Islamin suuntaukset

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Islamin uskonto on jakautunut useisiin suuntauksiin, joista kaksi päähaaraa ovat sunnalaisuus ja šiialaisuus. Näistä ensin mainittu on hallitsevampi, sillä 90 prosenttia muslimeista on sunnalaisia. Vastaavasti alueellisesti Iranin ja Irakin alueella vallitsevana suuntana on šiialaisuus.

Pääsuuntaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Šiialaisuus ja sunnalaisuus alueittain.

Sunnalaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Sunnalaisuus

Sunnalaisuus on islamin suurin suuntaus, johon kuuluu noin 90 % kaikista muslimeista. Sunnilaisuus kehittyi 700- ja luvuilla šiialaisuudesta, josta se erosi 660-luvulla. Se edustaa Koraanin tulkinnassa konservatiivista suuntaa, ja noudattaa profeetan menettelytapaa.[1] Uusia tulkintoja ei hyväksytä.[2]

Šiialaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Šiialaisuus

Šiialaisuus on toinen islamin pääsuuntauksista. Šiiat ovat enemmistönä Iranissa ja Irakissa. Yhtenä erona sunneihin on Muhammadin jälkeläisten tunnustaminen kalifeiksi. Heidän mukaansa Alin pojista polveutuvat johtajat, imaamit, joilla myös uskonnollinen valta.[1] Šiialaisuus jakautuu useisiin eri haaroihin. Suurin näistä on kaksitoistašiialaisuus, joka on Iranin valtionuskonto. Myös Sunni muslimit hyväksyvät imaamit.lähde? Muista muodoista seuraavaksi merkittävin on seitsemänšiialaisuus.[3]

Suufilaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Suufilaisuus

Suufilaisuus on islamin mystiikkaa korostava suuntaus. Sen päämääränä on yhteys Allahiin mietiskelemällä. Nimitys suufilaisuus tulee arabian sanasta suf, joka tarkoittaa villaa. Sillä viitataan askeettien käyttämään villakaapuun. Osa selittää nimityksen tulevan kreikan sanasta sofia, viisaus tai arabian safa, puhtaus. Suufilaisuus kehittyi 700-luvulla, ja sitä esiintyy niin šiiojen kuin sunnienkin keskuudessa.[1] Askeettisuus ja köyhyyden ihainnointi ovat yleistä sufeille, joka on ottanut vaikutteita kristillisesta munkkihurskaudesta.[2]

Pienempiä sivuhaaroja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dervissiläisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Dervissiläisyys

Dervissit ovat luostariyhteisöön järjestäytyneitä sufilaismunkkeja. He muodostavat pääasiassa miehille tarkoitettuja hierarkkisia veljeskuntia. Dervissit harrastavat erilaisia ekstaasitekniikoita, kuten jumalakokemuksen saamista tanssin avulla.[2]

Ahmadia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ahmadiyya

Ahmadialaisuus on uusislamistinen lähetystyötä tekevä järjestö. Sillä on toimintaa myös länsimaissa.[2]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Ketola, Kääriäinen, Sakaranaho, Sama'neh, Vappula, Vuori-Hellman: Maailmanuskontojen Arkki. Edita, 2007. ISBN 978-951-37-4782-4.
  2. a b c d Tiimonen, Soili: Uskonto - Lukion kertauskirja. WSOY, 2005. ISBN 951-0-29836-0.
  3. Hämeen-Anttila, JaakkoIslamin käsikirja. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8.
Tämä uskontoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.