Kurdit

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kurdit
کورد Kurd
ჩობან აღა.png
Nizami Rug Crop.jpg
Qazi Muhammad.jpg
IhsannuriYashar.jpg
Simko Sikaki.jpg
Mustafa Yamulki.jpg
Husni al-Zaiim.jpg
Mohammad Bagher Ghalibaf.jpg
Mustafa Barzani.jpg
MosheBarazani.jpg
Abdullah Öcalan.png
Muhsen Barazi.jpg
Zana.jpg
Jalal Talabani.jpg
Saleh Muslim.jpg
BahmanGhobadi.JPG
Dr Widad Akrawi UN BMS2010 DI.png
Ostad Elahi 1.jpg
Yosef Shiloach.jpg
Darin 2009.jpg
Mesud Barzani.jpg
Chobani President and CEO Ulukaya Delivers Remarks (7256160358).jpg
Kokonaismäärä 30-35 miljoonaa
Asuinalue Turkin lippu Turkki 13,4-18,6 miljoonaa

Iran 6,5–7,9 miljoonaa
Irak 6,2–6,5 miljoonaa
Syyrian lippu Syyria[1] 1,75-2,2 miljoonaa
Israelin lippu Israel[2] 200 000
Azerbaidžanin lippu Azerbaidžan[3] 6 100
Libanon 80 000
Armenian lippu Armenia 50 000
Georgia 40 000-60 000
Turkmenistanin lippu Turkmenistan 50 000
Saksan lippu Saksa[4]
Ranskan lippu Ranska[4] 135 000
Ruotsin lippu Ruotsi[4] 90 000
Britannian lippu Britannia[4] 90 000
Alankomaiden lippu Alankomaat[4] 75 000
Sveitsin lippu Sveitsi[4] 65 000

Itävalta 55 000
Belgian lippu Belgia[4] 12 500
Kielet kurdi
Uskonnot islam (sunnalaisuus, šiialaisuus, sufilaisuus), juutalaisuus, zarathustralaisuus, kristinusko, jesidismi

Kurdit ovat Lähi-idän vuoristoseuduilla elävä kansa. Kurdeilla ei ole koskaan ollut omaa itsenäistä valtiota. Suurin osa kurdeista asuu Kurdistanissa, joka sijaitsee Irakin, Iranin, Turkin ja Syyrian alueilla, mutta heitä asuu paljon myös diasporassa esimerkiksi Saksassa ja Istanbulissa. Kurdeja arvioidaan olevan kaikkiaan noin 25–30 miljoonaa.[5]

Kurdit puhuvat kurdin kieltä, joka kuuluu iranilaisiin kieliin. Kurdien enemmistö on sunnimuslimeja. Maaseudun kurdiyhteisöt perustuvat pitkälti klaanijärjestelmään. Kurdit ovat vuosisatojen ajan kärsineet Kurdistania hallinneiden naapurivaltioiden harjoittamista sortotoimenpiteistä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kurdien etninen alkuperä on monimuotoinen.[6][7] Kielellisesti ja kulttuurisesti he ovat sukua iranilaisille kansoille.[6][8]

Kurdien kulttuurin ja perimätiedon jäljet johtavat sumerilaiseen korkeakulttuuriin 3000–1900 eaa. Kuningas Deioces perusti vuonna 678 eaa. Meedian valtakunnan, joka ulottui pohjoisessa nykyisen Kurdistanin alueelle. Kurdien ajanlasku alkaa vuodesta 612 eaa., kun Meedian kuningas Kyaksares valloitti Ninovan ja lopetti Assyrian imperiumin valtakauden.[9]

Kurdien nimen alkuperästä on useita teorioita. Nimi on liitetty sumerilaisten kirjoitusten qarduihin vuodelta 3000 eaa. Joidenkin teorioiden mukaan kurdit periytyvät cyrteista tai carducheista.[10] Mesopotamialaisissa kirjoituksessa erinäisiä vuoristoheimoja kutsuttiin nimillä, jotka muistuttivat kurdi-sanaa. Kreikkalaisen Ksenofonin kuvailemat kardouchoit saattoivat olla kurdeja. Kurdi-nimityksen varhaisin varma käyttö tunnetaan 600-luvulta kun kurdiheimot kääntyivät islamiin.[5]

