Saudien hallitsijasuku

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Saud
Kotipaikka Saudi-Arabia
Alkukoti Najd
Aktiivisena 1700-luvulta alkaen
Ala kuninkaallinen suku
Perustaja Muhammad ibn Saud
Jäseniä Muhammad ibn Saudin jälkeläiset
Salman bin Abdul-Aziz Al Saud, Saudi-Arabian nykyinen kuningas

Saudien hallitsijasuku on Saudi-Arabiassa valtaa koko maan olemassaolon ajan vuodesta 1932 alkaen pitänyt suku. Suvun kantaisä on 1700-luvulla elänyt emiiri Muhammad ibn Saud. Hänen jälkeläisensä Abd al-Aziz ibn Saud perusti Saudi-Arabian valtion vuonna 1932, ja Abd al-Azizin pojat ovat vuorollaan hallinneet maata absoluuttisina monarkkeina isänsä kuoltua.[1] Saudien suvulla on huomattavan suuri valta maassaan, ja suku pitää käsissään koko Saudi-Arabian valtion rikkauksia.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saudien suvun kantaisä on 1700-luvulla elänyt Muhammad ibn Saud, al-Saudin heimon johtaja ja Najdin emiiri. Heimo teki vuoden 1744 jälkeen wahhabismin perustajan Muhammad ibn Abd-al-Wahhabin kanssa sopimuksen, joka antoi al-Wahhabille määräysvallan uskonnollisissa asioissa ja Saudeille määräysvallan poliittisissa asioissa al-Wahhabin runsaslukuisten seuraajien piirissä sekä kymmenykset näiltä.[3]

Saudien suku laajensi 1800-luvun alkuun mennessä vaikutusvaltaansa Arabian niemimaalla Punaiseltamereltä Persianlahdelle. Heidän alueeseensa kuuluivat myös pyhät kaupungit Mekka ja Medina. Ottomaanien joukot tuhosivat Saudien pääkaupungin Riadin vuonna 1818 ja teloittivat monia uskonnollisia ja poliittisia johtajia. Seuraavien 80 vuoden ajan Saudit yrittivät turhaan nousta uudelleen Arabian hallitsijoiksi.[3]

Vuonna 1902 Abd al-Aziz ibn Saud valloitti Riadin takaisin Saudeille. Saadakseen koko Arabian takaisin Saudien hallintaan hän pyysi avukseen beduiinit. Abd al-Aziz valloitti beduiinien avulla maakunnan kerrallaan, Mekan vuonna 1924 ja Medinan vuonna 1925. Beduiinit halusivat kuitenkin levittää wahhabismia Arabian ulkopuolelle, ja kun Abd al-Aziz vastusteli, beduiinit nousivat kapinaan. Abd al-Aziz kukisti beduiinit saatuaan ensin uskonoppineilta (ulamalta) luvan käydä sotaan uskonsoturiveljiään vastaan.[3]

Abd al-Aziz ibn Saud julisti vuonna 1932 itsensä kuninkaaksi ja nimesi maansa Saudi-Arabiaksi. Pitääkseen kuningaskuntansa yhtenäisenä hän otti itselleen yhden vaimon joka heimosta ja vaikutusvaltaisista pappissuvuista, tosin vain neljä kerrallaan kuten Koraani määrää. Avioliitoista syntyi yhteensä 45 poikaa. Abd al-Azizin kuoltua vuonna 1953 jokainen Saudi-Arabian kuningas on vuorollaan ollut joku Abd al-Aziz ibn Saudin pojista.[3]

Prinssi Talal, yksi Abd al-Azizin nuorimmista pojista, yritti aloittaa Saudi-Arabiassa poliittisia uudistuksia 1950-luvun lopulla. Kuningas torjui prinssin ehdotukset ja karkotti tämän maasta. Talal perusti maanpaossa oppositioryhmän, johon kuului myös joitain hänen veljiään. Ryhmä ei onnistunut saamaan uudistuspyrkimyksiään läpi.[3]

