Mahdollisuuksien tasa-arvo
| Osa artikkelisarjaa |
| Liberalismi |
|---|
 |
|
Historia |
|
Filosofit
|
|
Järjestöt ja puolueet |
Mahdollisuuksien tasa-arvo tarkoittaa yhtäläisiä edellytyksiä menestyä. Tasa-arvoiset mahdollisuudet näkyvät esimerkiksi siinä, että köyhän perheen lapsesta tulee hyvin toimeentuleva aikuinen. Mahdollisuuksien tasa-arvo on yksi tärkeimpiä hyvinvointivaltion tavoitteista. Köyhyyden ylisukupolvisuus taas kertoo mahdollisuuksien epätasa-arvosta ja siitä, että yhteiskunnan hyvinvointijärjestelmät, kuten koulutus ja sosiaaliturva, eivät ole onnistuneet tasoittamaan lähtökohtien erilaisuutta.[1]
Mahdollisuuksien tasa-arvolle on useita määritelmiä, eikä sen tarkasta merkityksestä ole yksimielisyyttä.[2] Perinteisesti mahdollisuuksien tasa-arvo on lähellä tasa-arvoa lain edessä sekä ajatuksia meritokraattisesta yhteiskunnasta, missä yksilöiden henkilökohtaiset ominaisuudet määräävät heidän asemansa.[3]
Poliittisia päätöksiä tehdessä on pohdittava, halutaanko pyrkiä mahdollisuuksien vai lopputuloksen tasa-arvoon. Mahdollisuuksien tasa-arvoa on perusteltu sekä oikeudenmukaisuudella että sen tuottamilla hyödyillä. Hyödyt koskevat työvoiman uusintamista ja tuottavuuden kasvua.[1]
Mahdollisuuksien tasa-arvo on tyypillisesti kuulunut oikeistopuolueiden tavoitteisiin. Suomen Keskusta ja Kansallinen Kokoomus mainitsevat mahdollisuuksien tasa-arvon periaateohjelmissaan.[4][5] Periaatteessa keskeistä on, että heikoimpia tuetaan siten, että kaikki saavat mahdollisuuden koulutukseen ja elämän perusedellytysten toteutumiseen, ja jokainen voi tavoitella itse hyvänä pitämiään päämääriä.[5]
Tasa-arvoisten mahdollisuuksien vasemmistolainen kritiikki on pitänyt periaatetta liian kapeana. Periaatteen mukaan tasa-arvoa on lähteminen samalta viivalta, ei saapuminen maaliin samaan aikaan. Oikeistolaisen kritiikin mukaan lopputulosten tasa-arvossa jokainen saa saman palkan ahkeruudesta riippumatta, mikä murentaa oma-aloitteisuutta. Vasemmistolaisen vastauksen mukaan on kuitenkin mahdoton vetää selkeää rajaa sille, milloin ympäristön vaikutus lakkaa ja yksilön vastuu alkaa. Lopputuloksen tasa-arvo, esimerkiksi perheiden pienet varallisuuserot, on toisaalta jälkipolven tasa-arvoisten mahdollisuuksien ehto.[6]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Airio, I. & Niemelä, M. 2009. Perhetaustan yhteys aikuisiän köyhyyteen Suomessa 1995–2005. Sosiologia 1/2009, 3-19
- ↑ Rabe, Johan. 2001. Equality, Affirmative Action, and Justice. Books on Demand. p. 83
- ↑ Young, Michael [1958] (1963). The Rise of the Meritocracy. Great Britain: Penguin Books, 190. ISBN 1560007044. Viitattu 2011-01-12.
- ↑ Keskustan Periaateohjelma 1996. Suomen Keskusta. Viitattu 3.6.2013.
- ↑ a b Periaateohjelma 9.–11.6.2006. Kansallinen Kokoomus. Arkistoitu 2.7.2012. Viitattu 4.5.2010.
- ↑ Puhakka, Aatu: Miksi mahdollisuuksien tasa-arvo on huono tavoite? ei.vl.. Kalevi Sorsa -säätiö.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Arneson, Richard: Equality of Opportunity The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
- Mahdollisuuksien tasa-arvo Virtuaalimerkonomi. Oulaisten ammattiopisto. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 4.6.2009.