Muhammad Asad

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Muhammad Asad (syntyään Leopold Weiss, 2. heinäkuuta 190023. helmikuuta 1992) oli itävaltalais-puolalainen islamiin kääntynyt juutalainen ja lehtimies, maailmanmatkaaja, kirjailija, kriitikko, kielitieteilijä, filosofi, uudistaja, diplomaatti, poliittinen teoreetikko, kääntäjä ja tiedemies. Asad oli 1900-luvun vaikutusvaltaisimpia eurooppalaisia muslimeita.[1]

Vuonna 1947 Asad sai Pakistanin kansalaisuuden juuri perustetussa muslimivaltiossa ja nimitettiin Pakistanin islamilaisen valtion perustamista varten asetetun viraston johtajaksi. Tässä asemassa hän oli mukana luomassa Pakistanin ensimmäistä perustuslakia. Vuonna 1949 Asad nimitettiin Pakistanin ulkoministeriön Lähi-idän osaston johtajaksi. Vuonna 1952 hän edusti Pakistania YK:n yleiskokouksessa.[2]

Muhammad Asadin tunnetuimpia teoksia ovat The Road to Mecca (Tie Mekkaan), omaelämäkerta, joka ulottuu 32 vuoden ikään, jolloin hän kääntyi islamiin juutalaisuudesta, sekä hänen pääteoksensa, The Message of the Qur’an, Koraanin käännös ja selitykset.

Varhaiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muhammad Asad syntyi ”Leopold Weissinä” 2. heinäkuuta 1900 juutalaiseen perheeseen Lembergissä, joka kuului Itävaltaan vuoteen 1918 saakka ja tämän jälkeen vuoteen 1939 kuului Puolan toiseen tasavaltaan. Nykyään paikka kuuluu Ukrainalle ja on nimeltään Lviv. Weissit kuuluivat juutalaisten rabbisukuun. Perheen isänsä Kiwa Weiss kuitenkin rikkoi perinteen ja kouluttautui lakimieheksi. Leopold sai lapsena uskonnollisen kasvatuksen. Hän puhui sujuvasti hepreaa ja osasi arameaa jo varhain. Hänelle olivat tuttuja Vanha Testamentti, Talmud, Mišna ja Gemara, samoin kun Raamatun eksegetiikka ja Targum.

Jätettyään yliopisto-opinnot Wienissä Weiss oleskeli 1920-luvun Saksassa vailla selkeää päämäärää työskennellen esimerkiksi ekspressionistiselle elokuvaohjaajalle Fritz Langille (F.W. Murnau, kirjassa The Road to Mecca). Työskennellessään amerikkalaisen uutistoimiston puhelinvaihteessa Weiss haastatteli venäläisen kirjailijan Maksim Gorkin vaimoa.

Weiss Palestiinassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Weiss matkusti myöhemmin Palestiinaan, joka oli tuolloin brittiläinen mandaattialue. Hän asui setänsä talossa Jerusalemissa. Setä oli Dorian Feigenbaum, lvivläisen pankkiirin Menachem Mendel Feigenbaumin poika ja Sigmund Freudin oppilas, joka myöhemmin perusti Psychoanalytic Quarterly -lehden New Yorkissa. Weiss ryhtyi Frankfurter Zeitungin kirjeenvaihtajaksi myyden lehteen artikkeleita aluksi freelance-pohjalta. Hänen artikkelinsa kertoivat sionismin uhasta ja arabien pelosta. Hänestä tuli myöhemmin lehden vakituinen ulkomaankirjeenvaihtaja.

Kääntymys islamiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Weissin työ johti hänet yhä syvempään vuorovaikutukseen Lähi-idän kulttuurin ja uskonnon kanssa. Pitkällisen pohdinnan ja ajattelun tuloksena hän kääntyi vuonna 1926 Berliinissä islamiin ja otti musliminimen Muhammad Asad.

Asad kuvasi islamia seuraavasti:

"Islam näyttää minusta arkkitehdin täydelliseltä luomukselta. Sen osat sopivat harmonisesti yhteen täydentäen ja tukien toisiaan – mitään ei ole liikaa, eikä liian vähän – muodostaen täydellisessä tasapainossa olevan struktuurin ja tukevan perustan."

Siirtomaavallat seurasivat epäluuloisina hänen matkojaan Egyptissä, Saudi-Arabiassa, Iranissa, Afganistanissa ja eteläisissä neuvostotasavalloissa. Englantilainen diplomaatti Saudi-Arabiassa kuvaili häntä ”bolševikiksi”, sillä hän oli kiinnostunut muun muassa vapautusliikkeistä, joiden päämääränä oli muslimimaiden vapauttaminen siirtomaaherruudesta.

Asad brittiläisessä Intiassa ja Pakistanissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asad muutti vuonna 1932 brittiläiseen Intiaan, jossa hän tutustui runoilija, filosofi ja ajattelija Muhammad Iqbaliin. Tämä oli esittänyt alun perin ajatuksen Intian muslimivaltiosta, joka sitten toteutui Pakistanina. Iqbal sai Asadin jäämään Intiaan ja auttamaan muslimivaltion perustamisessa. Iqbal esitteli Asadin Chaudhry Niaz Ali Khanille, joka hyväntekeväisyystyönään perusti Dar-ul-Islam Trust Instituten Pathankotiin, Intiaan, ja Jauharabadiin, Pakistaniin.[3]

Toisen maailmansodan puhjettua 1939 Asadin vanhemmat joutuivat pidätetyiksi ja natsien murhaamaksi. Britit pidättivät Asadin heti sodan alettua Lahoressa siitä huolimatta, että hän oli kieltäytynyt Saksan kansalaisuudesta vuonna 1938, kun Itävalta liitettiin Saksaan. Asad vietti kolme vuotta internoituna, kun vaimo Munira ja poika Talal elivät Chaudhry Niaz Ali Khanin talossa vapauduttuaan internoinnista aikaisemmin.[3]

