Syyrian Kurdistan

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pohjois-Syyrian demokraattinen federaatio (Rojava)
Federaliya Demokratîk a Bakûrê Sûriyê
الفدرالية الديمقراطية لشمال سوريا
ܦܕܪܐܠܝܘܬ݂ܐ ܕܝܡܩܪܐܛܝܬܐ ܕܓܪܒܝ ܣܘܪܝܐ
Syyrian Kurdistanin lippu
lippu

Federaation hallussa oleva ja tavoittelema alue
Federaation hallussa oleva ja tavoittelema alue

Valtiomuoto anarkososialistinen suoraan demokratiaan perustuva liittovaltio
liittoneuvoston puheenjohtaja Hediya Yousef (kurdi)
Mansur Selum (arabi)
Pääkaupunki Kamishli (184 231 as.)
Viralliset kielet kurdi, arabia, syyria
Lyhenne Syyrian Kurdistan
Kurdien hallussaan pitämä alue Syyrian sisällissodan aikana (sinapinkeltaisella), päivittyvä kartta.
Kartan värien selitys:
   Kurdijoukkojen (YPG) valvoma alue People%27s Protection Units
   Syyrian oppositiojoukkojen valvoma alue National Coalition for Syrian Revolutionary and Opposition Forces
   Syyrian asevoimien valvoma alue
Jabhat Fateh al-Shamin
   Jabhat Fateh al-Shamin valvoma alue
   Isisin valvoma alue
   Kiistanalainen eturintama ryhmittymien välillä
Rojava, 2014
Rojava, 2015
Rojava, 2016

Syyrian Kurdistan (myös Länsi-Kurdistan tai Rojava, kur. Rojavayê Kurdistanê, arab. کوردستان السورية‎, Kurdistan Al-Suriyah) on Syyrian pohjoisosassa sijaitseva autonominen alue, joka on myös Kurdistanin osa. Alueesta yleisesti käytetty nimi ”Rojava” on kurdin kieltä ja tarkoittaa länttä.

Syyrian sisällissodassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Syyrian sisällissota alkoi vuonna 2011, kurdit suojelivat aluksi omia ydinalueitaan Syyrian koilliskulmassa. Kurdijoukot olivat mukana lyömässä alueita valloittanutta jihadistijärjestö Isisiä. Isisin vetäydyttyä kurdijoukot ovat hallinneet Koillis-Syyriassa aluetta, joka ulottuu kurdien asuinalueen ulkopuolelle.[1] Syyrian Kurdistanin de facto itsehallinto syntyi heinäkuussa 2012, jolloin kurdien asuttamat maan pohjoisosat siirtyivät Syyrian hallituksen alaisuudesta YPG-joukkojen, Kurdien kansallisneuvoston KNC:n sekä Demokraattisen liittopuolueen PYD:n hallintaan.[2]

Helmikuussa 2016 Venäjä antoi Rojavan avata Moskovassa ensimmäisen ulkomaisen lähetystönsä. Myöhemmin Rojava avasi lähetystöt Prahassa, Tukholmassa, Berliinissä, Pariisissa ja Haagissa. Lähentämällä suhteita kurdeihin Moskova antoi ymmärtää, että sen pyrkimykset ulottuvat pitemmälle Lähi-idässä kuin pelkästään Assadin tai Erdoganin tukeminen. Pelaamalla kurdikortilla niin kauan kuin siitä oli hyötyä Moskova yritti vaikuttaa Turkin politiikkaan, kilpailla USA:n kanssa sekä heikentää Turkin suhteita länsimaihin.[3]

Turkki oli tottunut siihen, että ulkomaat tukivat kurdeja: Turkin PKK:lla oli edustusto Moskovassa 1990-luvulla[4][5]. Länsimaat tukivat kurdeja Irakissa ja Syyriassa taistelussa Isisiä vastaan, kun taas Turkki on tehnyt toistuvia sotaretkiä kurdialueille.[6]

Länsi tuki Syyrian kurdeja aseellisesti, mutta poliittinen tuki ei yltänyt kovin pitkälle muuhun kuin Turkin varoittamiseen, ettei se hyökkäisi Syyrian kurdialueille. Tilanne muuttui ratkaisevasti lokakuun puolivälissä 2019, kun presidentti Donald Trump, sovittuaan Erdoganin kanssa, määräsi kaikki noin 1000 Pohjois-Syyrian kurdialueella ollutta amerikkalaissotilasta poistumaan alueelta. Näin entiset liittolaiset jätettiin vihollisten armoille. Turkki oli aloittanut hyökkäyksensä 9.10.2019. Kyseessä ei kuitenkaan ollut täysimittainen sota johtuen ilmeisesti Erdoganin ja Trumpin keskinäisistä sopimuksista, mutta Trumpin tylyt kommentit hyökkäyksestä (se ei ole meidän rajamme) ja kurdeista (kurdijoukot eivät ole enkeleitä) tekivät käytännössä tyhjiksi lännen muutaman vuoden yhteistyön Syyrian kurdien kanssa.[7][8][9][10]

