Kurdistanin työväenpuolue

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
PKK:n lippu vuodesta 2005

Kurdistanin työväenpuolue (kurdiksi Partiya Karkerên Kurdistan, PKK) on kurdien työväenjärjestö. PKK perustettiin 27. marraskuuta 1978. Järjestöä johtaa vuonna 2013 Abdullah Öcalan.

Alussa PKK taisteli kurdien itsenäisyyden puolesta. Nyt PKK vaatii kurdeille itsehallintoa Turkissa, mihin maan hallitus ei suostu. PKK:n asejoukot aloittivat kapinan Turkkia vastaan elokuussa 1984, jonka jälkeen konflikti on jatkunut aaltoillen.

PKK:n ja hallituksen välisen aseelliseen kamppailuun Turkissa on liittynyt kurdisiviileihinkin kohdistuneita ihmisoikeusrikkomuksia 80- ja 90-luvuilla. Toisaalta PKK:n ja hallituksen välisessä sodassa on kuollut enemmän hallituksen poliiseja ja sotilaita kuin kurdisissejä. PKK on myös surmannut niitä kurdeja, jotka eivät kannata sitä. PKK:lla on ollut aseellista toimintaa myös Iranissa. Yhdysvallat ja EU pitävät PKK:ta terroristijärjestönä, ksoka se on tehnyt monia terroritekoja. Yhdysvallat on jonkun verran tukenut Turkkia taistelussa PKK:ta vastaan. Toukokuussa 2013 PKK:n taistelijat alkoivat vetäytyä Turkista Pohjois-Irakin kurdialueelle solmitun sopimuksen mukaisesti, ja noin 30-vuotisen sodan uskottiin olevan päättymässä rauhaan[1][2].

Aseelliset siivet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

PKK:n aseelliset siivet ovat HPG (Hêzên Parastina Gel), PJAK (Partiya Jiyana Azad a Kurdistanê), KCK (Koma Civakên Kurdistan) ja TAK (Teyrêbazên Azadiya Kurdistan).


Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

PKK:n taistelija vuorilla.

Turkin kanta

Kurdit olettivat, että he saavat oman itsenäisen valtion ensimmäisen maailmansodan jälkeen, mutta Turkin johtaja Kemal Atatürk otti suurimman osan alueesta hallintaansa.

Kesäkuussa 1934 hyväksytty laki 2510 jakoi Turkin alueet kolmeen ryhmään: ”(1) alueisiin, jotka varataan turkkilaisen kulttuurien omaavien henkilöiden asuinalueeksi; (2) alueisiin, joille ei-turkkilaista kulttuuria edustavat ihmiset voidaan siirtää sopeuttamiseksi turkkilaiseen kulttuuriin; (3) täydellisesti evakuoitaviin alueisiin.”

Kurdikulttuuria ryhdyttiin turkkilaistamaan, eikä kurdien olemassaoloa tunnustettu. Vuonna 1936 armeija valtasi Dersimin kurdialueen ja murhasi 40 000 ihmistä.[1]. Turkin hallitus kutsui kurdeja pitkään "vuoristoturkkilaisiksi". Kurdien alue oli vuoteen 1966 asti suljettua sotilasaluetta.


Öcalan ja PKK:n aseellinen kapina

Keltaisella merkitty kurdialue. Punaiset linjat ja räjähdyssymbolit ovat Turkin asevoimien pommituslentoja Irakiin, PKK:ta vastaan.

Vuonna 1978 Abdullah Öcalan perusti opiskelutoveriensa kanssa Kurdistanin työväenpuolueen PKK:n ja 1980-luvulla alkoi kurdien aseellinen 'kansannousu' Öcalanin johdolla. PKK:n toimintaan ovat kuuluneet sissi-iskut Turkin armeijaa vastaan ja konfliktissa on kuollut yli 50 000 ihmistä; sissejä yli 10 000 ja sotilaita yli 35 000. [2]

PKK järjesti vuodesta 1978 väijytyksiä, sabotaasia, mellakoita ja meilsnoituksia Turkkia vastaan. PKK toimi myös niitä kurdeja vastaan jotka eivät suostuneet toimimaan sen kanssa yhteistyössä, tai tukivat hallitusta.

Vuonne 1984 PKK alkoi toimia tehokkaammin järjestäen mm itsemurhapommituksia poliiseja ja muita hallituksen kohteita vastaan. Osan sa iskuista saivat myös paikalliset turistikohteet. Hallituksen viranomaisia ja PKK:ta vastustavia kurdijohtajia kidnapattiin ja surmattiin. Sabotaasiteot jatkuivat, ja PKK sieppasi myös länsimaisia turisteja. PKK toimi 80- ja 90-luvuilla yleensä turkissa, mutta joskus myös irakissa ja Iranissa. PKK hyökkäili euroopassa turkkilaisten kaupallisten ja diplomaattisten kohteiden kimppuun. Hallitus vastasi monin toimin, mm vuonna 1982 perustuslaissa kiellettiin separatismi, vuodesta 1983 julistettiin kurdialueille poikkeustila ja vuodesta 1985 perustettiin kyläkaarteja.

PKK muutti toimintatapojaan ja ideologiaansa 80-luvun lopusta alkaen. Se siirtyi vasemmistolaisuudesta kohti islamia. PKK ei enää hyökännyt kirdikohteisin vaan ainoastaan hallitus- ja turistikohteisiin. 90-luvun alussa Turkin hallituksen PKK:n pois kitkemiseksi tekemä väkivalta oli pahimmillaan. Hallituksen palkkaamat kuolemanpertiot tappoivat mm kurien asiaa ajaneita lehtimiehiä. Mm poliis kidutti kurdeja. Hallituksen joukot hävittivät tuhansia kurdikyliä pakkosiirtäen kurdeja niistä pois.

