Markkinatalous

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee talousjärjestelmää. Markkinataloutta ei pidä sekoittaa liiketoimintaan tai liiketaloustieteeseen
Osa artikkelisarjaa
Talousjärjestelmät
Suuntaukset ja teoriat

Kapitalistinen talousjärjestelmä
Kommunistinen talousjärjestelmä
Sosialistinen talousjärjestelmä
Korporativistinen talousjärjestelmä
Laissez-faire · Merkantilismi
Distributismi

Sektorit ja järjestelmät

Suljettu talous · Kaksoistalous
Lahjatalous · Epävirallinen talous
Markkinatalous · Sekatalous
Avoin talous · Osallisuustalous
Suunnitelmatalous · Omavaraistalous
Harmaa talous · Virtuaalitalous
Sosialistinen markkinatalous
Vihreä talous

 n  k  m 

Markkinatalous on talousjärjestelmä, jossa hinnanmuodostus eli hyödykkeiden hintojen määräytyminen on vapaan kysynnän ja tarjonnan säätelemä.[1]

Markkinataloudessa yritykset ja kuluttajat päättävät itsenäisesti mitä he haluavat kuluttaa ja tuottaa, ja miten allokoivat resurssinsa ilman valtion väliintuloa.[2] Teoriassa tämä tarkoittaisi esimerkiksi, että tuottaja, eikä valtio päättäisi mitä tuottaa, kuinka paljon tuottaa, kuinka paljon veloittaa kuluttajilta tuotteista, mitä maksaa työntekijöille jne. Näihin päätöksiin markkinataloudessa vaikuttavat kilpailu, tarjonta ja kysyntä. Tämän vastakohta on suunnitelmatalous eli komentotalous; siinä valtio päättää, mitä tuotetaan ja missä määrin, sekä kenellä tuotetut hyödykkeet jaetaan. [3]

Ei ole olemassa puhdasta (eli täysin vapaata) markkinataloudellista yhteiskuntaa.[4]. Markkinatalouden vapauden mittariksi on kehitetty kaksi kilpailevaa taloudellisen vapauden indeksiä, joissa Suomi on sijoittunut viime vuosikymmenellä sijoille 9 - 27 ja Ruotsi sijoille 21 - 43.

Esimerkkejä markkinatalouden moninaisuudesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdessäkään maassa tähän asti talous ei ole ollut täysin vapaata. Käytettäessä markkinatalous-termiä tietyn maan talouden yhteydessä termillä tarkoitetaan yleensä maata, jonka taloudessa on suhteellisesti muihin maihin suuri määrä vapautta. Siten kaikki valtiot ovat nykyään sekatalouksia jotka yhdistävät vaihtelevia määriä markkinataloutta suunnitelmatalouden piirteisiin. Yhdysvalloissa on enemmän markkinatalouden piirteitä kuin monissa Länsi-Euroopan maissa. [5]

Kapitalismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kapitalismi

Kapitalismilla viitataan yleensä taloudelliseen järjestelmään, jossa melkein kaikki on yksityisesti omistettua ja missä kaikki sijoitukset, tuotanto ja tuotteiden hinnoittelu ja palvelut päätetään markkinatalouden kautta. Kapitalismi on ollut käytössä länsimaissa feodalismin jälkeen, mutta joidenkin mielestä termi "sekatalous" on paljon kuvaavampi käsite, sillä nykytaloudet sisältävät sekä yksityisesti, että julkisesti omistettuja yrityksiä ja tuottavat monia palveluita verovaroilla. Näin ne yhdistävät piirteitä kapitalismista ja sosialismista tai vastaavasti markkinataloudesta ja suunnitelmataloudesta.lähde?

Jos kapitalismi määritellään voitonmaksimoinniksi ja markkinatalouden edistäminen määritellään markkinoiden rakenteen edistämiseksi kohti täydellistä kilpailua, niin kapitalismi ja markkinatalous ovat ristiriidassa.lähde? Yleisin määritelmä kapitalismille on kuitenkin yksityisesti omistetut tuotannontekijät, joita ovat esimerkiksi tehtaat ja koneet.

Laissez-faire[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Laissez-faire

Laissez-faire on markkinatalouden suuntaus, jossa valtio puuttuu markkinoihin vain tarjoamalla yksityisen omistusoikeuden ja suojan varkauksilta. Valistusajalla kerrotun tarinan mukaan ranskalaisilta liikemiehiltä kysyttiin, mitä valtion pitäisi tehdä taloudelle, ja he vastasivat: "Laissez-faire" eli "Antaa tehdä" - siis ihmisten tulee antaa toimia keskenään kuten haluavat, valtion sitä mitenkään rajoittamatta.

