Edmund Burke

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee valtiomiestä ja kirjailijaa. Edmund Burke oli myös oopperalaulaja.
Edmund Burke
Edmund Burke. Rajaus Universal Magazinea varten tehdystä kaiverruksesta. Teoksen valmistumisvuosi tuntematon.[1]
Edmund Burke. Rajaus Universal Magazinea varten tehdystä kaiverruksesta. Teoksen valmistumisvuosi tuntematon.[1]
Henkilötiedot
Syntynyt 12. tammikuuta 1729
Dublin
Kuollut 9. heinäkuuta 1797 (68 vuotta)
Beaconsfield
Kansalaisuus Britannia
Kirjailija
Tuotannon kieli englanti
Kirjallinen suuntaus liberaalikonservatismi ja counter-revolutionary (käännä suomeksi)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Edmund Burke (12. tammikuuta 17299. heinäkuuta 1797) oli irlantilais-brittiläinen valtiomies, kirjailija, puhuja ja poliittinen filosofi. Hän kuului vuosina 1765–1794 Britannian parlamentin alahuoneeseen, johon hänet valittiin Whig-puolueesta. Yrjö III:n aikana hän tuki amerikkalaisten siirtokuntien itsenäistymistä, joka tapahtuikin, kun Amerikan vallankumous puhkesi. Sen sijaan hän vastusti Ranskan vallankumousta, minkä ansiosta hänestä tuli Whigien konservatiivisen ryhmän johtavia jäseniä. Häntä pidetään nykyaikaisen konservatismin isänä.[2]

Poliittisen vaikuttamisen lisäksi Burke julkaisi filosofisen teoksen estetiikasta ja perusti vuosittain ilmestyneen Annual Registerin, jossa kerrottiin kunkin vuoden merkittävimmistä maailmanpoliittisista tapahtumista. Burke oli myös taitava puhuja.

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reflections: Konservatismin perustaja ja innoittaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Konservatismi

Edmund Burkea pidetään yleisesti konservatismin perustajana ja innoittajana, vaikka konservatiivisessa ajattelussa vedotaan usein myös Antiikin ajattelijoihin. Kirjoituksessaan Reflections on the Revolution in France, Burke jäsentelee konservatismin ajattelutavan ja perusteet.[3]

Reflections perustuu Burken ystävälleen kirjoittamaan kirjeeseen, jossa Burke ottaa kantaa Ranskan vallankumouksen tapahtumiin. Kirjeestä muodostui julkaisunsa jälkeen huomattava menestys. Ensimmäisen kuukauden aikana kirjettä myytiin 19 000 kappaletta ja ensimmäisen vuoden aikana siitä otettiin 11 painosta. Teoksesta muodostui lopulta konservatiivisen yhteiskuntafilosofian perusteos.[4]

Kirjeessä Burke ottaa voimakkaasti kantaa Ranskan vallankumouksen väkivaltaa vastaan. Burken mukaan vallankumoksen tarkoituksena oli syrjäyttää perinteiset yhteiskunnalliset instituutiot aatteella, jota hän piti utopistisena ja joka antoi kannattajilleen oikeutuksen vastustajiensa surmaamiseen. Burken mielestä uudistus aiheutti enemmän tuhoa kuin hyötyä, eikä siitä ollut korvaamaan vanhaa ja koeteltua järjestystä.[4]

Ajattelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huolimatta epäilystä muutoksia kohtaan, Burkea pidetään silti uudistajana. Ljungbergin mukaan Burke ymmärsi brittiparlamentin alahuoneen jäsenenä tarpeen muutoksille, mutta halusi tehdä ne harkitusti ja koeteltua rikkomatta. Burken mielestä nopeat muutokset keskeneräisinä ja kypsymättöminä pelästyttivät jopa muutosten kannattajia itseään.[4]

Burke kannatti vapaata markkinataloutta ja yksityisomaisuutta. Burke puolusti myös sananvapautta ja uskonnollista suvaitsevaisuutta. Burke varoitti antamasta liikaa valtaa poliittisille päättäjille yhteiskunnan kehitystä koskevissa asioissa. Burke myös vastusti brittihallinnon sortotoimia Pohjois-Amerikan siirtokuntien vapauksia vastaan. Burkea pidetään monella tapaa myös liberaalina ajattelijana ja vaikuttajana. Vaikka konservatismi ja liberalismi poikkeavat toisistaan huomattavasti periaattellisesti, ei niiden välillä ole jyrkkiä raja-aitoja.[5]

Burke ei koskaan esitellyt näkemyksiään systemaattisesti, vaan sovelsi niitä aina tapauskohtaisesti. Hänen käytännöllisten kantojen takana on kuitenkin yleisiä periaatteita, jotka tulevat ilmi, kun Burken tuotantoa tarkastelee kokonaisuudessaan. Nämä periaatteet keskittyvät ”luonnon” tai ”luonnonlain” käsitteisiin. Burken näkemysten ytimessä on ihmisen ja maailmankaikkeuden harmonia. Yhteiskunta ja valtio mahdollistavat ihmisen potentiaalin täyden ymmärtämisen, antavat muodon yhteiselle hyvälle ja tarjoavat joko sanallisen tai sanattoman sopimuksen normeista ja päämääristä. Burken ihanne on, että poliittinen yhteisö toimisi yhtenä kokonaisuutena.[6]

Burken ajattelun mukaan poliittiset sopimukset perustuvat ennemminkin periaatteisiin ja kirjoittamattomiin lakeihin kuin perusoikeuksiin tai tasa-arvoon. Tasa-arvon ihanne on hänen mielestään vaarallinen. Yhteiskunta on monimutkainen, orgaanista kokonaisuus, joka kehittyy asteittain. Tällaisessa yhteiskunnassa yhteiskunnalliset ja poliittiset suhteet pohjautuvat perinteisiin. Yhteiskunta toimii kuin ihmisruumis. Konservatismin tukipilareina hän piti uskoa perinteeseen, käytännöllisyyteen ja orgaaniseen yhteiskuntaan.lähde?

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Risto Harisalo & Jani Rajaniemi: Liberaali valtio - toimiva yhteiskunta, s. 47-48. Tutkimus valtiosta automaattisten sopeutusmekanismien edistäjänä. Tampere: Tampere University Press, 2013. ISBN 978-951-44-9221-8.
  • Martyn Oliver: Filosofian historia, s. 98–99. Gummerus Kustannus, 1997. ISBN 951-20-5207-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Famous People – B Washington: Kongressin kirjasto. Viitattu 25.11.2015. (englanniksi)
  2. Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja, s. 700. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
  3. Harisalo & Rajaniemi s. 46
  4. a b c Harisalo & Rajaniemi s. 47
  5. Harisalo & Rajaniemi s. 48
  6. Parkin, Charles William & toimitus: Edmund Burke 29.1.2015. Chicago: Encyclopædia Britannica. Viitattu 25.11.2015. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Edmund Burke.
Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.