Lviv

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lviv
(Львів)
Lvivin keskustaa
Lvivin keskustaa
lippu
lippu
vaakuna
vaakuna

Lviv

Koordinaatit: 49.8433°N, 24.0266°E

Valtio Ukraina Ukraina
Alue Lvivin alue
Piiri Lvivin piiri
Perustettu 1200-luku
Hallinto
 – Pormestari Andri Sadovyi
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 171,01 km²
Väkiluku (2022)  ([1]) 717 273
Aikavyöhyke UTC+2
 – Kesäaika UTC+3
Suuntanumero(t) +380 322









Lviv[2] (ukr. Львів, puol. Lwów, ven. Львов, Lvov, saks. Lemberg, arm. Լվով, Lvov, jidd. ‏לעמבערג‎, Lemberg tai לעמבעריק, Lemberik, suomeksi myös Lwów[3]) on kaupunki läntisen Ukrainan kulttuurinen, poliittinen, taloudellinen ja uskonnollinen keskus. Se on myös Lvivin alueen hallintokeskus.[4][5][6][7][8] Ukrainan tilastokeskuksen arvio kaupungin väkiluvuksi on 717 273 (2022 alku).[1]

Lvivin kantakaupunkia.

Lvivissä on kone-, auto- ja tekstiiliteollisuutta. Se on tärkeä rautatien ja valtateiden risteyspaikkakunta.[9][10]

Lvivissä on merkittäviä rakennuksia, kuten renessanssiajan kirkkoja.[8] Kaupungin perustamisvuotena pidetään vuotta 1256,[8] jolloin siitä on ensimmäinen maininta Galitsian ruhtinaan Daniel Galitsialaisen kronikassa. Puolan jakojen aikaan vuosina 1773–1918 Lviv oli Itävalta-Unkarin Galitsian pääkaupunki.[8]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupunki kuului Puolaan vuosina 1340–1772 ja uudelleen Puolan itsenäistyttyä vuosina 1919–1939 (muodollisesti vuoteen 1945). Vuosina 1772–1919 se kuului Itävalta-Unkarin keisarikuntaan nimellä Lemberg. Lvivissä julistettiin vuonna 1918 Itävalta-Unkarista itsenäinen Länsi-Ukrainan kansantasavalta, joka joutui Puolan–Neuvosto-Venäjän sodassa 1919 puolalaisten miehittämäksi. Pitääkseen kiinni ukrainalaisuudestaan Länsi-Ukraina sulautui Ukrainan kansantasavaltaan, mutta sodan jatkuessa 1920 alue joutui bolševistisen Venäjän haltuun puna-armeijan edetessä Puolaan Varsovan edustalle saakka. Lopulta puolalaiset voittivat bolševikit ja estivät kommunismin laajentumisen, ja bolševikit karkotettiin takaisin itään. Riian rauhassa Venäjän ja Puolan kesken 1921 sovittiin, että Lviv ympäristöineen tuli kuulumaan Puolaan.

Vuoden 1931 väestönlaskennan mukaan kaupungin 312 231 asukkaasta oli roomalaiskatolilaisia (eli käytännössä puolalaisia) 50,44 %, juutalaisia 31,9 % ja kreikkalaiskatolilaisia (uniaatteja eli käytännössä ukrainalaisia) 15,9 %. Lviv oli maailmansotien välisenä aikana tärkeä puolalaisen ja juutalaisen kulttuurin keskus. Kielellisesti tiedot olivat seuraavat (1931): 63,5 % väestöstä puhui puolaa, 24,1 % jiddišiä, 7,9 % ukrainaa, 2,4 % ruteenia, 2,1 % muuta (pääasiassa saksaa ja armeniaa). Ennen toista maailmansotaa venäjää ei kaupungissa juuri kuullut puhuttavan: sitä puhui noin 0,1 % kaupungin väestöstä. Venäjänkielisen väestön osuus alkoi kasvaa, kun Lviv liitettiin Neuvostoliittoon, jolloin kaupunkiin tuli venäläisiä siirtolaisia kauempaa Neuvostoliitosta.

Natsi-Saksan Puolaan 1939 tekemän hyökkäyksen jälkeen Neuvostoliitto hyökkäsi Itä-Puolaan, ja Lviv joutui neuvostomiehityksen alle. Tuhansia kaupunkilaisia – lähinnä puolalaista ja juutalaista sivistyneistöä – surmattiin ja pakkosiirrettiin Neuvostoliiton itäosiin.

