Kurdistan

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kurdistan
Kurdish-inhabited area by CIA (1992).jpg
Suurin yhtenäinen kurdialue eli Kurdistan
Sijainti Osia Armeniasta, Iranista, Irakista, Syyriasta ja Turkista[1]
Alue 190 000 km²–
390 000 km² (arvioituna)
Väestö 25–30 miljoonaa [2]
Kurdien kaikki asuinalueet Etu-Aasiassa

Kurdistan on Lähi-idässä sijaitseva pääasiassa kurdien asuttama alue, joka kattaa osia Itä-Turkista, Pohjois-Irakista, Länsi-Iranista sekä pieniä osia Syyriasta ja Armeniasta.[1] Kurdistanin rajoja on vaikea määritellä, sillä mikään edellä mainituista valtioista ei tunnusta Kurdistania väestöllisenä tai maantieteellisenä kokonaisuutena, mutta siihen sisällytetään yleensä alueet, joilla on suuri kurdiväestö. Erään arvion mukaan maailmassa on 30-35 miljoonaa kurdia, ja heidän maansa kattaa Ranskan kokoisen alueen. Arvioimista vaikeuttaa se, että valtiot pyrkivät aliarvioimaan rajojensa sisäpuolella olevien kurdien lukumäärän.[2] Kurdistanin provinssi Iranissa ja Kurdien itsehallintoalue Irakissa sisällytetään yleensä Kurdistanin määritelmään. Puolet kurdeista asuu Turkin valtion alueella, loput Pohjois-Irakissa, Iranissa, Syyriassa ja entisen Neuvostoliiton alueella ja siirtolaisina Länsi-Euroopassa.

Maantiede ja ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kurdistan on vuoristoista aluetta. Tunnetuin vuori on Ararat johon Nooan arkin kerrotaan pysähtyneen.[3]

Alueen suuren joet Eufrat ja Tigris virtaavat Turkin puolelta Irakiin ja Syyriaan. Turkki suunnittelee niiden patoamista.[3]

Kurdistanissa vallitsee välimerenilmasto: kesällä kuuma ja kuiva, talvella viileä ja sateinen. Vuorilla sataa lunta.[4]

Talous ja luonnonvarat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maatalous on tärkeä elinkeino. Varsinkin heimoalueilla viljelyyn yhdistetään karjanhoitoa.[4]

Kurdistanissa on paljon mineraaleja: rautaa, hiiltä, kuparia, lyijyä, sinkkiä, magnesiumia, tinaa, uraania, kulta, hopeaa ja kipsiä.[4]

Kurdistanissa on öljyä monilla alueilla. Irakissa on käytössä neljä öljykenttää: Ain Zala, Kirkuk , Zanboor ja Khanaqin, ja monia muita on vielä hyödyntämättä. Iranissa öljyvarata ovat lähellä Kurmanshah in kaupunkia, Turkissa Vanin alueella. Syyriassa on öljyä Jezirahissa lähellä Irakin rajaa.[4] Varsinkin Irakin Kurdistanin öljy vetää puoleensa kansainvälisiä toimijoita.[5]

Kurdistanin historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kurdistanin lippu jossa on vihreää, punaista ja aurinko. Kurdistanin lipun vihreä tarkoittaa ruohoa, punainen tarkoittaa peshmergan verta ja aurinko tarkoittaa kurdistanin kansallispäivää (nawrozia) sen takia koska siinä on 21 sakaraa ja 21.3. on Nawroz.

Esihistoriallisella ajalla Kurdistanissa asui muita kansoja kuin kurdeja. Maanviljely ilmestyi Kurdistaniin melko varhain, ehkä jo 7. vuosituhannella eaa[6]. Kulttuurin kehitys noudatti tuolloin ja seuraavana vuosituhansina suunnilleen Kurdistanissakin samoja ratoja kuin Mesopotamiassa, ensin ilmestyi maanviljely, ja ajan mukana kylät kasvoivat suuriksi kaupungeiksi. Magsalijasta on löydetty merkkejä varhaisesta karjanhoidosta, maanviljelyksestä ja metsästyksestä. Keramiikka ilmestyi noin 7000-6000 eaa., jolta ajalta on löydetty myös symmetrisiä kahtra kotieläintä esittävää patsasta. Noin 6000-5000 eaa. talot suurenivat ja ajalta on löydetty naista esittäviä hedelmällisyyskulttiin liittyviä patsaita. Noin 5000-4000 eaa. ilmestyivät temppelit orastavan sivilisaation merkkinä[7]. Historiantutkijoiden mukaan indoiranilaiset kansat levittäytyivät muun muassa Kurdistaniin ja Iraniin pohjoisesta, ja että kurdit asuivat maassaan viimeistään noin 600 eaa[8]. Ei osata sanoa, mistä ja milloin kurdit ovat alueelle saapuneet. Kurdien esi-isinä on pidetty muiden muassa luluja, guteja[8], kaseja, urartoja, ali khadleja, sobareja (nayri-maassa) ja meedejä[9]. 3. vuosituhannella vaikuttaneiden sumerilaisten pohjoinen maa Subaru, Su oli qurtie-nimisen kansan asuttama. Sumerilaiset mainitsevat myös kansan nimeltä karda, qarda.

