Mahdollisuuksien tasa-arvo
| Osa artikkelisarjaa |
| Liberalismi |
|---|
 |
|
Historia |
|
Filosofit
|
|
Järjestöt ja puolueet |
Mahdollisuuksien tasa-arvo tarkoittaa yhtäläisiä edellytyksiä menestyä. Tasa-arvoiset mahdollisuudet näkyvät esimerkiksi siinä, että köyhän perheen lapsesta tulee hyvin toimeentuleva aikuinen. Mahdollisuuksien tasa-arvo on yksi tärkeimpiä hyvinvointivaltion tavoitteista. Köyhyyden ylisukupolvisuus taas kertoo mahdollisuuksien epätasa-arvosta ja siitä, että yhteiskunnan hyvinvointijärjestelmät, kuten koulutus ja sosiaaliturva, eivät ole onnistuneet tasoittamaan lähtökohtien erilaisuutta.[1]
Mahdollisuuksien tasa-arvolle on useita määritelmiä, eikä sen tarkasta merkityksestä ole yksimielisyyttä.[2] Perinteisesti mahdollisuuksien tasa-arvo on lähellä tasa-arvoa lain edessä sekä ajatuksia meritokraattisesta yhteiskunnasta, missä yksilöiden henkilökohtaiset ominaisuudet määräävät heidän asemansa.[3]
Poliittisia päätöksiä tehdessä on pohdittava, halutaanko pyrkiä mahdollisuuksien vai lopputuloksen tasa-arvoon. Mahdollisuuksien tasa-arvoa on perusteltu sekä oikeudenmukaisuudella että sen tuottamilla hyödyillä. Hyödyt koskevat työvoiman uusintamista ja tuottavuuden kasvua.[1]
Mahdollisuuksien tasa-arvo on tyypillisesti kuulunut oikeistopuolueiden tavoitteisiin. Suomen Keskusta ja Kansallinen Kokoomus mainitsevat mahdollisuuksien tasa-arvon periaateohjelmissaan.[4][5] Periaatteessa keskeistä on, että heikoimpia tuetaan siten, että kaikki saavat mahdollisuuden koulutukseen ja elämän perusedellytysten toteutumiseen, ja jokainen voi tavoitella itse hyvänä pitämiään päämääriä.[5]
Tasa-arvoisten mahdollisuuksien vasemmistolainen kritiikki on pitänyt periaatetta liian kapeana, sillä sen mukaan tasa-arvoa on lähteminen samalta viivalta, ei saapuminen maaliin yhtä aikaa.[6] Oikeistolaisen näkemyksen mukaan se, että jokainen saa saman palkan ahkeruudesta riippumatta murentaa yritteliäisyyttä. Vasemmistolaisen vastauksen mukaan on mahdoton vetää selvää rajaa sille, milloin ympäristön vaikutus lakkaa ja yksilön vastuu alkaa. Lisäksi lopputuloksen tasa-arvo voi tarkoittaa seuraavassa sukupolvessa mahdollisuuksien tasa-arvoa, esimerkiksi jos perheiden varallisuuseroja kavennetaan.[6]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Airio, I. & Niemelä, M. 2009. Perhetaustan yhteys aikuisiän köyhyyteen Suomessa 1995–2005. Sosiologia 1/2009, 3-19
- ↑ Rabe, Johan. 2001. Equality, Affirmative Action, and Justice. Books on Demand. p. 83
- ↑ Young, Michael [1958] (1963). The Rise of the Meritocracy. Great Britain: Penguin Books, 190. ISBN 1560007044. Viitattu 2011-01-12.
- ↑ Keskustan Periaateohjelma 1996. Suomen Keskusta. Viitattu 3.6.2013.
- ↑ a b Periaateohjelma 9.–11.6.2006. Kansallinen Kokoomus. Arkistoitu 2.7.2012. Viitattu 4.5.2010.
- ↑ a b Puhakka, Aatu: Miksi mahdollisuuksien tasa-arvo on huono tavoite? ei.vl.. Kalevi Sorsa -säätiö.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Arneson, Richard: Equality of Opportunity The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
- Mahdollisuuksien tasa-arvo Virtuaalimerkonomi. Oulaisten ammattiopisto. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 4.6.2009.