Islamilaisen maailman kulta-ajassa eräät uskonnolliset kirjoitukset selittivät kurdien alkuperän Salomonin "jinneillä". Juutalaiset kirjoitukset taas selittivät Corduenen syntyä Salomon ja hänen viidelläsadalla "jinnillä".[11] George Rawlinson ja monet historioitsijat pitävät muinaista Corduenen aluetta kurdien esihistoriallisena alueena (Kurdistan). Alueen sijainnilla, nimellä ja historialla on ollut ainakin merkittävä vaikutus kurdihistoriaan.[12][13][14][15]

Osmanien ja Persian alaisuudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meedian valtakunnan tuhoutumisen jälkeen kurdialue oli suurimman osan ajasta suurten imperiumien alaisuudessa, ja alueella käytiin jatkuvasti valtataistelua. Kurdiyhteisöt eivät tunteneet vielä tuolloin kansallistunnetta vaan olivat järjestäytyneet klaaneiksi. Kurdeilla oli suurissa imperiumeissa erityyppisiä paikallishallintoja 1800-luvun puoliväliin saakka.[16]

Persiassa syntyi safavien dynastia vuonna 1501, ja shaahi julisti shiialaisuuden valtakuntansa uskonnoksi. Sen seurauksena Persian ja Osmanien valtakunnan välillä syttyi sota, ja kurdit jäivät kahden tulen väliin. Sunnimuslimeina kurdit tukivat osmaneja, ja kun osmanit voittivat sodan, suurin osa Kurdistanista siirtyi osmanien hallintaan, mutta osa jäi Persialle. Kuusitoista kurdiemiraattia sai Osmanien valtakunnassa virallisen aseman ja de facto itsenäisyyden. Osa kurdialueista ei kuitenkaan alistunut osmanien valtaan. Kurdit suostuivat puolustamaan valtakunnan itärajaa ja saivat sen vastineeksi verovapauden. Kurdien tuki osmaneille johti Persian safavien entistä kovempaan linjaan heitä kohtaan, mikä johti koviin otteisiin sodissa sekä kurdien pakkosiirtoihin.[17]

Zohabin rauhan 1639 jälkeen Kurdistan nautti kahdensadan vuoden ajan kukoistuksen ja vaurauden aikaa. Kun Ottomaani-imperiumi heikkeni 1800-luvulla, kurdiemiraateilta otettiin itsehallinto ja verovapaus pois ja heiltä vaadittiin sotilaita osmaniarmeijaan. Tästä seurasi yli sadan vuoden aikana useita kapinoita ja kansannousuja, jotka osmanit kuitenkin murskasivat.[18] Kurdien kansallisuustunne ja halu perustaa oma valtio heräsivät 1800-luvun lopulla.[19]

Kansallistunteen herääminen ja 1900-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kurdeilla ei ole koskaan ollut omaa itsenäistä valtiota. Kurdien kansallismielisyys ja pyrkimys saada oma valtio ovat voimistuneet 1900-luvulla. Osmanien valtakunnan hajottua ensimmäisen maailmansodan jälkeen, Sèvresin rauhansopimus vuodelta 1920 määritteli autonomisen Kurdistanin, mutta sopimusta ei koskaan ratifioitu. Sen korvannut Lausannen sopimus vuodelta 1923 ei enää maininnut Kurdistania tai kurdeja, ja näin kansakunnan perustaminen ei ollut enää mahdollista.[5] Turkki tukahdutti kurdien kapinat seuraavina vuosikymmeninä.[20]

Kurdit perustivat Iraniin Mahabadin tasavallan vuonna 1946 Neuvostoliiton tuella, mutta Iran lakkautti sen jo samana vuonna.[20]