Natsi-Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon ja sen miehittämille alueille 1941 Lviv kuului saksalaisten miehityshallintoa edustaneen Puolan kenraalikuvernementin Galitsian piiriin. Natsit murhasivat miehitysaikanaan Lvivin lähes koko juutalaisväestön, arviolta 70 000–85 000 henkilöä. Saksan miehityksen aikana kuoli myös tuhansia Lvivin puolalaisia asukkaita. Vuonna 1941 saksalaiset tappoivat Lvivin puolalaisia ​​intellektuelleja ja tiedemiehiä.

Neuvostojoukot valtasivat Lvivin jälleen vuonna 1944. Muodollisesti Puola joutui 1945 luovuttamaan Itä-Galitsian alueen yhteydessä Lvivin Neuvostoliitolle ja edelleen osaksi Ukrainan neuvostotasavaltaa. Kaupunkiin jääneet puolalaiset (noin 150 000–180 000 ihmistä) pakkosiirrettiin nyky-Puolan alueelle.

Merkittäviä rakennuksia kaupungissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan tilastokeskuksen väestöarvion mukaan Lvivissä asui vuoden 2022 alussa 717 273 ihmistä.[1] Vuoden 2001 väestönlaskennan mukaan kaupungissa asui 732 818 ihmistä (kaupunkipiirissä 758 526). Etnisesti väestö jakautui seuraavasti: ukrainalaiset 88,1 prosenttia, venäläiset 8,9 %, puolalaiset 0,9 %, valkovenäläiset 0,4 %, juutalaiset 0,3 % ja armenialaiset 0,1 %. Neuvostoliiton hajoamista edeltävään väestönlaskentaan (1989) verrattuna ukrainalaisten väestöosuus oli noussut yhdeksän ja venäläisten pienentynyt yli seitsemän prosenttia.[5]

Asukasluvun kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi 1946[11] 1950[11] 1959[12] 1970[13] 1979[14] 1989[15][16] 2001[5] 2014
(arvio)[17]
2022
(arvio)[1]
Väkiluku &&&&&&&&&0218000.&&&&00218 000 &&&&&&&&&0378500.&&&&00378 500 &&&&&&&&&0410678.&&&&00410 678 &&&&&&&&&0553452.&&&&00553 452 &&&&&&&&&0667243.&&&&00667 243 &&&&&&&&&0790908.&&&&00790 908 &&&&&&&&&0732818.&&&&00732 818 &&&&&&&&&0729038.&&&&00729 038 &&&&&&&&&0717273.&&&&00717 273

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuusta 2020 lähtien Lviv on ollut osa Lvivin piiriä (1 141 119 as., 1.1.2022). Lviv on tämän piirin hallintokeskus.[18][1] Sitä ennen Lviv muodosti aluehallinnon toisella tasolla kaupunkipiirin, joka oli Lvivin alueen hallinnossa. Vuoden 2020 aluehallinnollisessa uudistuksessa kaupunkipiiri purettiin.

Koulutus ja kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lvivin yliopisto on maan vanhin yliopisto. Se on perustettu vuonna 1661,[8] ja sen lisäksi Lvivissä on toistakymmentä muuta yliopistoa tai korkeakoulua, muun muassa Lvivin polytekninen yliopisto, lääke­tieteellinen yli­opisto ja Ukrainan katolinen yliopisto.[4]