Kolmas tie ja vastaavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmannen tien markkinatalouksissa demokratia nähdään yhteiskunta-organisaation strategisena tasona ja yritystoiminta yhteiskunta-organisaation operatiivisena tasona, eli yhteiskunta nähdään kaksiportaisena organisaationa.lähde?

Luonnonkapitalismi on ajattelutapa, jossa kapitalismia laajennetaan ottamaan huomioon laajempi kokonaisuus kuin pelkkä taloudellinen rationaalisuus.

Vapaa markkinatalous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaa markkinatalous on ideologia, jonka mukaan markkinat olisivat rakenteeltaan täydellisesti kilpaillut, jos markkinat voisivat toimia vapaasti ilman häiritseviä tekijöitä. Suurimmaksi häiritseväksi tekijäksi vapaa markkinatalous-ideologiassa nähdään valtio.lähde?

Vapaa markkinatalous-ideologiassa voidaan nähdä Kylmän sodan aikainen vastakkainasettelu YhdysvallatNeuvostoliitto. Tällöin yleensäkin vertaillaan Neuvostoliiton valtiokeskeistä talousjärjestelmää Yhdysvaltojen suhteellisen vapaaseen markkinatalouteen.lähde?

Täysin vapaata markkinataloutta ei ole esiintynyt missään, edes Yhdysvalloissa (huomattava markkinoiden sääntely, maatalaustuet, Medicare/Medicaid, verotus). Toisaalta markkinatalous/kapitalismi syntyi sääntelemättömänä[6] (merkantilismin jälkeen kehittynyt klassinen liberalismi) aiheuttaen yhteiskunnallisia ongelmia, joita vähennettiin sääntelyllä.lähde?

Markkinamekanismit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Friedrich Hayek ja Milton Friedman ovat todenneet taloudellisen vapauden olevan edellytyksenä luotaessa ja ylläpidettäessä siviili- ja poliittisia oikeuksia. He uskoivat, että tämän taloudellisen vapauden voi saavuttaa vain markkinaorientoituneella taloudella, tarkemmin sanottuna vapaalla markkinataloudella. He kuitenkin myöntävät, että riittävä määrä taloudellista vapautta voidaan saavuttaa toimivan hintamekanismin ja omistusoikeuden avulla. He uskoivat, että mitä enemmän taloudellista vapautta on tarjolla, sitä enemmän yhteiskunnassa on siviili- ja poliittisia oikeuksia.

Valtion rooli markkinataloudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimmissa markkinatalouden tulkinnoissa valtio voi olla toimijana markkinataloudessa. Valtion sopivantasoisen roolin määrittäminen on kiistanalaista. Valtaosa markkinatalouden kannattajista uskoo, että valtion pitäisi määritellä markkinoille sääntöjä ja valvoa sääntöjen noudattamista. Erilaisia näkemyksiä esiintyy siitä, kuinka paljon valtaa valtiolla pitäisi olla talouden ohjaamisessa, markkinavääristymien korjaamisessa ja markkinoiden luomien eriarvoisuuksien tasoittamisessa. Ei ole esimerkiksi olemassa yksimielisyyttä tariffeista, keskuspankeista tai sosiaaliturvasta.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. Susan Grant, Chris Vidler. Economics in Context. Harcourt Heinemann. (2000) p. 19
  3. Gorman, Tom. The Complete Idiots Guide to Economics, Alpha Books (2003), p. 9
  4. Tucker, Irvin B. p 491. Macroeconomics for Today. West Publishing. p. 491
  5. ^ Tucker, Irvin B. p 491. Macroeconomics for Today. West Publishing. p. 491
  6. The result of the industrial revolution, with its dissolution of medievalism amid an impetuous reaction against the bureaucratic tyranny of the past, was to leave all the new elements of society in a state of unrestrained license. Individual liberty, in the sense of freedom privately to appropriate the means of production, reached its maximum at the commencement of the century. No sentimental regulations hindered the free employment of land and capital to the greatest possible pecuniary gain of the proprietors, however many lives of men, women and children were used up in the process. Ignorant or unreflecting capitalists still speak of that terrible time with exultation. "It was not five per cent. or ten per cent.," says one, "but thousands per cent. that made the fortunes of Lancashire." Sidney Webb: Fabian Essays in Socialism - The Basis of Socialism - The Period of Anarchy Library of Economics and Liberty. 1889. Liberty Fund. Viitattu 2012-3-12. (englanniksi)