Vuonna 1988 Irakin hallitsija Saddam Hussein kaasutti 5000 kurdia kuoliaaksi Halabdjan kaupungissa. Kolme vuotta myöhemmin syttyneessä Persianlahden sodassa kurdit pääsivät kansainvälisten asevoimien suojeluun.[20]

Kurdien sisällissota käytiin Irakissa vuosina 1994–1997 Kurdien demokraattisen puolueen ja Kurdistanin isänmaallisen liiton välillä.[20]

Isis-jihadistijärjestö on hyökännyt 2010-luvulla kurdeja vastaan, mikä on samalla tuonut kilpailevia kurdiryhmittymiä yhteistyöhön. Monet alueen arabit ovat tukeneet Isisiä kurdeja vastaan.[20]

Asuinalue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa kurdeista asuu Kurdistanin alueella, joka kattaa osia Turkista, Irakista, Iranista ja Syyriasta. Kurdistan on pinta-alaltaan noin 500 000 neliökilometriä. Se on vuoristoista aluetta, jonka mannermainen ilmasto vaihtelee kuumista kesistä kylmiin ja lumisiin talviin. Kurdistan sijaitsee niin sanotun hedelmällisen puolikuun alueella, ja se soveltuu hyvin maatalouteen. Valtaosa väestöstä onkin työskennellyt perinteisesti maanviljelijöinä ja paimentolaisina, mutta viime vuosikymmeninä kurdimaat ovat ajaneet kurdeja maalta kaupunkeihin, mikä on vaikuttanut kurdien elinkeinoihin, talouteen ja yhteiskuntarakenteisiin.[21]

Kurdistanin luonnovarat ovat hyvin rikkaat. Maassa on suuret öljyesiintymät sekä mineraaleja kuten rautaa, kuparia, kromia, kultaa, hopeaa ja messinkiä. Kurdistanin mineraaliesiintymiä ei vielä ole kartoitettu kovinkaan kattavasti alueen poliittisesta tilanteesta ja sekasorrosta johtuen.[22]

Etelä-Kurdistan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjois-Irakin kurdialueilla käynnistyi Persianlahden sodan jälkimainingeissa 1991 laaja kansannousu, joka kuitenkin kukistettiin. Irakin sodan jälkeen kurdit ovat Yhdysvaltojen tukemina saavuttaneet laajan autonomian, johon kuuluu muun muassa oma parlamentti, poliisilaitos ja käytännössä myös oma armeija miliisijoukkoina. Kurdistanin autonomisen alueen öljyvarat ovat vaurastuttaneet hallintoa merkitsevästi. Irakin Kurdistanin valtapuolueita ovat Jalal Talabanin johtama Kurdistanin isänmaallinen liitto (engl. lyhenne PUK) ja Masud Barzanin johtama Kurdistanin demokraattinen puolue (KDP).

Länsi-Kurdistan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 2011 Syyriassa syttynyt sisällissota herätti Syyrian kurdien keskuudessa toivon omasta autonomisesta alueesta. Syyriassa kurdit ovat ottaneet tietyt alueet haltuunsa. Kurdistanin työväenpuolue (PKK) ja Kurdistanin demokraattinen puolue (KDP) tukevat aktiivisesti Syyrian kurdeja.

Pohjois-Kurdistan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turkissa kurdien itsenäisyyspyrkimyksiä on edustanut Kurdistanin työväenpuolue (PKK), joka on käynyt sissisotaa Turkin hallitusta vastaan vuodesta 1984 lähtien. PKK:n johtaja Abdullah Öcalan vangittiin vuonna 1999 kansainvälisen operaation päätteeksi. Turkin kurdien asiaa ajavat myös lailliset kurdipuolueet, kuten HDP sekä Oikeuksien ja vapauksien puolue (HAK-PAR).