Vuonna 1964 Saudi-Arabia oli taloudellisen romahduksen partaalla ja vanhimmat al-Saudin veljeksistä syrjäyttivät kuninkaan. Valtaistuimelle nousi prinssi Faisal, ja entinen kuningas vietti viimeiset vuotensa maanpaossa Ateenassa.[3]

Kuningas Faisal ryhtyi uudistamaan Saudi-Arabiaa. Hänen aikanaan maan öljytulot 16-kertaistuivat, minkä ansiosta maan infrastruktuuria ja sosiaaliapujärjestelmää voitiin kehittää. Koska uskonoppineiden yhteisö vastusti muutoksia islamia uhkaavina, kuningas salli ulkomaisten äärimuslimien tulon maahan maista, joissa fundamentalisteja vainottiin.[3]

Vuonna 1973 Arabiliitto painosti Faisalia lopettamaan öljyntuotannon Jom kippur -sodan johdosta. Öljysaarto lopetettiin seuraavana vuonna.[3]

Faisalin veljenpoika salamurhasi kuninkaan vuonna 1975, ja kuninkaaksi nousi prinssi Khalid. Asukasluvultaan vielä pienen maan öljytulot nousivat huomattavasti 1970-luvun lopulla, ja Saudien suvun jäsenet tulivat tunnetuiksi suurina tuhlareina Euroopan kasinoilla. Samalla suku menetti maansa uskonnollisten konservatiivien kunnioituksen.[3]

Vuoden 1979 Mekan välikohtauksen seurauksena Saudit käänsivät maansa aiempaa islamistisempaan suuntaan. Maahan rakennettiin uusia teologisia oppilaitoksia, joista alkoi valmistua suuria määriä wahhabistisia jyrkän linjan uskonoppineita, jotka saarnaavat jihadia vääräuskoisia vastaan.[3]

Kuningas Khalidin kuoltua vuonna 1982 kuninkaaksi nousi kruununprinssi Fahd. Vuonna 1992 wahhabistiset uskonnolliset johtajat arvostelivat kuningasta korruptiosta, ihmisoikeuksien rikkomisesta ja Yhdysvaltain sotilasjoukkojen päästämisestä Saudi-Arabian maaperälle Persianlahden sodan yhteydessä. Kuningas vastasi erottamalla seitsemän ulaman 17 jäsenestä. Uskonoppineiden protestointi kuningasperhettä kohtaan jatkui tulevina vuosina.[3]

Vuonna 1992 Fahd otti käyttöön maansa ensimmäisen kirjoitetun perustuslain. Siinä määriteltiin Saudien hallitsijasuku maan hallitsijoiksi.[3]

Fahd sai sarjan aivohalvauksia vuosina 1995 ja 1996, ja kruununprinssi Abdullah nousi maan tosiasialliseksi hallitsijaksi. Hänestä tuli kuningas vuonna 2005 kun Fahd kuoli.[3]

Abdullahin kuoltua vuonna 2015 valtaan nousi Salman ibn Abudulaziz. Hän rikkoi vanhan perimysjärjestyksen nostamalla kruununprinssiksi poikansa Mohammed bin Salmanin. Salman ja Mohammed aloittivat maassa voimakkaat puhdistukset ja uudistukset vuonna 2017.[2]

Ibn al-Saudilla on vuonna 2017 arviolta ainakin tuhat lastenlasta, joilla taas on lukematon määrä lapsia. Prinssejä maassa on tuhansia.[2] Jokainen Saudi-Arabian kuningas Abd al-Azizin jälkeen on ollut maan perimysjärjestyksen mukaisesti yksi hänen pojistaan. Myös muut pojat ovat toimineet korkeissa asemissa maan hallinnossa.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b The House of Saud: A View of the Modern Saudi Dynasty Frontline. PBS. Viitattu 24.3.2018.
  2. a b c Ville Similä: Saudi-Arabian kuninkaalla oli 22 vaimoa, 45 poikaa ja tuhat lastenlasta – nyt prinssi Mohammed yrittää kahmia vallan itselleen Helsingin Sanomat. 11.11.2017. Viitattu 24.3.2018.
  3. a b c d e f g h i j k l m A Chronology: The House of Saud Frontline. PBS. Viitattu 24.3.2018.