Lvivin vanha keskusta on Unescon maailmanperintökohde. Lvivin taidemuseon kokoelmat ovat kattavat, museota pidettiin Neuvostoliiton kolmanneksi parhaana eurooppalaisen taiteen kokoelmana Pietarin Eremitaašin ja Moskovan Puškinin taidemuseon jälkeen.[8]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Marija Timoninoji & Olena Vyšnevska (editors): Tšyselnist najavnoho naselennja Ukrajiny na 1 sitšnja 2022 - Number of Present Population of Ukraine, as of January 1, 2022 (pdf) (Ukrainan paikkakuntien viralliset väkilukuarviot 1.1.2022) 2022. Kiova: Deržavna služba statystyky Ukrajiny, Devstat Ukrajiny / Statistics Ukraine (Ukrainan tilastokeskus), ukrcensus.gov.ua. Arkistoitu 6.10.2022. Viitattu 1.3.2023. (ukrainaksi), (englanniksi)
  2. Hakulinen Kerkko, Paikkala Sirkka: ”Taulukko 1”, Pariisista Papukaijannokkaan, s. 114. Eksonyymit (suomenkieliset nimet). Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2013. ISBN 978-952-5446-80-7.
  3. 1229-1230 (Pieni Tietosanakirja / II. Isopurje - Maskotti) Otava. Viitattu 21.11.2020. (runeberg.org)
  4. a b Atanas Figol, Volodymyr Kubijovyč & Arkadii Zhukovsky: Lviv Internet Encyclopedia of Ukraine, encyclopediaofukraine.com. 2016 (updated). Viitattu 1.3.2023. (englanniksi)
  5. a b c Я. Д. Ісаєвич, Т. В. Гакавчин, І. Б. Кривенчук, Ю. І. Бондарук & Н. Є. Літвінська: Lviv (Львів) Entsyklopedija Sutšasnoji Ukrajiny - Encyclopedia of Modern Ukraine, osa. 2017. Viitattu 1.3.2023. (ukrainaksi)
  6. Ja. V. Vermenijitš: Lviv (Львів) (ISBN 978-966-00-1028-1) Entsyklopedija istorija Ukrajiny (Ukrainan historian tietosanakirja), osa 6: Ла-Мі, s. _; history.org.ua. 2009. Arkistoitu 5.7.2019. Viitattu 1.3.2023. (ukrainaksi)
  7. Lviv (Львів) (ISBN 5-88500-012-3) Heohrafitšna entsyklopedija Ukrajiny eli Ukrainan maantieteen tietosanakirja, osa 2: Z-O, s. 303-304. 1990. Viitattu 1.3.2023. (ukrainaksi)
  8. a b c d e f Lvov (Slovar sovremennih geografitšeskih nazvanii 2006 ja muut teokset 2001, 2008) Geografitšeskaja entsiklopedija- kokoelmaverkkotietosanakirjan artikkelien verkkoversio. Viitattu 3.3.2014. (venäjäksi)
  9. Atlas železnyje dorogi Rossija i sopredelnyje gosudarstva. Venäjän ja IVY-maiden rautatiekartasto. Omsk: FGUP "Omskaja kartografitšeskaja fabrika", 2010. ISBN 978-5-95230323-3. (venäjäksi)
  10. Je. L. Makarevitš (redaktor): Atlas avtomobilnyh dorog. Zapadnaja Jevropa. Strany Baltii, Rossija, Belarus, Ukraina, Moldova 1:700 000. Minsk, Valko-Venäjä: Izdatelstvo Jansejan, 2005. (venäjäksi)
  11. a b Kostjantyn Kondratjuk: Zminy etnosotsialnoho skladu naselennja Lvova (1944–2000) (pdf) 2007. anthropos.net.ua. Arkistoitu 17.12.2014. Viitattu 17.12.2014. (ukrainaksi)
  12. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 g. (krome RSFSR) (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1959. Muut neuvostotasavallat kuin Venäjä) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 17.12.2014. (venäjäksi)
  13. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 g. (krome RSFSR) (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1970. Muut neuvostotasavallat kuin Venäjä) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 17.12.2014. (venäjäksi)
  14. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g. (krome RSFSR) (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1979. Muut neuvostotasavallat kuin Venäjä) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 17.12.2014. (venäjäksi)
  15. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 17.12.2014. (venäjäksi)
  16. About number and composition population of Lviv region by data All-Ukrainian census of the population 2001 (Väestönlaskennan 2001 aineiston mukainen kaupunkien väkiluku Lvivin alueella (pyöristetty)) State Statistics Committee of Ukraine, 2001.ukrcensus.gov.ua. Viitattu 17.12.2014. (englanniksi)
  17. H. M. Timoninoji: Tšyselnist najavnoho naselennja Ukrajiny na 1 sitšnja 2015 roku (pdf) (Ukrainan paikkakuntien viralliset väkilukuarviot 1.1.2014 ja 1.1.2015) 2015. Kiova: Deržavna služba statystyky Ukrajiny, Devstat Ukrajiny / Statistics Ukraine (Ukrainan tilastokeskus), via archive.org. Arkistoitu 23.7.2015. Viitattu 2.3.2023. (ukrainaksi)
  18. Novi raiony: karty + sklad 17.7.2020. minregion.gov.ua. Viitattu 9.3.2022. (ukrainaksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]