Kurdit diasporassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kurdeja asuu paljon Kurdistanin ulkopuolella, mikä johtuu niin vuosisatoja kestäneistä pakkosiirroista kuin muutosta työn perässä. Kurdistanin miehittäjät ovat kurdien pakkosiirroilla pyrkineet heikentämään kurdeja ja sulauttamaan heitä omaan valtakulttuuriinsa.[23]

Kurdistanin ulkopuolella kurdeja asuu paljon esimerkiksi iranin Khorasanissa (1,7 miljoonaa), Keski-Anatoliassa, Kaukasiassa ja Istanbulissa, jonka väestöstä jopa neljäsosa on kurdeja.[24]

Euroopassa asuu yli miljoona kurdia, joista suurin osa on 1970–2000-luvuilla siirtolaisina ja pakolaisina muuttaneita. Suurin osa Euroopan kurdeista asuu Saksassa ja toiseksi eniten Ranskassa. Suomessa asui vuoden 2011 tilastotietojen mukaan 8 032 kurdia.[25]

Yhteiskuntajärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kurdiyhteisöt perustuvat pitkälti klaanijärjestelmään, joiden merkitys on suuri etenkin maaseudulla sekä Kurdistanin perinteisillä ydinalueilla. Klaanijärjestelmä tarjoaa turvaa niille, jotka jäävät vaille modernin yhteiskunnan etuja, minkä lisäksi pohjoisten alueiden klaanit ja niiden johtajat pitävät kurdien puolta turkkilaisia vastaan. Suurimmilla klaaneilla on ollut omia turvallisuusjoukkoja, jotka ovat voineet taistella ulkoisia uhkia vastaan. Klaanien välinen yhteistyö on kuitenkin ollut vähäistä niiden erimielisyyksien vuoksi, minkä vuoksi ulkoiset voimat ovat joskus pystyneet kääntämään ne toisiaan vastaan. Klaanin johtajan tehtävät periytyvät usein isältä vanhimmalle pojalle, mutta joskus klaanin johtajaksi valitaan parhaiten soveltuva kuolleen johtajan lähisukulainen. Myös naisia on ollut klaanijohtajina. Maaseutukylän asukkaat ovat perinteisesti kuuluneet samaan klaaniin. Pitkittyneet verikostot sukujen ja heimojen välillä ovat olleet hyvin tavallisia. Klaanijärjestelmän ansiosta kurdien kieli, kulttuuri ja perinteet ovat säilyneet hyvin, mutta samalla klaanijärjestelmä on jarruttanut yhtenäisen kansakunnan syntymistä.[26]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kieli ja kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kurdit puhuvat kurdin kieltä, joka kuuluu iranilaisiin kieliin. Kurdien kulttuuriperintö on säilynyt etupäässä suullisessa muodossa, koska kurdin kieli on ollut laitonta Pohjois-Kurdistanissa aina vuoteen 1991 asti. Kurdien tunnetuimpia vanhoja kirjoja ovat Sharafnâma ja kansalliseepoksena tunnettu Mem û Zîn, jotka ovat peräisin kurdirunouden kukoistusajalta 1500-luvun lopulta 1600-luvulle.[27]

Uskonnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa kurdeista harjoittaa sunnalaista islamia. Sunnalaisten joukossa on suufilaisten liikkeiden harjoittajia. Šiialaisia kurdeja asuu lähinnä Länsi-Iranissa, sekä Keski-Irakin itäosissa. Osa Turkin aleviiteista on kurdeja. Islamin lisäksi osa kurdeista harjoittaa erilaisia monoteistisia uskontoja. Näihin kuuluvat esimerkiksi juutalaisuus, jarsanismi ja jesidismi.[28]

Tavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kurdikulttuurin yksi tunnusomaisimmista piirteistä on vieraanvaraisuus, joka ylittää jopa muiden Lähi-idän kulttuurien vieraanvaraisuuden tason. Toisissa perheissä vierailut ovat hyvin tavallisia, ja vieraita kestitään aina runsaskätisesti. Useimmin vieraissa käydään kansallisten ja uskonnollisten juhlien aikana. Uuden vuoden juhlan aikaan kurdit ostavat lahjoja toisilleen, ja häiden ja surujuhlien aikana ihmiset auttavat isäntäperhettä.[29]

