Sunna

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sunna (arab. سنة‎ 'tapa'; monikko سنن sunan) on islamissa profeetta Muhammedin elämäntapa[1], joka välittyy perimätiedon eli hadith-kirjoitusten kautta. Islamin pääsuuntauksessa sunnalaisuudessa sunna tarkoittaa profeetan sanomisia ja määräyksiä.[1] Sunnalaisuuden mukaan ne ovat jumalallista johdatusta, joita muslimit ovat velvollisia seuraamaan. Islamin toisessa pääsuuntauksessa šiialaisuudessa sunna tarkoittaa myös profeetta Muhammadia seuranneiden kahdentoista imaamin sanomisia ja määräyksiä.

Sunna on Koraanin ohella toinen ja todellisuudessa tärkein islamilaisen lain lähde, sillä Koraani sisältää vain vähän lakimääräyksiä. Idea profeetan esikuvasta lakien lähteenä tulee islamiin juutalaisuudesta. Mooses oli saanut Jumalalta pyhän kirjan eli Tooran, jonka määräyksiä kansan tuli noudattaa. Kun kaikkea ei löytynyt sieltä, piti seurata myös Mooseksen esikuvaa, sunnaa. Sunnan sisällöstä kertoi halakha –laki (hepr. polku), joka vastaa islamilaista šariaa (arab. polku). [2]

Ei tiedetä varmasti, milloin Muhammedin sunna muuttui islamilaisen lain lähteeksi. Profeetan sunna mainitaan toisena oikeuslähteenä Jumalan sanan ohella Medinan pyhäkön piirtokirjoituksessa vuonna 752. [3] Vielä tuolloin sunna saattoi silti viitata vielä Mooseksen lakiin. Joseph Schacht on arvellut, että vasta al-Shafi'in toimesta 800-luvulla sunna, eli Jumalan tahdon mukainen elämä, alettiin liittää profeetta Muhammedin elämäntapaan.[4][5] Al-Shafi'ista tuli hänen nimeään kantavan lakikoulukunnan perustaja.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Marjatta Kyyhkynen: Ajankohtainen Islam, s. 151. Helsinki: Gummerus, 1992. ISBN 951-625-103-X.
  2. Volker Popp: Islam’s “hidden” origin. Teoksessa: K-H. Ohlig & G-R-Puin (toim.) The hidden origin of Islam, s. 17-124. Prometheus Books, 210.
  3. Nevo, Y. E. & Koren, J: Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state, s. 352-353. Prometheus., 2003.
  4. Joseph Schacht: The Origins of Muhammadan Jurisprudence, s. 4. Clarendon, 1950.
  5. Herbert Berg: The Development of Exegesis in Early Islam, s. 12. Routledge, 2000.