Klaani
Klaani on joukko ihmisiä, jotka uskovat polveutuvansa samasta kantavanhemmasta, mutta jotka eivät kuitenkaan kykene jäljittämään kaikkien ryhmän jäsenten keskinäisiä sukulaisuussuhteita. Klaani on laajempi ryhmä kuin suku, jonka jäsenet tietävät toistensa sukuyhteydet, mutta pienempi ryhmä kuin etnisyys.[1]
Moni klaani tunnistaa muinaisen perustajansa. Hän on usein myyttinen henkilö, mutta joskus ei edes ihminen, vaan eläin. Joskus tämän perustajan omien lasten katsotaan muodostaneen omat alaklaaninsa.[1]
Eri puolilla maailmaa esiintyy erilaisia klaanijärjestelmiä. 1800-luvun tutkijat pitivät klaaneja primitiivisen yhteiskuntajärjestelmän tyypillisenä muotona. He yhdistivät klaanit myös totemismiin.[1]
Klaaneja esiintyy etenkin paimentolaisten keskuudessa. Klaanijärjestelmä on keino, joka tarjoaa suojaa jäsenilleen yhteiskunnissa, jotka eivät tunne tai välttelevät valtiovaltaa.[2] Matkusteleva klaanin jäsen voi joissain yhteiskunnissa turvautua henkilönimen perusteella löytämiinsä klaanitovereihinsa eri paikkakunnilla.[1]
Klaanin jäsenyys periytyy tavallisesti yksinomaan joko isän tai äidin puolelta. Useimmat klaanit ovat eksogaamisia, eli puoliso on haettava klaanin ulkopuolelta, ja oman klaanin jäsenen naiminen katsotaan insestiksi.[3]
Koska klaanin jäsenet eivät tiedä toistensa sukupolvijärjestystä ja suhteellista syntymäjärjestystä kuten saman suvun jäsenet tietävät, klaanin sisäiset suhteet ovat kategorisia ja epähierarkkisia. Yksilö kuuluu klaaniin vain, koska hänen isänsä tai äitinsäkin kuuluu siihen.[1] Sana klaani tuleekin alun perin iirin tai Skotlannin gaelin kielen sanasta clann, joka tarkoittaa jonkun lapsia tai jälkeläisiä. Irlannin ja Skotlannin ylämailla klaani käsitti yhden tai useampia päämiehen johtamia sukuja, jotka katsoivat polveutuvansa samasta yhteisestä kantaisästä. Klaani muodosti sukunimensä liittämällä kantaisänsä nimeen sana mac (poika) tai ua (pojanpoika, englanniksi o').[4]
Klaani-identiteetit ovat pysyviä samaan tapaan kuin etniset identiteetit. Uusia klaaneja voi kuitenkin syntyä herkästi sellaisissa yhteiskunnissa, jotka ovat poliittisesti hajautuneita, ihmiset liikkuvat paljon, ja paikalliset ryhmät hajoavat usein riitoihin. Irtautunut ryhmä voi haluta unohtaa aiemmat kantavanhempansa, jotka yhdistävät ne entiseen ryhmään.[1]
Klaanin jäsenten hajautuminen laajalle alueelle voi heikentää sen toimintaa järjestäytyneenä ryhmänä. Kaikki klaanin jäsenet eivät useinkaan pysty kerääntymään koolle samaan paikkaan. Joillain klaaneilla voi olla vuotuinen kokoontuminen. Jos klaani on liian hajaantunut kokoontuakseen, sen sisälle voi syntyä paikallisesti toimivia ryhmiä.[1]
Niin sanotussa kartiomaisessa klaanissa on kaksi tasoa: ylempiarvoinen päällikkö- tai ylimystösukulinja sekä alempiarvoinen rahvaan sukulinja. Tällainen järjestelmä on nähty siirtymämuotona sukuun perustuvien yhteiskuntien ja keskitettyjen valtakuntien välillä. Se on yleinen etenkin Polynesiassa, kuten maoreilla, sekä Kaakkois- ja Keski-Aasiassa, kuten mongoleilla. Myös Skotlannin klaaneilla on ollut samankaltaisia sisäisiä arvojärjestyksiä.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h Burnham, Philip (toim. Wright, James D.): ”Clan”, International Encyclopedia of the Social & Behavioral Sciences, s. 730–732. Elsevier, 2015. ISBN 978-0-08-097086-8
- ↑ Salzman, Philip Carl: Culture and Conflict in the Middle East, s. 13. Humanity Books, 2008. ISBN 978-1-59102-587-0 Teoksen verkkoversio.
- ↑ clan Encyclopedia Britannica. Viitattu 13.6.2025.
- ↑ Facta. Tietosanakirja Oy, 1969.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Klaani Wikimedia Commonsissa