Kurdien uudenvuoden juhla ja kansallispäivä on newroz, jota vietetään 21. maaliskuuta. Silloin kurdit kokoontuvat yhteen näyttääkseen voimaansa ja julistaakseen poliittisia viestejään.[30]

Musta tee on yleinen juoma; kahvi ja alkoholijuomat ovat harvinaisempia. Ruoka syödään yleensä lattialla sufra-liinan päällä tai isoilla pyöreillä tarjottimilla.[31]

Ihmisten elämää säätelevät pitkälle yhteisön normit ja tavat. Omien vanhempien ja vanhusten kunnioittaminen on kurdeille hyvin tärkeää. Isä johtaa perhettä ja vastaa perheen elannosta, ja äidin roolina on perheen arjesta huolehtiminen. Kaupunkilaisnaiset käyvät joskus töissä kodin ulkopuolella. Tytöt muuttavat pois kotoa mentyään naimisiin.[32] Miehet menevät naimisiin yleensä 20-vuotiaina ja tytöt 12-vuotiaina. Islamilaisen lain sallimaa moniavioisuutta esiintyy jonkin verran.[5]

Samaa sukupuolta olevat läheiset tuttavat antavat toisilleen poskisuudelman ja joskus myös halauksen. Ystäviä ja tuttuja kätellään, ja vanhempien ja iäkkäiden ihmisten kättä voidaan suudella kunnioituksen osoituksena.[33]

Kurdinaisten asema on melko heikko, vaikkakin yleisesti ottaen parempi kuin alueen muissa kulttuureissa. Naisten heikko asema johtuu islamin tiukasta tulkinnasta mutta myös paikallisista kulttuureista ja patriarkaalisesta klaanijärjestelmästä. Kurdimaiden yrityksistä huolimatta kurdinaiset eivät kuitenkaan käytä burkaa, ja hunnunkin käyttö on vapaaehtoista. Moni kurdinainen pukeutuu värikkäisiin kansallispukuihin. Miesten ja naisten välinen yhteydenpito on vapaampaa kuin naapurikulttuureissa. Kurdien poliittisissa liikkeissä naisia on suhteellisesti selvästi enemmän kuin alueen maiden parlamenteissa.[34]

Musiikki ja tanssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kurditaiteen tunnetuimpia muotoja ovat musiikki, tarinoiden kerronta ja kansantanssit. Musiikki ja laulut ovat olennainen osa kurdien elämää. Dengbêj-laulut ovat kurdien perinteisiä lauluja. Ne kertovat perinteisesti rakkaudesta mutta usein myös sodista, urhoollisuudesta, historiasta tai kuuluisista ihmisistä, ja viime aikoina myös kansannousuista, vapaustaisteluista ja ajankohtaisista poliittisista tapahtumista. Käytetyimmät perinteiset soittimet ovat kielisoittimia, puhallinsoittimia ja lyömäsoittimia. Kurditansseja tanssitaan jonoissa, ja tanssit ovat juhlien suosituin ohjelmanumero. Naiset ja miehet tanssivat usein vierekkäin.[35]

Kansallissymbolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kurdistanin kansallislippu sai virallisen aseman vuonna 1999, mutta lipun väreillä on hyvin pitkä historia. Kurdien kansallislaulu on nimeltään ”Hei vihollinen”. Sen kirjoitti runoilija Dildar vuonna 1938, ja se sai kansallislaulun aseman 1946.[36]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Koivunen, Kristiina & Nehri, Welat: Kurdistan itsenäisyyden kynnyksellä?. (Edita, 2013)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lowe, Robert: Studying the Kurds in Syria: Challenges and Opportunities Syrian Studies Association Bulletin. 2011. Syrian Studies Association. Viitattu 2.1.2016. (englanniksi)
  2. http://www.jcjcr.org/kyn_article_view.php?aid=20
  3. Statistical Yearbook of Azerbaijan 2014, Bakı, 2014., Page 80
  4. a b c d e f g Lord Russell-Johnston: The cultural situation of the Kurds (Report Committee on Culture, Science and Education) Parlamentary Assembly. 7.6.2006. Council of Europe. Viitattu 27.12.2015. (englanniksi)
  5. a b c d Kurd Encyclopædia Britannica. Viitattu 19.9.2017.
  6. a b John A. Shoup III (17 October 2011). Ethnic Groups of Africa and the Middle East: An Encyclopedia. ABC-CLIO, 159. ISBN 978-1-59884-363-7. 
  7. McDowall, David (14 May 2004). A Modern History of the Kurds, Third, I.B. Tauris, 8–9, 373, 375. ISBN 978-1-85043-416-0. 
  8. Kurds The Columbia Encyclopedia, 6th ed.. 2014. Encyclopedia.com. Viitattu 29 December 2014.
  9. Koivunen & Nehri 2013, s. 31.
  10. Koivunen & Nehri 2013, s. 32.
  11. https://books.google.fi/books?id=82jaiJ48vZQC&pg=PA264&lpg=PA264&dq=islamic+origin+of+kurds+jinns&source=bl&ots=fWUiDRVsZv&sig=kLocfFAX2lMF9OGR9-XSqmMEzQw&hl=en&sa=X&ved=0ahUKEwjvs8rf8LDQAhWHECwKHarMAs0Q6AEIPTAF#v=onepage&q=islamic%20origin%20of%20kurds%20jinns&f=false
  12. Rawlinson, George, The Seven Great Monarchies Of The Ancient Eastern World, Vol 7, 1871. (copy at Project Gutenberg)
  13. Grässe, J. G. Th. [1861] (1909). Orbis latinus; oder, Verzeichnis der wichtigsten lateinischen orts- und ländernamen, 2nd (in German), Berlin: Schmidt. OCLC 1301238. 
  14. Kurds. The Columbia Encyclopedia, Sixth Edition. 2001-07
  15. http://tallanopsis.com/article/corduene
  16. Koivunen & Nehri 2013, s. 77–78.
  17. Koivunen & Nehri 2013, s. 78–79.
  18. Koivunen & Nehri 2013, s. 82–87.
  19. Koivunen & Nehri 2013, s. 94–101.
  20. a b c d e Thomas Hale: A short history of the Kurds Financial Times. 17.10.2014. Viitattu 19.9.2017.
  21. Koivunen & Nehri 2013, s. 28–30.
  22. Koivunen & Nehri 2013, s. 34.
  23. Koivunen & Nehri 2013, s. 255.
  24. Koivunen & Nehri 2013, s. 257–-269.
  25. Tuija Saarinen: Yleiset kulttuurierot ja stereotypisointi: Kurdilainen perhe- ja tapakulttuuri (pdf) Viitattu 29.10.2014.
  26. Koivunen & Nehri 2013, s. 35–37.
  27. Koivunen & Nehri 2013, s. 41–42.
  28. Jamie Stokes: Encyclopedia of the Peoples of Africa and the Middle East, s. 392-396. Facts On File, 2009. ISBN 978-0-8160-7158-6. (englanniksi)
  29. Koivunen & Nehri 2013, s. 37–38.
  30. Koivunen & Nehri 2013, s. 60–61.
  31. Koivunen & Nehri 2013, s. 38.
  32. Koivunen & Nehri 2013, s. 40–41.
  33. Koivunen & Nehri 2013, s. 39.
  34. Koivunen & Nehri 2013, s. 54–58.
  35. Koivunen & Nehri 2013, s. 66–68.
  36. Koivunen & Nehri 2013, s. 69–72.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kerim Yildiz: Turkki, kurdit ja EU (Like, 2006)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]