Riian rauha
Riian rauhansopimus (puol. Traktat ryski) solmittiin Riiassa 18. maaliskuuta 1921 Puolan, Neuvosto-Venäjän ja neuvosto-Ukrainan välillä. Rauhansopimukseen päättyi Puolan–Neuvosto-Venäjän sota.
Neuvottelut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lopullista rauhansopimusta edelsi 12. lokakuuta 1920 Riiassa solmittu alustava sopimus, jossa Neuvosto-Venäjä suostui merkittäviin myönnyksiin sillä ehdolla, että Puola hylkää Symon Petljuran. Sen neuvottelivat valtuuskunnat, joiden johdossa olivat Puolan varaulkoministeri Jan Dąbski ja diplomaatti Adolf Joffe Neuvosto-Venäjän edustajana. Neuvottelupaikkana oli Mustapäiden talo.[1][2]
Neuvottelut lopullisesta rauhansopimuksesta alkoivat 19. marraskuuta 1920. Pääneuvottelijoina jatkoivat Dąbski ja Joffe. Puolan valtuuskunnassa määräävässä asemassa olivat kansallisdemokraatit, erityisesti Stanisław Grabski. Leon Wasilewski puolusti Puolan valtuuskunnassa Józef Piłsudskin tavoitteita.[1][2] Neuvosto-Venäjä ei sallinut Ukrainan kansantasavallan tai sen johtajan Symon Petljuran läsnäoloa neuvotteluissa, joten ukrainalaisia edusti vain Venäjälle kuuliainen Neuvosto-Ukraina, eikä valkovenäläisiä kuultu lainkaan.[3] Neuvottelut etenivät hitaasti, kunnes Puolalle maksettavista korvauksista päästiin sopimukseen. Sen jälkeen muut kysymykset ratkesivat nopeasti.[1]
Rauhanehdot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Riian rauhansopimuksessa määritelty rajalinja vedettiin selvästi Puolan armeijan saavuttaman aselepolinjan taakse, koska Jan Dąbskin johtama Puolan valtuuskunta ei halunnut sellaisia alueita, joissa puolalaiset olivat vähemmistönä. Sen seurauksena Minskin kaupunki jäi Neuvosto-Venäjälle.[4][1] Sopimuksella Puola ja Neuvosto-Venäjä jakoivat Ukrainan siten, että Puola sai Galitsian ja Volynian ja Neuvosto-Venäjä muut Ukrainan osat. Puolan alue laajeni erityisesti Valko-Venäjällä. Puolan saamalla alueella asui runsaasti valkovenäläistä, ukrainalaista ja liettualaista väestöä. Lisäksi Puolaan liitettiin myös Vilna, jota Liettua oli vaatinut pääkaupungikseen. Sen omistus muodostui pitkäaikaiseksi Puolan ja Liettuan väliseksi kiistakysymykseksi, jota myös Kansainliitto sovitteli.[5][6] Sopimuksella määritellyt Venäjän ja Puolan rajat pysyivät voimassa toiseen maailmansotaan asti.[7]
Puolan valtuuskunta hyväksyi lopulta Neuvosto-Venäjän tarjouksen, jonka mukaan Puola saisi 30 miljoonaa kultaruplaa korvauksena siitä, että puolalaiset alueet olivat olleet Venäjän keisarikunnan kultavarantoa kasvattamassa. Puolan alkuperäinen vaatimus oli ollut 300 miljoonaa kultaruplaa. Puolasta viedyistä vetureista ja junanvaunuista Neuvosto-Venäjä suostui maksamaan 27 miljoonaa kultaruplaa. Neuvosto-Venäjä sitoutui palauttamaan kirjastot, arkistot ja taideteokset, jotka oli viety Puolasta. Molemmat sopimusosapuolet sitoutuivat olemaan tukematta sellaisia organisaatioita, jotka yrittivät horjuttaa toisen maan poliittista tai yhteiskunnallista järjestystä. Sovittiin myös, että kaikki entisen keisarikunnan kansalaiset, jotka olivat asuneet Puolan alueella, voisivat hakea Puolan kansalaisuutta.[1]
Merkitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Riian rauhansopimus rauhoitti ensimmäisen maailmansodan jälkeisen Itä-Euroopan olot ja lopetti Józef Piłsudskin aikeet perustaa Puolan liittovaltio.[1][8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 5 6 Riga, Treaty of encyclopedia.1914-1918-online.net.
- 1 2 The Peace Treaty of Riga: A Stop-gap for Russian Expansion - Polish History polishhistory.pl.
- ↑ Piotr Stefan Wandycz: France and Her Eastern Allies, 1919–1925: French-Czechoslovak-Polish Relations from the Paris Peace Conference to Locarno, s. 178–180. University of Minnesota Press, 1962. ISBN 978-0-8166-5886-2 Teos Google Booksissa Viitattu 31.10.2018. (englanniksi)
- ↑ Polish-Soviet War 1920-1921 encyclopedia.1914-1918-online.net.
- ↑ Alfred Erich Senn: The Great Powers: Lithuania and the Vilna Question, 1920–1928, s. 31–32. (Studies in East European history) Brill Archive, 1966. Teos Google Booksissa Viitattu 2.11.2018. (englanniksi)
- ↑ Vilnius dispute. britannica.com. Encyclopædia Britannica Viitattu 2.11.2018. (englanniksi)
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja osa 6 palsta 1641, artikkeli "Puola". Helsinki: Otava 1961.
- ↑ Prazmowska, Anita: Poland: A Modern History, s. 98-99. I. B. Tauris, 2010. ISBN 978-1-84885-273-0 Teoksen verkkoversio.