Salafismi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Salafismi on sunni-islamilainen fundamentalistinen liike, joka pitää esikuvinaan 'hurskaita esi-isiä' (arab. al-salaf al-salih) eli profeetta Muhammedin aikalaisia. Nämä kolme varhaisinta muslimien sukupolvea nähdään salafismissa esikuvana sen suhteen, kuinka islamia pitää harjoittaa, sillä silloin islam oli vielä kaikkein puhtaimmillaan. Käsitys perustuu Muhammedin antamaan vastaukseen, jossa hän kutsui hurskaimmiksi muslimeiksi hänen kanssaan olevia, heidän jälkeensä tulevia ja sitten heidän jälkeensä tulevia.[1]

Tavoitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salafismi on perusteiltaan fundamentalistista ja luonteeltaan äärimmäisen konservatiivista ja puhdasoppista. Kaikkien salafistien päämäärä on islamin uskon puhdistaminen kaikesta ulkoisesta ja maallisesta vaikutuksesta sekä uskovien yhteisön palauttaminen varhaiseen pyhyyden tilaan. Salafistit haluavat palauttaa kalifin kaikkien muslimien yhteiseksi islamilaisin periaattein hallitsevaksi hallitsijaksi.[1]

Muista islamin fundamentalistisista tulkinnoista salafismi eroaa kieltämällä perinteiset lakikoulukunnat ihmisestä lähtöisin olevana innovointina. Salafistit eivät hyväksy uskonnolliseksi auktoriteetiksi muita lähteitä kuin Koraanin ja sunnan. Niissä tapauksissa kun Koraanista tai haditheista ei löydy suoraa vastausta, salafistit korostavat yksilön oman, islamilaisiin lähteisiin nojaavan päättelyn (ijtihad) merkitystä.[1]

Salafistien enemmistö hyväksyy länsimaisen tieteen ja teknologian käytön islamilaisten tarkoitusperien ajamiseen, hurskaiden esi-isien hyveelliseen yksilö- ja yhteiskuntamoraaliin palaamiseksi. Vain kaikkein fanaattisin osa salafeista pyrkii välttämään modernia teknologiaa.[1]

Salafistit voidaan jakaa kolmeen alalahkoon sen mukaan, miten he pyrkivät hurskaan kalifaatin syntymistä vauhdittamaan. Pietistit harjoittavat islamilaista lähetystyötä eli da’waa eivätkä osallistu demokraattisiin prosesseihin tai puoluepolitiikkaan, joita he pitävät epäislamilaisina. Poliittiset salafistit ovat aktiivisia puoluepolitiikassa, ja he pyrkivät muuttamaan yhteiskuntaa ja lainsäädäntöä saamalla vaaleissa läpi ehdokkaitaan. He ovat perustaneet monessa maassa islamilaisia puolueita, kuten Muslimiveljeskunnan. Jihadistit ovat salafisteja, jotka hyväksyvät väkivallan käytön välineenä islamilaisen utopian tavoittelussa. Myös he pitävät puoluepolitiikkaa ja demokraattisia prosesseja epäislamilaisina.[1]

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylen toimittaja Tom Kankkosen mukaan Suomessa harjoitettava salafismi on lähellä jyrkän linjan wahhabilaisuutta. Salafisteja on Suomessa muutamia satoja, ja he toimivat sellaisissa yhteisöissä kuin Muslimikodin yhdyskunta Helsingissä, Iqra-yhdistys, Totuudentie ja internetin Salafi-foorumi.[2]

Arvostelua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Boutros Boutros-Ghalin mukaan salafisti-liike on vakava uhka ihmisoikeuksille, koska se pitää ihmisoikeuksien puolustamista uuskolonialistisena perintönä ja jopa uutena ristiretkenä islamia vastaan. Länsimaissa New Yorkin syyskuun 2001 terrori-iskujen jälkeen vallinnut islaminvastainen ilmapiiri, jossa jokainen muslimi pyritään esittämään vähintäänkin mahdollisena terroristina on entisestään voimistanut tätä asennetta.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Kaleva, Atte: Jihad ja terrori, s. 48–55. Otava, 2018. ISBN 978-951-1-32380-8.
  2. Nieminen, Tommi: Radikalisoituneet toisen polven muslimit huolestuttavat Suomessakin 11.4.2010. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 11.4.2010.
  3. Ihmisoikeuksien uudet uhkaajat Maailman kuvalehti. Viitattu 13.4.2010.