Assyrialaisten kurdeista käyttämät nimitykset olivat guti, kuti, kurti ja kardu[10]. Eräiden tutkijoiden mukaan kurdit olisvat Zagros-vuorten alkuperäisten asukkaiden ja noin 800-700 eaa. saapuneiden indoeurooppalaisten sekoitus[10].

Vanhalla ajalla aluetta hallitsivat monet suuret valtakunnat kuten mongolit ja turkkilaiset. Keskiajalla Kurdistanin alueella oli useita pieniä valtioita, joista jotkut jatkoivat 1800-luvulle asti.[1]

Osmanit hallitsivat suurinta osaa Kurdistanista ensimmäiseen maailmansotaan saakka. Sèvresin rauhansopimuksen mukaan vuodelta 1920 Turkkiin olisi pitänyt perustaa Kurdistanin autonominen alue, mutta sitä ei toteutettu.[1] Sopimuksen korvasi vuonna 1923 Lausannen rauhansopimus. Kurdistanin pohjoisosa jäi edelleen Turkille, mutta eteläosa tuli kuulumaan Syyriaan ja Irakiin, jotka Kansainliitto luovutti mandaattialueina Ranskan ja Britannian hallintaan, mutta jotka myöhemmin itsenäistyivät. Kurdistanin itäisin osa jäi edelleen Persialle eli nykyiselle Iranille.

1900-luvun aikana kurdit ovat monesti kapinoineet Turkissa, Irakissa ja Iranissa. Toisen maailmansodan aikana kurditkin yrittivät monien muiden kansakuntien tavoin perustaa oman valtion. Tammikuun 22. päivänä 1946 julistettiin syntyneeksi ensimmäinen Kurdistanin tasavalta ja Kurdistanin Demokraattisen puolueen johtaja Qazi Mohammed valittiin sen presidentiksi. Tämä tasavalta kesti noin vuoden. Tasavallan perustaminen herätti henkiin kurdien toivon siitä, että heidän pitkä taistelunsa saattaisi sittenkin päätyä voittoon. Vuoden lopulla tasavalta joutui hyökkäyksen uhriksi. Kurdien vastarinta ei riittänyt pysäyttämään Iranin armeijaa, joka marssi Mahabadiin. Tasavallan johtajat hirtettiin Mahabadin keskusaukiolla.[11]

Tämän jälkeen kurdeilla ei ole ollut omaa valtiota. Nykyään Kurdistan on jakautunut Turkin, Irakin, Iranin ja Syyrian kesken, mutta haave itsenäisyydestä elää.

Uskonnollisten ryhmien, kansojen ja heimojen väliset riidat ovat sekoittuneet toisiinsa. Hajanaiset kapinat on usein nujerretu hyödyntäen kurdien keskinäisiä epäluuloja.

Irakin Kurdistan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Irakin Kurdistan

Irakin Kurdistan on autonominen alue maan pohjoisosassa. Se koostuu kolmesta kuvernoraatista Erbil, Suleimaniah ja Duhok.[12] Se on vuoristoista aluetta. Vuoret ovat keskimäärin 2 400 metriä korkeita, mutta korkeimmat huiput kohoavat yli kolmeen kilometriin.[13]

