Jinni

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lampun henki. Tuhannen ja yhden yön kuvitusta, Milo Winter 1914.

Jinni, djinni, džinni tai dzinni (arab. جني ‎; suomen kirjoitusasu ei ole vakiintunut) on arabialaisessa tarustossa ja islaminuskossa esiintyvä henkiolento.

Islamin mukaan Jumala teki jinnit savuttomasta tulesta, kun ihmiset luotiin maasta ja enkelit valosta.[1] Iblis eli Paholainen ei ole langennut enkeli vaan jinni ja pahojen jinnien johtaja. Kaikki jinnit eivät ole pahoja, vaan saattavat ihmisten tapaan olla myös hyviä ja kääntyä islamiin. Muhammad lähetettiin profeetaksi paitsi ihmisille myös jinneille.[2] Jinnit voivat päästä myös Paratiisiin, jossa ihmiset näkevät jinnit, mutta nämä eivät näe ihmisiä, mikä muuttaa tilanteen päinvastaiseksi maalliseen elämään verrattuna.[3] Jinnit asuvat maan pinnalla. Jinnit voivat omaksua useita ilmenemismuotoja ja esiintyä vaikka käärmeinä.[3]

Jinnit ovat joko miehiä tai naisia ja voivat saada myös lapsia. Muslimeita on askarruttanut, voiko ihminen mennä naimisiin jinnin kanssa. Asiasta annetun fatwan mukaan se ei ole monestakaan syystä luvallista. [4] Jinnien olemassaolon kieltäminen tarkoittaa islamista luopumista, mikä rangaistaan kuolemalla. [5]

Islamilainen rukous päätetään tervehdykseen, joka on osoitettu sekä enkeleille, ihmisille että jinneille, jotka ovat rukoilijan vasemmalla tai oikealla puolella.[6]

Jinnit kaunokirjallisuudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuhannen ja yhden yön tarinoiden suomennoksissa jinneistä käytetään vain nimitystä henki. Esimerkiksi lampun henki ja pullon henki ovat tällaisia henkiä, ja ne on lisäksi taikavoimin sidottu lamppuun tai pulloon.

Tarinoiden mukaan jinnejä on mahdollista maagisesti orjuuttaa ja vangita erilaisiin esineisiin. Tuhannen ja yhden yön tarinoissa jinni on suljettu esimerkiksi lamppuun ja sinetöityyn ruukkuun, joka on heitetty mereen. Mutta näin ei tapahdu pelkästään pakolla, vaan jinni voi mennä ruukkuun tai vaikkapa muovipulloon omasta halustaan. Kyseisessä kertomuskokoelmassa henki nousee lampusta, kun sitä hierotaan, tai ruukusta, kun se avataan, ja se joutuu täyttämään vapauttajansa toiveita — lähes poikkeuksetta kolme kappaletta. Jinnit eivät ole enkeleitä eivätkä demoneita. Joissakin tarinoissa heidät esitetään maapallon onnen vartijoiksi.

Jonathan Stroudin teoksessa Samarkandin amuletti (ja sen jatko-osissa) on hahmoina jinnejä. Tässä kirjassa taikuri manaa jinnin palvelijakseen tottelemaan käskyjään, ja jos jinni ei tottele, sitä voidaan rangaista.

P. B. Kerrin nuortenkirjasarjassa Lampun lapset kuvataan jinnien elämää nykyaikaisessa maailmassa.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Patrick Sookhdeo: Understanding Islamic Theology, s. 113. Isaac Publishing, 2013.
  2. Sookhdeo, 2013, 114
  3. a b Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik), s. 898. amana publications, 2017.
  4. A group of Islamic Researchers: May a Human Marry a Jinni? Islam Online Archive.
  5. Umdat al-Salik. 2017, 597
  6. Umdat al-Salik, 2017, 144