Venäjän ei ollut tarpeen aseistaa Syyrian kurdeja, sillä Yhdysvallat oli tehnyt sitä riittävästi. Vuodesta 2014 syyskuuhun 2018 Yhdysvallat kulutti 28,5 miljardia dollaria Isisin vastaiseen sotaan Syyriassa ja Irakissa. Vuosina 2017–2019 USA:n sotilasapu Syyrian kurdeille oli 1,4 miljardia dollaria.[11] Jälkimmäisessä oli yksi tärkeä syy, miksi Turkki läksytti USA:ta "terroristien" tukemisesta mutta ei juurikaan moittinut Venäjää.[12]

Kuukautta myöhemmin, Erdoganin vieraillessa Valkoisessa talossa, senaattori Ted Cruz sanoi, että liittolaisten hylkääminen oli häpeällistä. Senaattori Lindsey Graham sanoi: "10 000 SDF:n taistelijaa, enimmäkseen kurdeja, kuoli tai loukkaantui taistelussa Isisiä vastaan, ja Amerikka ei unohda sitä eikä hylkää heitä".[13]

Samaan aikaan Venäjä oli toiminut vikkelästi diplomatian alueella. 22.10.2019 tehdyn Sotshin sopimuksen mukaisesti 30 km syvä ja 440 km pitkä maakaistale Pohjois-Syyrian kurdien Turkin vastaiselta rajalta siirtyi Venäjän ja Syyrian hallituksen yhteisvalvontaan. Ratkaisu näytti olevan voitto Erdoganille, Assadille ja Putinille ilman kovin suuria sotilaallisia operaatioita, mutta kurdien asema itsehallinnon kannalta heikkeni.[14]

Elokuussa 2019 suurlähettiläs James F. Jeffrey sanoi, että kurdien johtaman SDF:n (Syrian Democratic Forces) vankileireillä oli noin 10 000 terroristitaistelijaa, USA:n hienoisella tuella. SDF:n ylläpitämällä al-Holin pakolaisleirillä oli lokakuussa 2019 noin 70 000 taisteluita paennutta.[11]

Poliittinen elämä ja hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiemmin marxistis-leninistisenä toimineen 1978 perustetun Kurdistanin työväenpuolueen (PKK) johtajan Abdullah Öcalanin jouduttua 1999 Turkin valtion vangiksi, tämä tutustui vankeusaikanaan yhdysvaltalaisen anarkistiteoreetikon Murray Bookchinin ajatuksiin. Öcalan muokkasi Boochinin ajattelusta demokraattiseksi konfederalismiksi kutsumansa poliittisen ohjelman, jonka hän julkaisi 2005.

Rojavan synnyttänyt Syyrian Kurdistanin yhteiskunnallinen vallankumous lähti liikkeelle Kobanen kaupungista 18.–19.7.2012. Ympärillä riehui Syyrian sisällissota. Kovaotteista arabialaistamispolitiikkaa harjoittanut al-Assadin valtio oli nopeasti menettämässä otteensa maan pohjoisosista ja sen manttelinperijöiksi oli tarjolla vain varsin vähän paikallisissa asukkaissa luottamusta herättäviä aseellisia joukkioita. Merkittävin paikallinen poliittinen voima oli 2003 perustettu PKK:ta lähellä oleva Demokraattinen liittopuolue (PYD). Kobanelaiseen moskeijaan 18.7.2012 koolle kutsutussa joukkokokouksessa kaupunkilaiset päättivät ottaa kohtalonsa omiin käsiinsä ja toteuttaa yhteiskunnallisen vallankumouksen. Joukkokokoukset jälkeen osanottajat ottivat haltuunsa päätiet ja piirittivät al-Assadin hallinnon sotilasparakit. Parakkeihin sijoitetut sotilaat poistuivat lyhyiden neuvotteluiden jälkeen laukaustakaan ampumatta ja useimmat heistä palasivat omille kotiseuduilleen. Kobanen jälkeen samankaltainen kuvio toistui monissa muissa kaupungeissa ja al-Assadin hallinto käytännössä vetäytyi kokonaan suurimmasta osasta Syyrian Kurdistania.