Kurditasavallan aikana unelmat kurdivaltiosta olivat levinneet Iranista myös Irakin kurdien keskuuteen, mikä synnytti vastarintaliikkeitä myös Irakiin. Irakin kurdien asema on ollut erittäin huono. Kurdit ovat usein kapinoineet, mikä on puolestaan aiheuttanut kansaan kohdistuvaa massiivista vainoa ja laajoja sortotoimia. Toisaalta kurdien sisäiset aseelliset kiistat ovat ajaneet heidät joskus liittoutumaan Irakin hallituksen kanssa. Vuoden 1974 kurdikapina johtui siitä, että Irakin hallitus jätti tulevasta kurdien itsehallinotalueesta pois tärkeät öljyalueet, muun muassa Kirkukin seudun. Yhdysvallat ja shaahin Iran tukivat Mustafa Barzanin KDP:n kapinaa, joka kuitenkin loppui pian. Tämä johti 1970-luvulla laajoihin kurdien vainoihin joihin liittyi kylien hävittämisiä, väestön pakkosiirtoja ja kurdialueen arabisoimista. Kahdeksanvuotisessa Irakin–Iranin sodassa kumpikin hallitus rohkaisi kurdien itsenäisyystoiveita vastapuolen alueella. Kuitenkin esimerkiksi Jalal Talabanin kurdipuolue PUK sopi kiistat vuonna 1983 Irakin hallituksen kanssa. Mutta vuonna 1987 PUK asettui Iranin puolelle. Irakin vastaveto tähän oli armoton al Anfal-puhdistuskampanja, joka ajoi kurdeja pakolaisiksi ja valvottuihin pakolaisleireihin. Kaasuhyökkäyksessä Halabd[z]an kaupunkiin 5 000 ihmistä kuoli kerralla.

Irakilainen oikeusistuin tuomitsi vuonna 2007 Kemikaali-Aliksi kutsutun al-Majidin, Irakin entisen puolustusministerin Sultan Hashim Ahmadin ja entisen armeijan komentajan Hussein Rashid al-Tikritin hirtettäviksi liittyen Al-Anfal-kampanjaan, jossa vuoteen 1988 mennessä Irakin armeija oli tuhonnut 4 000 kurdikylää, arvioiden mukaan 180 000 ihmistä tapettu ja 1,5 miljoonaa karkoitettu.[14][15][16]

Pohjois-Irakin kurdit onnistuivat vastoinkäymisitä huolimatta jo Saddamin aikana perustamaan itsehallinnon. Irakin Kurdistanilla on oma parlamentti, poliisilaitos ja käytännössä myös oma armeija peshmerga-miliisijoukkojen muodossa. Alueella on pidetty monipuoluevaalit ja ihmisoikeustilanne on selvästi parempi kuin muualla Irakissa. Irakin Kurdistanin valtapuolueita ovat Jalal Talabanin johtama Kurdistanin isänmaallinen liitto (engl. lyhenne PUK) ja Masud Barzanin johtama Kurdistanin demokraattinen puolue (KDP).

Yhdysvaltain kaadettua Saddam Husseinin hallinnon on Irakin Kurdistanin asema entisestään vahvistunut. Alue on pääosin välttynyt muualla Irakissa vallitsevalta väkivallalta, ja kurdien edustus Irakin uudessa hallinnossa on vahva, muun muassa presidentti Jalal Talabani on kurdi.[17] Kurdit ovat vaatineet itsehallintoalueen laajentamista niin että siihen liitettäisiin Kirkukin provinssi, jossa on merkittäviä öljyvaroja.

Iranin Kurdistan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iranissa asuu Turkin jälkeen toiseksi eniten kurdeja. Vuoden 2011 väestönlaskennassa Kordestānin provinssissa oli lähes 1,5 miljoonaa asukasta.[18]

Iranin Kurdistanissa oli kesällä 2005 laajoja mielenosoituksia kurdien oikeuksien puolesta.[19]

Turkin Kurdistan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turkissa taisteleva kurdipuolue PKK on perustettu 1970-luvulla. Se aloitti aseellisen toiminnan vuonna 1984.[20]

Turkin hävittyä ensimmäisen maailmansodan voittajavaltiot suunnittelivat Kurdistanin autonomisen alueen perustamista, mutta sitä ei toteutettu. Maailmansodan aikana ja jälkeen turkinarmenialaisia vainottiin ja turkinkreikkalaisia muutti sankoin joukoin Kreikkaan. Kurdit säilyivät vainoilta ja ovat näiden tapahtumien jälkeen olleet Turkin suurin kansallinen vähemmistö.[21]

Kaakkois-Turkissa (Koillis-Kurdistanissa) PKK on vuodesta 1984 näihin päiviin asti käynyt sissisotaa, johon maan armeija ja hallitus ovat vastanneet raskailla vastaiskuilla. Tuhansia kyliä on hävitetty ja miljoonat ihmiset ovat joutuneet pakenemaan kodeistaan. Yli 37 000 ihmistä on kuollut tässä konfliktissa.[20]