Pakistanin itsenäistyttyä 14. elokuuta 1947 Asad sai Pakistanin kansalaisuuden ja hänet nimitettiin Pakistanin islamilaisen valtion perustamista varten asetetun viraston johtajaksi.[4]. Hän oli mukana valmistelemassa Pakistanin ensimmäistä perustuslakia.[5][4]

Viimeiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pakistanissa Assad jäi pois poliittisista tehtävistä ja muutti Marokkoon, josta lopuksi siirtyi Espanjaan. Sillä hän asui Pola Hamida Asadin, puolalais-amerikkalaisen islamiin kääntyneen kolmannen vaimonsa kanssa kuolemaansa asti. Hänet on haudattu muslimien hautausmaahan Granadaan Andalusiaan.

Lapset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asadilla on kaksi poikaa. Heinrich, ensimmäisestä avioliitosta Elsa Schiemannin kanssa ja Talal toisesta avioliitosta saudiarabialaisen Muniran kanssa. Talal Asad on tunnettu antropologi, joka on erikoistunut uskontotieteisiin ja jälkikolonialismiin.

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asad kirjoitti useita kirjoja. Omaelämäkerta The Road to Mecca kertoo Lähi-idän matkoista ja kääntymyksestä sekä sionismin kasvusta. The Message of The Qur'aniaia pidetään johtavana Koraanin käännöksenä, vaikka sitä on kritisoitu mu'taziliittilaisista näkemyksistä. Hän käänsi ja selosti myös Sahih Bukharin, kokoelman haditheja. Lisäksi hän kirjoitti This Law of Oursin, jossa hän esittää näkemyksensä islamin laista ja hylkää taqlidin. Hän osoittaa islamin lain rationalismin ja moniarvoisuuden, jossa hän näkee salafismin vaikutuksen. Kirjassaan Islam at the Crossroads, hän esittää, että muslimien pitää valita omiensa ja lännen arvojen välillä.

Kirjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jerusalem in 1923: The Impressions of a Young European (1923)
  2. The Spirit of Islam (1934)
  3. The Concept of Religion in the West and in Islam (1934)
  4. The Spirit of the West (1934)
  5. Sahih Al-Bukhari: The Early Years of Islam (1935–1938)
  6. Towards a Resurrection of Thought (1937)
  7. What Arafat? (1946)
  8. The Outline of a Problem (syyskuu 1946)
  9. Is Religion a Thing of the Past? (lokakuu 1946)
  10. This Law of Ours (marraskuu 1946, joulukuu 1946, tammikuu 1947)
  11. Construction or Destruction? (helmikuuta 1947)
  12. That Business of Imitation (huhtikuu 1947)
  13. What do we mean by Pakistan? (toukokuu 1947)
  14. Notes and Comments (toukokuu 1947)
  15. Towards an Islamic Constitution (July 1947)
  16. Notes and Comments (heinäkuuta 1947)
  17. Calling All Muslims (September 1947)
  18. Islamic Reconstruction (maaliskuu 1948)
  19. Islamic Constitution Making (maaliskuuta 1948)
  20. The Road to Mecca (1954)
  21. The Encounter of Islam and the West (1959)
  22. Islam and the Spirit of our Times (1960)
  23. The Principles of State and Government in Islam (1961)
  24. Islam and Politics (1963)
  25. Jerusalem: The Open City (1970s)
  26. The Meaning and Significance of the Hijrah (1979)
  27. The Message of the Qur’an (1980)
  28. The Principles of State and Government in Islam (1980)
  29. Sahih al-Bukhāri (1981)
  30. A Vision to Jerusalem (1982)
  31. Jerusalem: A City for all People (1982)
  32. A Tribe That Kept Its Name (1985)

Journal:

  • Arafat: A Monthly Critique of Muslim Thought (1946–1947)

Dokumenttielokuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A Road to Mecca: The Journey of Muhammad Asad, dokumenttielokuva ohjaajana Georg Misch, kertoo Muhammad Asadin elämästä. Se kuvattiin Itävallassa, Saudi-Arabiassa, Pakistanissa, Yhdysvalloissa, Morokossa ja Espanjassa. Dokumentti valmistui 2008 ja palkittiin seuraavilla fimijuhlilla:

  • 2009 Jerusalem Film Festival
  • 2009 Dubai Film Festival
  • 2008 FIDADOC Film Festival, Morocco (Jury Award)
  • 2008 Diagonale Festival of Austrian Films (Best Cinematography Award)
  • 2008 Hot Docs Canadian International Documentary Film Festival
  • 2008 Vancouver International Film Festival

Linkki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

http://www.icarusfilms.com/new2009/mecc.html

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjoja

  • Asad, Muhammad. The Road to Mecca, New York: Simon and Schuster, 1954
  • Azam, K.M., Hayat-e-Sadeed: Bani-e-Dar ul Islam Chaudhry Niaz Ali Khan (A Righteous Life: Founder of Dar ul Islam Chaudhry Niaz Ali Khan), Lahore: Nashriyat, 2010 (583 pp., Urdu) [ISBN 978-969-8983-58-1]
  • Chughtai, Muhammad Ikram, Muhammad Asad: Europe's Gift to Islam, Volume 1, Lahore: The Truth Society, 2006 (1240 pp.)
  • Windhager, Günther. Leopold Weiss alias Muhammad Asad: Von Galizien nach Arabien 1900-1927, Vienna, Austria: Böhlau Verlag, 2002 (230 pp., German)

Verkossa

  • Nawwab, Ismail Ibrahim. Muhammad Asad. www.TheTrueCall.com [1]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]