Vuonna 1999 Öcalan kaapattiin Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA:n sekä Turkin ja Israelin turvallisuuspalveluiden toimesta Nairobista, Keniasta, jossa hän oli piilotellut Kreikan suurlähetystön suojissa. Öcalan tuomittiin kuolemaan maanpetturuudesta sekä terrorismista, mutta Turkin lakkautettua kuolemantuomion Öcalanin tuomio muuttui elinkautiseksi vankeudeksi. Myöhemmin selvisi, että CIA oli asettanut ehdoksi Öcalanin pidätyksestä "kuolemantuomion lakkauttamista kokonaan Turkissa". Vuonna 2004 Murat Karayılanin johtama PKK:n aseellinen siipi, HPG (Kansan puolustusjoukot, ent. ARGK) julisti lopettavansa yksipuolisen tulitauon, jota se oli pitänyt yllä Öcalanin kiinnijäämisestä lähtien. Kurdisissien vastarinta jatkuu yhä. [3] Kun Öcalan pidätettiin, PKK julisti virallisesti yksipuolisen tulitauon, mikä ei täysin lopettanut Turkin armeijan toimia kurdeja vastaan. Turkin armeija hyökkäsi vuonna 1999 Irakiin vetäytyviä kurditeistelijoita vastaan. Hatara tulitauko kesti vuodet 2000-2004.

Murat Karayilan

Vuodesta 2004 lähtien PKK:ta on johtanut Murat Karayilan. Hänen aikanaan PKK aloitti sissitoiminna uudestaan, mutta pienemmin voimin välttäen alueiden valtaamista ja avoimia yhteenottoja tyytyen sissi- ja terrori-iskuihin. 2006 monen pommi-iskun tekijäksi epäiltiin PKK:sta eronnutta TAK:ta. 7. lokakuuta 2007 PKK:laiset väijyttivät ja tappoivat 18 miehen kommando-osastosta 15 ja haavoittivat kolmea. Isku oli verisin PKK:n tekemistä 90-luvun jälkeen. Samassa kuussa PKK:laiset valtasivat 50 sotilaan miehittämän tukikohdan vähäksi aikaa. Vuonna 2008 Turkin armeija teki Irakin puolelle ilmaiskuin ja maajoukoin "operaatio Auringon" kyeten tappamaan kymmeniä PKK:laisia. Vuonna 2009 Turkissa alkoi ensimmäinne kurdinkielinen TV-kanava ja pääministeri Erdogan tarjosi kurdeille joitain myönnytyksiä mm kylien nimien palautamisen kurdinkielisiksi. PKK aloitti 6. tulitaukonsa. Mutta hallitus kielsi ja hajotti mm pidätyksin kurdien vaaleissa samana vuonna voittaneen DTP:n valtion vastaisena. Niinpä PKK aloitti aseellisen toiminnan jo 2009 ja virallisestikin 2010.

PKK on vuodesta 2004 aktivoinut toimintaansa Iranissa, missä se toimii iranilaisen siipensä PJAK:n (myös Pejak) nimissä. Turkki epäilee, että Yhdysvallat tukisi PKK:ta salaisesti. Yhdysvaltalainen yksityinen turvallisuusalan yritys Xe (Blackwater) oli myöntänyt myyneensä PJAK:ille aseita. Xe:ta (Blackwater) ei kuitenkaan voitu tuomita, koska PKK:n aseellinen siipi PJAK ei ollut terroristijärjestöjen listassa. Arvioiden mukaan Turkki on kuluttanut yli 300 miljardia dollaria PKK:n vastaiseen sotaan, Turkin armeijan mukaan 800 miljardia dollaria. Vuonna 2010 PKK:lla oli yli 11 000 jäsentä ja sen vuositulot olivat yli 760 miljoonaa euroa. PKK:lla on Turkissa yli 5 miljoona tukijaa ja Euroopassa lähes miljoonaa tukijaa (arvioitu). [4] Kesällä 2011 PKK laajensi toimintansa täysimittaiseksi sodaksi, ensi kertaa sitten 90-luvun.

Euroopan unionin ja Yhdysvaltain suhtautuminen kurdien aseelliseen toimintaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niin Euroopan unioni kuin Yhdysvallat pitävät PKK:ta terroristijärjestönä. Euroopan unioni, jonka 27 jäsenvaltiossa on myös NATO-maita, myötäilee Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa, joka puolestaan tukee Keski-idässä tärkeän Turkin yhtenäisyyttä. PKK:n aseellinen siipi PJAK (Partiya Jiyana Azad a Kurdistanê) on poistettu terroristilistalta sekä EU:ssa, että Yhdysvalloissa.

Turkin asevoimat on suorittanut lyhyitä Bushin hallinnon hyväksymiä ilmahyökkäyksiä Irakiin PKK:n alueille.


PKK:n kannattajien mielenosoitus Lontoossa vuonna 2003.



PKK vetäytyy Turkista?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaliskuussa Turkki ja PKK sopivat tulitauosta[3]. Turkki ja PKK sopivat PKK:n vetäytymisestä Turkista Irakin kurdialueille. Tarkkailijat uskovat sovun liittyvän Turkin sisäpolitiikkaan ja PKK:n sisarjärjestön aseman vahvistumiseen Syyriassa, mikä on lisännyt PKK:n sotilalalista ja poliittista painoarvoa. Rauha oli kuitenkin toukokuussa 2013 vielä hataralla pohjalla[4].


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]