]

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Angela Merkelin poliittinen ura alkoi vuonna 1989, jolloin hän liittyi oppositioliike Demokraattiseen allianssiin (DA) ja pääsi sen riveissä parlamenttiin vapaissa vaaleissa 18. maaliskuuta 1990. Hänestä tuli Lothar de Maizièren yhdistymishallituksen lehdistösihteeri. Liike yhdistyi samana vuonna CDU:hun.

Vuosina 1991–1994 Merkel toimi naisasia- ja nuorisoministerinä Helmut Kohlin kolmannessa hallituksessa ja vuosina 1994–1998 ympäristö-, luonnonsuojelu- ja ydinturvallisuusministerinä.[1] Hänet valittiin kristillisdemokraattisen puolueen pääsihteeriksi vuonna 1998.

Joulukuussa 1999 Merkel oli kaatamassa vaalirahoitusskandaaliin kompastunutta entistä kansleri Helmut Kohlia ja CDU:n puheenjohtaja Wolfgang Schäublea. Merkel sai näin yksin kunnian puolueen maineen pelastamisesta.[4] Hänet valittiinkin puolueen puheenjohtajaksi vuonna 2000.

Syyskuussa 2005 pidetyissä ennenaikaisissa liittopäivävaaleissa CDU:n ja Baijerissa toimivan CSU:n ehdokas Merkel voitti erittäin tasaväkisessä kamppailussa silloisen liittokanslerin, Gerhard Schröderin. Vaalit järjestettiin Saksan perustuslain mukaisesti ennen tavanomaisen vaalikauden loppua liittopresidentin luvalla liittokansleri Gerhard Schröderin toivomuksesta.

Alkuvuodesta 2010 CDU:n omat johtajat hyökkäsivät Merkeliä vastaan Frankfurter Allgmeine Sonntagszeitungissa julkaistulla kirjoituksella, jossa Hessenin, Saksin ja Thüringenin parlamentaarikkojen johtajat syyttivät Merkeliä puolueen laiminlyönnistä oman imagonsa kohottamiseksi.[5]

Merkelin politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Angela Merkel 2012

Angela Merkel suhtautuu skeptisesti Turkin EU-jäsenyyteen ja on ollut valmis tarjoamaan Turkille EU-täysjäsenyyden sijasta erityisen kumppanuusaseman. Hän on myös Ranskaa ja sosiaalidemokraatteja transatlanttisempi korostaen yhteistyötä myös Britannian ja Yhdysvaltain kanssa. Merkel on myös profiloitunut usein Venäjällä vieraillutta Gerhard Schröderiä kriittisemmäksi Vladimir Putinin hallinnon suhteen. Merkelillä ja Ranskan entisellä presidentillä Nicolas Sarkozylla on myös ollut keskinäisiä ristiriitoja. Toisaalta Merkel ja Sarkozy ovat asettuneet yhdessä Turkin EU-jäsenyyttä vastaan.[6]

Merkel oli Euroopan unionin neuvoston presidentti vuoden 2007 ensimmäisellä puoliskolla, ja kesäkuussa 2007 päästiin sopimukseen uuden perussopimuksen laatimisesta Sopimuksen Euroopan perustuslaista kariuduttua Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestyksiin kesäkuussa 2005. Hän sai Aachenin Karlspreis-palkinnon Euroopan idean edistämisestä vuonna 2008.

Merkel kannattaa Saksan talous- ja sosiaalijärjestelmän suurta uudistusta muun muassa markkinoita vapauttamalla ja säätelyä vähentämällä. Ratkaisuna talousongelmiin hän ehdotti viikoittaisen työtuntimäärän lisäystä ja arveli, että useimmat kansalaiset eivät vastustaisi sen pidennystä kahdella tunnilla.[7]

Merkelin hallitus korotti välittömästi arvonlisäveroa 3 prosenttiyksikköä (16 %:sta 19 %:iin) tavoitteena leikata maan 35 miljardin euron budjettivajetta, sekä sosiaalidemokraattien vaatimuksesta korotti myös suurempituloisten veroprosenttia (42 % – 45 %). Arvonlisäveron korotuksen nähtiin vaikuttavan eniten pienituloisten asemaan ja "Merkel-verosta" tuli erittäin epäsuosittu ja sen väitetään vähentävän kulutusta. Veronkorotusten ansiosta Saksan budjetti kääntyi vuonna 2007 puolivuotiskaudella ylijäämäiseksi ensimmäisen kerran sitten vuoden 1990.[8]