PKK:n johtaja Abdullah Öcalan vangittiin ja tuomittiin kuolemaan vuonna 1999. Tuomio muutettiin elinkautiseksi Turkin luopuessa kuolemantuomiosta, ja Öcalan elää edelleen Imralin vankilasaarella lähellä Mudanyan kaupunkia. Öcalan on tällä hetkellä myyttinen hahmo monille kurdeille.[22] Kansainvälinen yhteisö on luokitellut PKK:n terrorismijärjestöksi.[23]

Viime vuosina Turkin valtio on sallinut kurdin kielen eri murteiden opetuksen yksityisissä oppilaitoksissa sekä kurdinkieliset radio- ja televisio-ohjelmat. Turkin EU-jäsenyysneuvotteluissa kurdikysmys on noussut esille osana Turkin ihmisoikeustilannetta.[24]

Vaikka PKK on julistanut lopettaneensa sodankäynnin, väkivaltaiset iskut ovat jatkuneet -- kuten myös Turkin armeijan vastatoimet separatisteja vastaan. Joidenkin mukaan sota oli väistämätön seuraus tukahduttavasta ilmapiiristä, murhista ja pidätettyjen kiduttamisesta ja yrityksistä sulauttaa kurdit valtaväestöön. Toisten mielestä taas sota oli väistämätön seuraus alueitten välisistä taloudellisista ja sosiaalisista eroista sekä terrorismista.

Syyrian Kurdistan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyriassa kurdit ovat huono-osaisin väestöryhmä. Monilla ei ole edes maan kansalaisuutta.[17] Vuonna 2010 kurdit ottivat yhteen turvallisuuspoliisin kanssa, ja heitä syytettiin veljeilystä terroristijärjestöksi luokitellun PKK:n kanssa.[25] Syyrian sisällissodan aikana 2012 Syyrian kurdit alkoivat valmistautua vaatimaan omaa autonomista aluetta. Turkin kurdijärjestöt Masoud Barzanin johdolla tukivat heidän pyrkimyksiään.[26]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Kurdistan Encyclopedia Britannica. Viitattu 20.1.2013. (englanniksi)
  2. a b Kurdish Studies Program Florida State University. [vanhentunut linkki]
  3. a b Kurdistan Geography Greenwich Kurds Community. Viitattu 20.1.2013.
  4. a b c d Natural Resources Nashville Kurds. Viitattu 20.1.2013.
  5. Kurdistan’s vast reserves draw oil majors Financial Times. Viitattu 20.1.2013.
  6. Kurdit, Faik Nerweyi, VAPK-Kustannus, Helsinki 1991, ISBN 951-37-0525-0, s. 13
  7. Nerweyi 1991, s. 14.
  8. a b Nerweyi 1991, s. 15.
  9. Nerweyi 1991, s. 16.
  10. a b Nerweyi 1991, s. 18.
  11. Tore Kjeillen: Kurdistan Republic of Mahabad Look Lex. Viitattu 20.1.2013.
  12. Iraqi Kurdistan US Business Council in Iraq. Viitattu 20.1.2013.
  13. Kurdistan's geography and climate Kurdistan Regional Government. Viitattu 20.1.2013.
  14. Irakin Kemikaali-Alille hirttotuomio 24.6.2007. Yleisradio. Viitattu 24.6.2007.
  15. David McDowall, A Modern History of the Kurds, 504 pp., I.B. Tauris, 2004, ISBN 1-85043-416-6, pp. 359
  16. William Ochsenwald & Sydney N. Fisher, The Middle East: A History, 768 pp., McGraw Hill, 2004, ISBN 0-07-244233-6, pg 659
  17. a b The Kurds (Iraqi Kurdistan) 6.12.2012. New York Times. Viitattu 20.1.2013.
  18. Iran Provinces Citypopulation
  19. Chronology for Kurds in Iran Minorities At Risk Project. 2010. University of Maryland. Viitattu 20.1.2013.
  20. a b Profile: The PKK 2007. BBC. Viitattu 20.1.2013.
  21. Minorities in Turkey 2001. The Swedish Institute of International Affairs. Viitattu 20.1.2013.
  22. Profile: Abdullah Ocalan 2005. BBC. Viitattu 20.1.2013.
  23. 'Two detained' over Kurdish PKK activists' Paris deaths 18.1.2013. BBC. Viitattu 20.1.2013.
  24. Report Card: Turkey and EU Membership?: The Kurds Report Card Wide Angle. 2008. PBS. Viitattu 20.1.2013.
  25. Syria: Year In Review 2010 Encyclopedia Britannica
  26. Kurds Prepare to Pursue More Autonomy in a Fallen Syria New York Times. Viitattu 20.1.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]