Rojavan hallinto edustaa eräänlaista parlamentaristista valtiota jäljittelevien rakenteiden ja ruohonjuuritasolta lähtevien suoran demokratian rakenteiden rinnakkaiseloa. Kaikilla hallinnon tasoilla on molempien sukupuolten edustuksen oltava vähintään 40 %. Myös etnisillä ryhmillä on omat kiintiönsä. Ruohonjuuritason demokratiaa edustava hallinto-organisaatio Rojavassa on TEV-DEM ("Liike demokraattisen yhteiskunnan puolesta"). TEV-DEM:in perusyksiköitä ovat naapurustokokoukset, joihin kaikki kylän tai kaupunkialueen asukkaat ovat tervetulleita. suoran demokratian mukaiset naapurustokokoukset lähettävät edustajansa aluekokouksiin ja aluekokoukset kokonaisia kaupunkialueita tai laajempia maaseutualueita koskeviin kokouksiin. Janet Biehlin joulukuussa 2014 välittämän tiedon mukaan esimerkiksi Qamislon kaupungissa on kuusi aluekokousta, joista kussakin 18 naapurustokommuunia, joihin kuuluu kuhunkin noin 300 kotitaloutta. Qamislon naapurustokommuuneissa on tyypillisesti 5-6selvennä erilaisten asiakokonaisuuksien hoitoa varten.

TEV-DEM:n rinnalla Rojavassa toimivat myös kantonien parlamentit ja hallitukset sekä "Kurdien ylin komitea" (Desteya Bilin a Kurd, DBK), johon monesti viitataan eräänlaisena Rojavan väliaikaishallituksena. DBK:n vastuulla ovat käytännössä ilmeisesti lähinnä ulkosuhteet.

Kantonien parlamenttiedustajista osa edustaa ruohonjuuritason itsehallintorakenteita, osa on valittu virkaansa suoraan vaaleilla. Kantonien hallitusten roolit ovat länsimaisiin poliittisiin järjestelmiin verrattuna hyvin rajatut. Valtiollisiin rakenteisiin viitataan monissa yhteyksissä nimellä "Demokraattinen itsehallinto" (DSA). DSA:lla on kaikki valtion ulkoiset muodot ja tunnusmerkit -parlamentti, ministeriöt jne. Se pidetään kuitenkin tiukasti erillään kaikista pakkovallan välineistä.

Kaikki turvallisuusjoukot ovat vastuussa alhaalta ylöspäin toimiville rakenteille (TEV-DEM, naapurustokokoukset) eivät ylhäältä alaspäin toimiville (DSA). Turvallisuusjoukkoja on alueella 4. Sotilaallisesta puolustuksesta vastaavat Kansan puolustusyksiköt (YPG) ja Naisten puolustusyksiköt (YPJ). Ensinmainitussa taistelee sekä miehiä että naisia ja jäkimmäisessä vain naisia. Molempien jäsenet valitsee TEV-DEM:n naapurustokokouksista seuraava taso. Poliisivoimia vastaavana organisaationa toimivat PYD:tä lähellä oleva Asayish sekä assyrialaisten oma Sutoro-miliisi. [15]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tommi Hannula: Kun Isis ja Syyrian kapinalliset on lyöty, kurdien kohtalo jää auki – Jättävätkö suurvallat valtiottoman kansan jälleen oman onnensa nojaan? Helsingin Sanomat. 22.1.2019. Viitattu 11.10.2019.
  2. More Kurdish cities in Syrian Kurdistan liberated as Assad's army withdraws from area 21.7.2012. Kurdnet. Viitattu 9.10.2014.
  3. Aben, Dauren: Russian Policy towards the Syrian Kurds August 2017. Eurasian Research Institute.
  4. Reynolds, Michael: Vladimir Putin, Godfather of Kurdistan? 1.3.2016. The National Interest. ”PKK maintained a representative office in Moscow through the 1990s”
  5. Borshchevskaya, Anna: The Kurdish Role in Russia’s Middle East Power Play 29.7.2020. The Washington Institute.
  6. Turkey's strategy in Kurdish-dominated areas of Iraq, Syria under scrutiny 27.7.2022. DW.
  7. Wallenius, Daniel: Trump astelee Nixonin, Reaganin ja Bushin jalanjäljissä – Kurdeilla on pitkä historia Yhdysvaltojen pelinappulana Lähi-Idässä 8.10.2019. Forssan Lehti.
  8. Ortamo, Simo: Miksi Turkki hyökkää Syyriaan, ja mitä siitä seuraa? Tässä 100 ja 400 sanan mittaiset vastaukset 10.10.2019. Yle.
  9. Defense secretary: Trump orders withdrawal of remaining US troops from northern Syria 13.10.2019. CNN.
  10. Egan, Lauren: Trump dismisses Turkey's invasion of Syria: 'It's not our border' 16.10.2019. NBC News.
  11. a b Fact check: Trump says the US has given 'massive' assistance to the Kurds. What do the facts say? 8.10.2019. CNN.
  12. Tol, Gönül: Why Is Turkey Silent on Russia’s Cooperation With the Syrian Kurds? 19.12.2017. War on the Rocks.
  13. Erdogan shows anti-Kurdish video to senators at White House 14.11.2019. BBC.
  14. Russia’s deal with Turkey sounds death knell for Kurdish self-rule 24.10.2019. France 24.
  15. Why is the world ignoring the revolutionary Kurds in Syria? 8.10.2014. The Guardian. Viitattu 9.10.2014.


Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Syyrian Kurdistan.