Merkelin mielestä Saksassa meneillään olevaa ydinvoiman alasajoa pitäisi hidastaa. Vuonna 2010 Merkelin toinen hallitus antoi Saksan vanheneville ydinvoimaloille keskimäärin 12 vuoden jatkoajan. Vuonna 2002 oli päätetty kaikkien Saksan ydinvoimaloiden sulkemisesta viimeistään 2021. Japanin Fukushiman onnettomuuden jälkeen hallitus määräsi kuitenkin seitsemän voimalaa väliaikaisesti pysäytettäväksi. Päätös tapahtui ennen kaksia tärkeitä osavaltiovaaleja.[9][10]

Merkelin liittohallitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johtuen tiukasta vaalituloksesta (CDU/CSU 35,2 % ja SPD 34,2 % äänistä) Merkelin I hallitus oli Saksalle harvinainen pääkilpailijoiden muodostama kristillisdemokraattien ja sosiaalidemokraattien suuri koalitio.

Merkelin II hallitus, joka muodostettiin lokakuussa 2009, oli puhdas musta-keltainen, jossa jäseninä ovat CDU:n ja sen Baijerissa toimiva sisarpuolueen CSU:n lisäksi Vapaa demokraattinen puolue FDP.

Vuoden 2013 vaalikampanjassa Merkeliä auttoi kilpailevan puolueen SPD:n hajanaisuus, sillä Merkelin haastaja Peer Steinbrück ei ollut kovin suosittu omiensa keskuudessa. Merkelin huolena taas oli hallituskumppani FDP:n heikko ja vihreiden vahva kannatus.[11] Vaaleissa FDP:n tulos jäi äänikynnyksen alle ja tulosten perusteella ainoa realistinen hallitusvaihtoehto oli jälleen kahden pääpuolueen suuri koalitio. CDU/CSU:n ja SPD:n yhteishallitus saatiin muodostettua pitkällisten neuvotteluiden jälkeen joulukuussa 2013, lähes 3 kuukautta vaalien jälkeen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c http://en.rian.ru/analysis/20090715/155532924.html
  2. Tiilikainen, Teppo: Salattu nuoruus. Suomen Kuvalehti, 2013, nro 31, s. 22-29. Helsinki: Otavamedia. ISSN 0039-5552.
  3. a b c Merkelin suosio lyö saksalaisetkin ällikällä – 13 kysymystä ja vastausta maanosan mahtavimmasta poliitikosta yle.fi. Yle Uutiset. Viitattu 7.1.2015.
  4. Liittokansleri Merkelin kymmenen vallan salaisuutta. (Mediakatsaus) formin.fi. 7.6.2007. Suomen ulkoasiainministeriö. Viitattu 21.7.2007.
  5. http://www.elpais.com/articulo/internacional/barones/CDU/atacan/Merkel/elpepiint/20100110elpepiint_6/Tes
  6. http://www.jamestown.org/single/?no_cache=1&tx_ttnews[tt_news]=34983
  7. (Spiegel Online 18.05.2003)
  8. First budget surplus in 17 years dw-world.de. Deutsche Welle. Viitattu 24.8.2007. (englanniksi)
  9. http://www.guardian.co.uk/world/2011/mar/15/germany-merkel-switches-nuclear-power-off
  10. http://www.spiegel.de/international/world/0,1518,750916,00.html
  11. Elo, Kimmo: Koko Eurooppa odottaa Saksan vaalitulosta. Kanava-lehti, 2013, nro 5, s. 10-14. Forssa: Otavamedia. ISSN 0355-0303.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Angela Merkel -sitaatteja.
Saksan liittotasavallan kristillis-demokraattisen puolueen logo Edeltäjä:
Wolfgang Schäuble
Saksan kristillisdemokraattisen unionin puheenjohtaja
2000–
Seuraaja:
(nykyinen)