Mahdollisuuksien tasa-arvo

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Mahdollisuuksien tasa-arvo tarkoittaa yhtäläisiä edellytyksiä hyvään (taloudelliseen) menestymiseen. Ne näkyvät käytännössä siten, että köyhän perheen lapsesta voi tulla hyvin toimeentuleva aikuisena. Mahdollisuuksien tasa-arvo on yksi tärkeimpiä hyvinvointivaltion normatiivisista tavoitteista. Köyhyyden ylisukupolvisuus, toimii indikaattorina mahdollisuuksien epätasa-arvolle ja kertoo, että yhteiskunnan hyvinvointijärjestelmät, kuten koulutus, päivähoito ja sosiaaliturva eivät ole onnistuneet toteuttamaan mahdollisuuksien tasa-arvoa tarpeeksi hyvin, vaan köyhä perhetausta on vaikuttanut negatiivisesti aikuisiän toimeentuloon.[1]

Mahdollisuuksien tasa-arvo on termi, jolle on annettu erilaisia määritelmiä ja jonka tarkasta merkityksestä ei ole yksimielisyyttä.[2] Perinteisesti mahdollisuuksien tasa-arvo on lähellä käsitettä tasa-arvo lain edessä ja meritokratiaa.[3]

Usein poliittisia päätöksiä tehdessä pohditaan, että perustellaanko investoinnit mahdollisuuksien tasa-arvolla vai lopputuloksen tasa-arvolla. Mahdollisuuksien tasa-arvoa puoltaa se, että se nähdään olevan sekä moraalisesti oikein että työvoimaa uusintava ja teollisuutta tehollistava.[4]

Suomalaisessa poliittisessa kentässä esimerkiksi Keskusta ja kokoomus ovat sisällyttäneet ajatuksen periaateohjelmiinsa. [5] [6] Mahdollisuuksien tasa-arvossa keskeistä on se, että heikoimpia tuetaan siten, että kaikki saavat tasavertaiset mahdollisuudet koulutukseen ja elämän sosiaalisten perusedellytysten toteutumiseen ja jokainen voi tavoitella itse hyvänä pitämiään päämääriä.[6]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Airio, I. & Niemelä, M. 2009. Perhetaustan yhteys aikuisiän köyhyyteen Suomessa 1995-2005. Sosiologia 1/2009, 3-19
  2. Rabe, Johan. 2001. Equality, Affirmative Action, and Justice. Books on Demand. p. 83
  3. Young, Michael [1958] (1963). The Rise of the Meritocracy. Great Britain: Penguin Books, 190. ISBN 1560007044. Viitattu 2011-01-12. 
  4. Airio, I. & Niemelä, M. 2009. Perhetaustan yhteys aikuisiän köyhyyteen Suomessa 1995-2005. Sosiologia 1/2009, 3-19
  5. Keskustan Periaateohjelma 1996. Suomen Keskusta. Viitattu 3.6.2013.
  6. a b Periaateohjelma 9.-11.6.2006. Kansallinen Kokoomus. Viitattu 4.5.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä yhteiskuntaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.